29.5.2016

Pink Bow



Rupesin tossa äsken pohtimaan, että "miten meni noin niin kuin omasta mielestä" tää bloggaamisen aloittaminen taas ja nyt sit soi yksi Madafaking darra päässä.. Kuulun varmaan siihen poikkeukselliseen osaan väestöstä, jolle toi biisi aiheuttaa edelleen ihan positiiviset fiilikset, mutta en tiedä onko se yhtään parannusta tähän mun päänsisäiseen jukeboksiin, jossa viime viikon aikana on menty repeatilla mm. Ukkometsoa, Saravon Pekkaa ja Bumpy Ridea. Korvamatojen soittolista on siis valmiina... 


Mun paluu arkeen lakkailujen kanssa on ollut vähän tahmea, koska jostain syystä vuoden ajan kynnet noin 20 minuutissa lakattuani en ole kamalan monimutkaisia viritelmiä vielä halunnut testata. Saattaa ehkä myös johtua siitä, että tällä hetkellä on sellainen olo, että koko ajan on jotain tekemistä ja asiaa hoidettavana, niin ei ole vielä tullut niitä rauhallisia lakkaushetkiä vastaan. 

Yhden asian kuitenkin ehdin: testata clear jelly stamperia! Jännää? Kyllä!


Pohjalle Kikon pinkki, koska oli hattarafiilis ja leimaten päälle. Chevronit iskin kynsille vielä ihan luottoleimasimellani, koska omissa kynsissäni on kuitenkin sen verran voimakas c-kaari, että vähän epäilin kovan läpinäkyvän leimasimen rikkovan kuvaa vaikka kuinka yrittäisin. Rusetit taas leimasin clearilla ja voi vehnä kuinka helppoa! 

Läpinäkyvät leimasimet taisivat rantautua suomeen viime kesänä just ennen kun karkasin maasta ja en kokenut tarpeelliseksi ostaa sellaista sitten siinä vaiheessa. Jouluna tuo kuitenkin mahtui johonkin Cesarsin tilaukseen, mutten sillon vaan ehtinyt käyttää tätä ollenkaan. Jätin sen suosiolla kotiin odottamaan ja vihdoin se pääsi testiin. Voi miten helppoa leimaamisesta juuri tuli. Mun suurin ongelma on ollut se, että kohdistan aina kaiken enemmän kynsinauhoille kun varsinaisesti kynsille, joten tämä on ihan ykkönen itselleni. Tarvitsisin tästä tosin vielä jonkun pehmeämmän version, joten jos joku osaa vinkata olisiko joku versio ebay/wish/bornprettystore akselilla pehmeällä päällä varustettuna toimiva niin olisin hyvin kiitollinen. Ajattelin ostaa sen Picture Polishin version ehkä myöhemmin kesällä, mutta mieli tekisi jotain halpisversiota, koska luotto omiin leimasimen tuhoamiskykyihin - näin uuteen stamperiin totutellessa - on  melko suuri. 


Kynsillä: 
Kiko - 506 Venus Pink
Konad - M101 & M3
+ Konad Black & White 

Vieläkö jollain on clear jelly stamper kokeilematta, vai olenko ehdottomasti viimeinen, joka tätä blogissaan hehkuttaa?

22.5.2016

Comeback


hei hei, mitä kuuluu?

Naureskelin äsken blogin edelliselle postaukselle, jossa olen povannut seuraaviksi julkaistaviksi kynsiksi joulukynsiä. Voisinhan mä edelleen siihen suuntaan yrittää, mutta luulen, että ajankohta ei ole ihan olennaisin. Hiljaiseloa on taas tullut harrastettua, mutta ehkä taas on aika antaa tekohengitystä tälle kanavalle ja katsoa mihin se johtaa. Ensimmäisenä siis yksi ilmoitusasia ja sen jälkeen vähän viimeaikaisia kuulumisia. 

Pieninä muutoksina päätin vaihtaa blogin sähköpostiosoitteen (uusi löytyy sivupalkista) ja erottaa instagramin puolella blogille oman tilin. Muitakin muutoksia on vielä mielessä, mutta ne saavat vielä hautua mielessä, ennen kuin alan radikaalimpia muutoksia tekemään.

Tosiaan 2014 instaan totutellessani halusin ehdottomasti aluksi pitää sen kanavana, jossa olisi lähinnä kynsijuttuja ja ehkä jotain pientä ekstraa. En myöskään kertonut paria kaveria lukuunottamatta kenellekään käyttäväni instagramia ja nekin kaverit olivat sellaisia, jotka olivat tietoisia blogistani, joka on myöskin asia, jota hyvin vähän ulkomaailmassa huutelen ympäriinsä.



