Ostoksia elo-marraskuulta

Yksi niistä harvoista asioista, joihin tämän vuoden aikana olen koittanut panostaa, on se, että pidän kirjaa ostoksista kuvalliseen kansioon koneelle - ja miksei samalla blogin puolelle myöskin. Ainakin itse tykkään hirveästi lukea muiden bloggaajien ostospostauksia, osalta lievittämään omaa ostosmorkkista ja toisaalta myös siksi, että kynsilakkapullojen kuvia on muuten aika tosi kiva katsella. Nyt sitten sunnuntai-illan ratoksi voikin olla hyvä aika vilauttaa taas pullokuvia (välttelen koulutehtävien tekemistä kätevästi) samalla kun kaadan kurkusta alas ehkä kuudennen teekupin tälle päivälle. En tykkää teestä yhtään ja sitä kuluu vain kipeänä ollessa. En tiedä johtuuko taudin tuomasta kurjasta olosta vai siitä, että Tampereella satoi viikolla ensilumi (=vuoden paras päivä), mutta tällä hetkellä on vähän koti-ikäväfiilikset päällä. Onneksi mulla on hätävara Fazerin sininen ja boksi Dumleja jemmassa + pipareita ikeasta, joten eiköhän näillä lääkkeillä selvitä voittajana eteenpäin. 

Elokuu

Elokuun ostokset jäi blogin puolella esittelemättä lähtö-hätiköinnissä, mutta kuvat löytyi vielä kameran muistista, joten aloitetaan niillä. 

Allure - Autumn - Calm - Bridget

Nämä neljä kotiutuivat ensimmäisenä Cesarshopista, siinä vaiheessa kun Allure-kynsiä alkoi putkahdella blogeihin. Koko kesän koin hirveää himoa kaikkea Alluren väristä kohtaan ja vaikka aluksi ajattelinkin sivuuttaa lakan, en lopulta pystynyt siihen (kuka hullu pystyy?). Kaveriksi tilaukseen lähti villinä korttina Autumn, vaikken yleensä ole oranssien lakkojen ystävä. Kaunishan tuo on kyllä kuin mikä. 

Calm vei sydämmeni heti ensimmäisellä lakkauksella, vaikka tilatessa kyseensalaistin tarvitsenko enää yhtäkään tämän sävyistä lakkaa. Se on kuitenkin upeutta kynsillä ja kestää mun ongelmasormissani todella hyvin lohkeilematta. 

Viimeisenä vanhemman kokoelman Bridget, koska noh, kuka tämän anti-sankarittaren voisi sivuuttaa? Bridget Jonesit ei ole leffoina kummoisia, viimeisimmästä kirjasta tosin tykkäsin kovin. Siitä huolimatta noin kerran vuodessa mulle tulee pakottava tarve katsoa Bridget Jonesit taas kerran - yleensä siinä vaiheessa kun elämä potkii mahdollisimman kivasti päähän. 

Mad Magenta - Freya's Cats - Konad white + stamper jutskia

Toinen tilaus Cesarsille lähti uudistuneen verkkokaupan kanssa, joka ei muuten itselläni pelittänyt ihan niin kuin olisi toivonut. Ei keksitty missä vika voisi olla, mutta sähköposteja ja puheluita puolin ja toisin Satun kanssa vaihdettuamme sain kuitenkin tilauksen tehtyä ja tuotteet kotiin.

Satuin ostamaan uuden lentolaukun elokuussa ja Mad Magenta on sävyltään melkolailla dead on dupe mun uudelle lentolaukulle. Hyvä syy ostaa siis uusi PP kynsilakka. Freya's Cats taas on ollut himotuslistalla jo pitkään, mutta joutunut aina väistymään uusien ihanuuksien tieltä tilauksista. Nyt oli siis hyvä aika ostaa tuokin kaunokainen kokoelmaani. 

Uuden valkoisen leimauslakan ostin reissuun mukaan (tosin olen leimannut kynteni ehkä kolmesti täällä...) samoin kuin koin pakottavaa tarvetta ostaa uuden stamperin ja pari irtopäätä mustaan luottolölööni. Joku voisi joskus muistuttaa mulle, että mun ei välttämättä tarvitse ostaa uusia stampereita montaa vuodessa, jos käytän kerrasta toiseen aina sitä samaa vanhaa, joka toimii kuin junan vessa... Noh, noilla irtopäillä, jotka on muuten ihan loistavia, ratkaisin ainakin ongelman, jossa valkoinen leimauslakka ei näy valkoisesta leimatyynystä... 