Viimeisen reilun parin vuoden aikana oma instani on täyttynyt ajoittain kynsikuvista, ajoittain taas kaikesta muusta mahdollisesta sisällöstä. Sitä mukaan mitä enemmän kaverini löysivät seuraajiksi tililleni, sitä enemmän olen ottanut stressiä siitä mitä julkaisen: kaverit ei välttämättä ole kiinnostuneet kynsilakoista, mutta sitten taas samalla suuri osa seuraajista on siellä juuri niiden kynsien takia, jolloin se oman naaman floodaaminen ruutuun ei välttämättä ole heille se paras mahdollinen vaihtoehto. Nämä ongelmat on taas varmaan lähinnä oman pääni sisällä, mutta en voi asialle mitään. 

Siitä saakka kun instagram on mahdollistanut kahden käyttäjätilin helppokäyttöisyyden samalla laitteella, olen miettinyt, että on aika erottaa kynnet ja oma elämä kahdelle eri tilille. Nyt Suomeen reisusta palatessani ajankohta tuntui oikealta ja viime yönä kuuteen saakka valvoessani (kuka käski juoda 4 kuppia kahvia päivässä, kun kevään aikana on tullut juotua noin kuppi kuukaudessa?) päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja luoda toisen tilin. Tästä lähtien siis @playingwithpolish on paikka, jossa saan postata niin paljon kynsikuvia kuin sielu sietää ja @sallaqui jää itselleni oman elämän dokumentoimiseen tarkoitetuksi tiliksi. Luultavasti välillä postaan asioita ihan väärälle tilille kun en tajua ajatella, mutta toivottavasti en kuitenkaan liian usein... 


Mitä muuta tänne sitten kuuluu? Mulla olisi vielä yksi lomapäivä jäljellä ennen paluuta työntekoon ja arkeen ylihuomenna. Johan tässä on kohta 3,5 viikkoa tullut lomailtua, nautittua auringosta, matkustettua, naurettua ystävien kanssa, juotua liian monta olutta / pulloa viiniä ja katsottua lätkää pätkivän lähetyksen kanssa. Paluu suomeen oli pitkä ja hikinen matkalaukkujen kanssa, jotka painoivat enemmän kuin tarpeeksi ja en ehkä vieläkään ole ihan sisäistänyt jääväni suomeen nyt ainakin taas hetkellisen pysyvästi. Totesin kaverille suomeen laskeuduttaessa, että näkyyköhän täällä maassa vielä lunta. Jotenkin pitkään poissa ollessa en ikinä ajattele ajan kuluvan eteenpäin ollenkaan, vaan elän jossain kummallisessa kuplassa, jossa aika ei olevinaan liiku. 


Toistaiseksi olen vielä ihan tyytyväinen suomessa oloon. Ajatuksena on mukava olla Suomessa, mutta katsotaan kuinka kauan. Viimeinen vuosi oli stressaava ja väsyttävä koulun ja elämän suhteen, enkä taas hetkeen kaipaa ranskalaisten byrokratista (ja maailman epäloogisinta) tapaa hoitaa asioita. Sen sijaan Pariisia on jo ikävä, mutta siihen olen tottunut vuosien varrella. Tiedän, että on vain ajan kysymys ennen kuin palaan takaisin Pariisiin. 


Jos haetaan positiivisia puolia Suomesta, tulee niitä ensiksi mieleen ainakin kolme: kevät/kesä (luonto, lämpimähköt ilmat ja aurinko), väliaikaismajoitus vanhempien luona (eli yksi karvakaveri halittavana päivittäin) ja oman lakkakokoelman ääreen pääseminen. Viime vuosi on tullut lakkailtua lähinnä yksivärisiä kynsiä, joten nyt innolla odotan pääseväni taas leikkimään vähän laajemmalla lakkavalikoimalla ja koristeluvälineillä. Kyllä kelpaa.

Blogin suhteen itselläni on tällä hetkellä ainakin motivaatiota, vaikka tunnetusti en kesäisin ole ollut se tunnollisin mahdollinen bloggaaja usein. Jää siis nähtäväksi miten tänä kesänä onnistuu. Kikon lakkojan mulla olisi ainakin esiteltävänä taas ainakin 50 kotiutunutta sävyä, joten materiaalin puutteesta ei pitäisi ainakaan postausten olla kiinni. Palailen siis pikimmiten kynsikuvien kanssa, mutta sitä ennen kannustetaan leijonat tänä iltana kiinni ansaittuihin kultamitalleihin - kannatti varata lennot suomeen paria päivää suunniteltua aiemmaksi, koska luotto siihen, että suomi pelaa mitalleista oli kova. Nyt saa katsoa lähetystä joka ei ainkaan pätki. Aiemmissa peleissä kun lähetys on yleensä aina katkennut siihen kun maalipaikka on syntynyt ja laukaus lähtemässä kohti maalia.... 

À bientôt!

21.12.2015

Not so christmassy...


Mulla ei kynsille iskenyt vielä joulu, vaikka kaikki punaiset lakat himottaakin enenevissä määrin. Oikeastaan joulu voisi odottaa vielä hetken, että saisin omat palikkani kokoon ennen kuin pitäisi alkaa viettämään pyhiä. 

Palasin Suomeen viime perjantaina ja paluulento ranskaan ei onneksi ole ennen kuin hyvän verran tammikuun puolella. En ole potenut koti-ikävää missään määrin, mutta viimeaikaisten tragedioiden valossa, musta tuntui todella hyvältä päästä välillä kotiin. Verkkokangasta olevat tennarit ei ehkä olleet se paras valinta Tampereen lumiseen loppuviikkoon, ja muutenkin muutos Pariisin +16 asteesta Tampereen nollakeleihin oli taas mukavaa vaihtelua, mutta en valita. Totesin lähikaupan myyjälle heti tyylikkäästi bonjour kun kävin kaupassa ja sokoksen ovella aloin vaistomaisesti avaamaan laukkuani turvatarkastusta varten ennen kuin tajusin, että ei ehkä täällä kuitenkaan. Niin hyvin kuin edelleen Pariisissa viihdyn, tällä hetkellä tuntui hyvältä päästä hetkeksi pois. 


Hain viikonloppuna postista paketteja, joita olin ehkä pari onnistunut tilaamaan tässä alkukuusta kun kolme kuukautta sitä online shoppailua vältin. Otin sitten takaisin kyllä korkojen kanssa joulukuun osalta. Uusia lakkoja - ja joitain ranskasta mukaan napaamiani käyttämättömiä - telineeseen ladellessani (mulla on omaisuus vähän missä sun sattuu, suurin osa enemmän ja vähemmän hukassa tällä hetkellä, mutta kynsilakat on porukoiden luona hyvässä järjestyksessä... isääni vähän huvittaa tämä fakta :D) iskin vierekkäin kolme Kikoa, jotka itseasiassa taitaa kaikki olla syksyn ostospostauksessa esittelemiäni yksilöitä. 


Yksi niistä sävyistä, joita eniten vierastan on vähän persikkainen lämmin shamppanjan sävy 478 Silky Rose. Tästä tulee mieleen kaikki ne iridescent shimmer lakat, joita useiden vanhempien naishenkilöiden kynsillä usein näkee yhden kerroksen verran. Siksi halusinkin testata tätä mahdollisimman nopeasti. Murrettujen sävyjen  - 319 Light Dove ja 375 Rose - vierellä tämä shampanja näytti aika kivalta, joten yhdistin ne samaan lakkaukseen. Kynnellä 478 ei ollut yhtä epäilyttävä kuin pullossa, vaan peitti loistavasti kahdella kerroksella, mutta en usko, että tälle ihan hirveästi kuitenkaan muuten tulee käyttöä. Tässä on jotain vähän metalliseen viittaavia ominaisuuksi, miksi ehkä vierastan tätä, mutta siveltimen vedot ei kuitenkaan onneksi näy lakassa. Peitin varmuudeksi osan kynnestä kuitenkin leimalla BPS-L007 laatasta ja leimaislakkana toimi Konadin Royal Purple muistaakseni. En oikein tiedä mitä mieltä olisin tosta leimauslakan värivalinnasta. Olisin halunnut mustat leimat, mutta kuvittelin, että mun ainoa musta leimauslakka on tälläkin hetkellä ranskan kotona. Tottakai huomasin leimattuani, että olisihan mulla ollut toinen musta myös suomessa. Mutta aina ei voi voittaa.. 