(Nyt tosin himottelisi vähän se läpinäkyvä stamperi... juuri kun pääsin sanomasta, etten saisi ostaa enää yhtään leimasinta.)

White Page - Muse, Myself - Art New-beau - Blush Stroke

Love Sheen - Highest Bidder - No Shrinking Violet - Point Of Blue - Pen & Inky 

Taisin jonkun verran hihkua Essien watercolor kokoelmasta jo ennen reissuun lähtöä ja parit kynnet taitavat olla vielä julkaisematta näillä lakoilla. Muistan kertoneeni kivikkoisesta tiestä OPIn Color Paintsien kanssa kesällä ja nämä Essiet ovat kaikkea sitä, mitä en Opeilla osaa tehdä. Olisi vaan alusta saakka pitänyt tilata nämä, eikä yrittää olla merkkiuskollinen OPIa kohtaan. Tykkään näiden väriskaalastakin tosi paljon, joten olen hyvin tyytyväinen ostoksiini. Ehkä sitten ens kesänä pääsen leikkimään näidenkin kanssa taas oikein kunnolla... 

Muistan myös, että tuosta valkoisesta lakasta mulla oli tosi vahva mielipide sitä testattuani, mutten enää muista yhtään oliko se todella hyvä valkoinen vai ihan surkea sellainen... Tän siitä saa kun esittelee ostoksia jälkikäteen... 

Syyskuu

389 - 335 - 287 - 284

Loput ostokset tulee sitten vähän huonommassa valaistuksessa, koska Pariisissa mahdollisuudet valokuvaamiselle on vähän Suomea huonommat. 

Syyskuun ainoiksi ostoksiksi jäi Kikolta neljä lakkaa heti syyskuun alkupuolella. 389 Mint Milk on yksi suosikkilakoistani ikinä ja pari pulloa sitä jo käyttäneenä piti taas ostaa uusi pullo hyllyyn. Suomessa mulla olisi ollut tätä varmaan parikin varakappaletta, mutta koska matkalaukun tila oli hyvin rajallinen, päätin ostaa uuden täältä.

Kolme seuraavaa on sattumoisin sävyjä joita mulla ei vielä ole Kiko-kokoelmassani lainkaan, mikä on aika hyvin yli 100 peruskokoelman Kikoa omistavana. Nappasin vaan kolme lakkaa mukaan, jotka sillä hetkellä iski sävymaailmaltaan ja kävi hyvin. 

Lokakuu

357 - 502 - 375 - 236 - 521 - 527

Lokakuussa hypättiin ystäväni kanssa Air Francen siiville ja vietettiin viisi päivää vähän eteläisemmässä ilmastossa tutustuen siihen, mitä Barcelonalla on tarjota. (Eli sangriaa ja hyvää paellaa.) Reissussa katselin useampiakin eri itselleni tutemattomia lakkamerkkejä, liekö olleet espanjalaisia vai muuten vaan siellä myytäviä, mutta lopulta kannoin pennoseni taas kerran Kikon liikkeeseen. Merkkiuskollisena tiedän, että nämä pysyvät kokoelmassani varmasti, tuntemattomammat merkit eivät pysy, ellei lakat ole poikkeuksellisen upeita ja sellaisia yksilöitä en löytänyt. 

Tällä kertaa yritin valikoida lakkoja vähän sellaisella silmällä "näihin en ensiksi tarttuisi", jotta välttäisin toistopullot kokoelmassani. Onnekseni onnistuinkin poimimaan kuusi uutta sävyä itselleni. 

Yksi asia mikä itseäni harmittaa on se, että Kiko on mennyt karsimaan peruskokoelmansa lakkamäärää aika kovasti ja yrittää panostaa enemmän kalliimpiin lakkoihinsa (muistaakseni jotain Gel Look tyyppiä). Mä olen aina rakastanut noita peruskokoelman lakkoja, koska ne on laadultaan ihan huippuja (ainoastaan yhteen huonoon olen törmännyt) ja värivalikoima on niin laaja. Nyt itseääni alkaa olla laatikossa jo suurin osa niistä sävyistä, jotka kaupoissa on enää displayssä jäljellä näytillä :( 

Marraskuu

319 - 478 - Dae It Nude - 688 - 695 - 696 - 697

Vaikka marraskuu ei vielä pulkassa olekaan, oletan, että nämä jäävät ainoiksi lakkaostoksiksi tässä kuussa. Ja ei, en ole kehittänyt mitään yhtäkkistä pakottavaa vimmaa nuden sävyihin vaan näille lakoille löytyy oikeasti tarkoituksensa. Meillä ensimmäisessä kämpässä vaatekaapinovet olivat beigen sävyiset ja niissä oli sellaiset maailman idioottimaisimmat minimaaliset nupit vetiminä. Tästä voi arvata, että kaksi naista, joilla kummallakin on kynnet, onnistuivat tekemään pieniä jälkiä maaliin ovia aukoessa ja suljettaessa. Vuokranantajan luvalla pakattiin sitten ne pienet jäljet näkymättömiin kynsilakalla, joka tietenkin vaati oikean sävyn löytämistä. Mikään näistä ei ollut täydellinen match oville, mutta sekoittamalla sellainen onneksi löytyi. Ostin sitten kaupasta useamman "sinne päin" sävyn, jotta jotain kautta löytyisi se oikea versio. 

Viisi ensimmäistä lakkaa tuli siis hankittua tuota prosessia varten ja kaksi viimeistä siksi, että satiinilakat olivat tarjouksessa ota neljä, maksa kolme. Olen muuten vähintäänkin rakastunut noihin satiinilakkoihin tällä hetkellä. Essien viime kevään(?) kokoelmasta kotiutin vain yhden, koska silloin en vielä oikein osannut arvostaa näitä, mutta nyt voisin hyvinkin kuvitella kotiuttavani vielä muutaman loput tuon satiinikokoelman kaunokaisista. 

Bonuksena joulukuulle vielä Ciatéa taas kerran... Mulla on ollut Ciatén kalenteri jo kahtena aiempana vuonna ja epäröin tämän ostoa, jos saan taas tuplakappaleita jo omistamilleni lakoille. Tässä kuitenkin on kuulemma vain yksi dupe 2013 vuoden kalenterin kanssa, joten päätin, että perinne Ciatén kanssa saa jatkua. Olen aiempina vuosina maksanut tästä muistaakseni noin 80e/kalenteri punnan kurssin mukaan (Asokselta tilattuna / Lontoosta Selfridgesiltä ostettuna) mutta tänä vuonna pääsin halvemmalla, koska Ranskan Sephorassa tällä oli hintaa 49,95e. Jotain hyötyä siis ulkomailla oleilusta ainakin on. Tekisi mieli sanoa, että joulukuu, tule jo, mutta niiden noin sadan joulukuussa odottavan tentin kannalta, en ole ihan varma olisiko se hyvä juttu... 

---

Tältä näytti siis oma ostossaldoni neljän kuukauden ajalta. Elokuussa mopo keuli vielä vähän, mutta onneksi nyt syksyllä olen rajoittanut melko mukavasti ostosten kanssa. Joulukuussa saatan tosin vähän ottaa takaisin veronpalautusrahoilla ja suomessa käydessä... 

Back on track

Perjantaina 13. päivä heräsin aamulla ensiksi siihen, kun kämppis lähti koululle ja en olisi millään jaksanut jättää omaa sänkyäni noustakseni ruksimaan to do -listalta asioita pois. Pari tuntia myöhemmin kaatosade ikkunan ulkopuolella herätti itseni uudelleen todellisuuteen ja päätin jo silloin, että päivästä ei tule hyvä. Kaatosade + muuttaminen julkisilla - huono yhdistelmä. Lisäksi oma olo oli koko päivän huono, käsiä tärisytti ja energiat olivat nollassa, vaikka yritin syödä ja juoda tarpeeksi. 

Sade onneksi hellitti aika nopeasti ja sain avaimet uuteen kämppään vailla suurempia ongelmia ja samalla raahattua osan omaisuudestani vanhasta osoitteesta uuteen. Kämppiksen päästyä koulusta muutettiin ja siivottiin vanhaa kämppää noin 6 tuntia putkeen. Mainittakoon, että uuden ja vanhan kämpän välillä on ainoastaan 1 metropysäkki + noin 10 min kävelyä välimatkana, mutta painavat tavarat ja pelottavasti moninkertaistunut omaisuus eivät tehneet päivästä mitään helppoa. Juuri kun päästiin illalla uuden asunnon ovista sisään, saan kaveriltani viestin minkä sisältö oli kutakuinkin jos olet kotona, pysy siellä; jos et, palaa sinne heti ja vältä Republiquen aluetta. Oma vastaukseni asiaan oli kutakuinkin mitäkukahäh, koska puhelin ei ollut ollut ihan prioriteetti mitä katsella päivän aikana.

Ilta ja yö kului lopulta uutisia seuratessa ja huomatessa, kuinka uutisankurit eivät tiedä vielä mitään asiosta mutta yrittävät silti parhaansa informoida. Epäuskoisena vedin peiton korville uudessa asunnossa kuunnellen ulkopuolelta kuuluvia ääniä ja miettien, miten alle kahden kilometrin päässä ihmiset taistelevat - tai ovat taistelleet - hengestään. Enkä olisi halunnut nukahtaa, koska tiesin, että herätessäni faktat ovat selventyneet ja totuus voi olla vielä paljon odotettua pahempi. 

Heräsin aivan liian aikaisin aamulla koiran unta nukuttuani siihen, että puhelin tärisee vieressäni ja alan selata näytöltä viestejä, jotka täyttyvät kysymyksistä, mutta joista useat onneksi sisältävät myös lauseen näin facebookista, että olet turvassa. On ehkä väärin sanoa, mutta liikutuin siitä, kuinka moni ihminen varmisti kaiken olevan kunnossa, ihan vain koska tiesivät, että asun Pariisissa. Olen niin kiitollinen siitä, että voin sanoa olevani turvassa ja että tuntemani ihmiset, huolimatta siitä, että olivat Stade de Francella / keskustan tapahtumapaikkojen lähellä, ovat turvassa. Kun vihdoin sain viimeisen tuntun kiinni lauantai-iltapäivänä pystyin ainakin siirtämään oman huoleni syrjään ja siirtyä toivomaan parasta kaikkien niiden puolesta, jonka omaisia on vielä kateissa tai kriittisessä tilassa sairaalassa. 

Eilen, liikkuessani ulkona kahdesti vain ne välttämättömimmät matkat (ruokakauppaan ja hakemaan vanhalta kämpältä viimeiset ruoat yms jääkaapista) kadut olivat normaalia tyhjemmät. Vanhan lähikaupan jonot ovat aina kilometrin mittaiset lauantai-iltoina ja eilen väen määrä oli olematon. Ihmiset olivat hiljaa ja joku oli kiinnittänyt valkoisen paperin meidän rapun oveen, jossa oli vedetty kolme hataraa viivaa sormiväreillä - yksi sininen, yksi valkoinen ja yksi punainen. Sen näkeminen pisti kylmät väreet kehon lävitse. Mietin, kuinka pitkään pitäisi seisoa kadulla laskemassa ihmisiä, ennen kuin pääsisi lukuun 129 - tällä hetkellä vahvistettujen uhrien määrään - ennen kuin itselleni realisoituisi kuinka monta uhria tilanne vaati. 

Perjantain piti olla se päivä, kun vaihdamme asunnosta toiseen. Se kun vihdoin saamme netin myös koneelle käyttöön (on ollut outoa olla käyttämättä läppäriä 2.5 kuukautta) ja muuten ihan normaali päivän. Nyt kuitenkin siihen normaaliin arkeen palaaminen tapahtuu hiljaa, eikä 13.11 varmasti unohdu ikinä ainakaan omasta mielestäni. Ja se, minkä haluan alleviivata on, etten kirjoita tätä hakeakseni huomiota tai myötätuntoa, niin kuin sanoin, olen itse ollut turvassa samoin kuin koko oma lähipiirini ja saan olla onnellinen siitä. Tämä tapahtui vain niin lähellä - liian lähellä. Voin kävellä suoraan kotikatuani eteenpäin vartin ja päätyä ravintolaan, jossa 19 ihmistä menettivät henkensä. Tämä tapahtui myös kaupungissa jota rakastan ja jonka olen aina kokenut niin turvallisena. Minun rakas Pariisini.

Tänään sytytän kynttilän kaikkien niiden viattomien siviilien muistolle, jotka ovat viime päivien aikana joutuneet luopumaan hengestään, ei vaan Pariisissa vaan myös muualla maailmassa. Ja kiitän maailmaa siitä, että saan käydä nukkumaan turvassa tänäkin yönä. 

Kynsillä:

Picture Polish - Nebula

KBShimmer - What Are You Wading For?

MoYou London - Fairytale 01 + Essence Stampy Polish White 

Alun perin tarkoitukseni oli lähinnä tulla kirjoittamaan kynsistä ja siitä, että vihdoin mulla netin asiosta saattaa olla realistinen mahdollisuus julkaista niitä kuvia joita en koskaan syyskuussa pystynyt julkaisemaan, koska elin netitöntä aikaa koneen kanssa kaksi ja puoli kuukautta. Ajatukset vaan harhailivat viime päiviin, jotka ehkä oletettavasti ovat vaikuttaneet itseeni melko paljon.