Kynsillä:
Kiko - 478 Silky Rose
319 - Light Dove
375 - Rose 
BPS-L007 + Konad Royal Purple
Kultaiset niitit

Onko epäjouluisten kynsien esittely ihan tervetullutta vaihtelua kun muut bloggaajat taitavat esitellä lähinnä joulukynsiä tällä hetkellä? Kyllä mäkin ehkän yhden jouluisen lakkauksen saan vielä aikaan ennen aattoa, jos oikein yritän... 

ps. saanko muuten pointsit siitä, että tää on ensimmäinen kerta elokuun jälkeen, mun mulla on samassa lakkauksessa eri lakkoja / eri koristeluita eri kynsillä? Ei ole syksyllä tullut irroteltua kertaakaan... 

22.11.2015

Ostoksia elo-marraskuulta

Yksi niistä harvoista asioista, joihin tämän vuoden aikana olen koittanut panostaa, on se, että pidän kirjaa ostoksista kuvalliseen kansioon koneelle - ja miksei samalla blogin puolelle myöskin. Ainakin itse tykkään hirveästi lukea muiden bloggaajien ostospostauksia, osalta lievittämään omaa ostosmorkkista ja toisaalta myös siksi, että kynsilakkapullojen kuvia on muuten aika tosi kiva katsella. Nyt sitten sunnuntai-illan ratoksi voikin olla hyvä aika vilauttaa taas pullokuvia (välttelen koulutehtävien tekemistä kätevästi) samalla kun kaadan kurkusta alas ehkä kuudennen teekupin tälle päivälle. En tykkää teestä yhtään ja sitä kuluu vain kipeänä ollessa. En tiedä johtuuko taudin tuomasta kurjasta olosta vai siitä, että Tampereella satoi viikolla ensilumi (=vuoden paras päivä), mutta tällä hetkellä on vähän koti-ikäväfiilikset päällä. Onneksi mulla on hätävara Fazerin sininen ja boksi Dumleja jemmassa + pipareita ikeasta, joten eiköhän näillä lääkkeillä selvitä voittajana eteenpäin. 

Elokuu

Elokuun ostokset jäi blogin puolella esittelemättä lähtö-hätiköinnissä, mutta kuvat löytyi vielä kameran muistista, joten aloitetaan niillä. 


Allure - Autumn - Calm - Bridget

Nämä neljä kotiutuivat ensimmäisenä Cesarshopista, siinä vaiheessa kun Allure-kynsiä alkoi putkahdella blogeihin. Koko kesän koin hirveää himoa kaikkea Alluren väristä kohtaan ja vaikka aluksi ajattelinkin sivuuttaa lakan, en lopulta pystynyt siihen (kuka hullu pystyy?). Kaveriksi tilaukseen lähti villinä korttina Autumn, vaikken yleensä ole oranssien lakkojen ystävä. Kaunishan tuo on kyllä kuin mikä. 

Calm vei sydämmeni heti ensimmäisellä lakkauksella, vaikka tilatessa kyseensalaistin tarvitsenko enää yhtäkään tämän sävyistä lakkaa. Se on kuitenkin upeutta kynsillä ja kestää mun ongelmasormissani todella hyvin lohkeilematta. 

Viimeisenä vanhemman kokoelman Bridget, koska noh, kuka tämän anti-sankarittaren voisi sivuuttaa? Bridget Jonesit ei ole leffoina kummoisia, viimeisimmästä kirjasta tosin tykkäsin kovin. Siitä huolimatta noin kerran vuodessa mulle tulee pakottava tarve katsoa Bridget Jonesit taas kerran - yleensä siinä vaiheessa kun elämä potkii mahdollisimman kivasti päähän. 


Mad Magenta - Freya's Cats - Konad white + stamper jutskia

Toinen tilaus Cesarsille lähti uudistuneen verkkokaupan kanssa, joka ei muuten itselläni pelittänyt ihan niin kuin olisi toivonut. Ei keksitty missä vika voisi olla, mutta sähköposteja ja puheluita puolin ja toisin Satun kanssa vaihdettuamme sain kuitenkin tilauksen tehtyä ja tuotteet kotiin.

Satuin ostamaan uuden lentolaukun elokuussa ja Mad Magenta on sävyltään melkolailla dead on dupe mun uudelle lentolaukulle. Hyvä syy ostaa siis uusi PP kynsilakka. Freya's Cats taas on ollut himotuslistalla jo pitkään, mutta joutunut aina väistymään uusien ihanuuksien tieltä tilauksista. Nyt oli siis hyvä aika ostaa tuokin kaunokainen kokoelmaani. 

Uuden valkoisen leimauslakan ostin reissuun mukaan (tosin olen leimannut kynteni ehkä kolmesti täällä...) samoin kuin koin pakottavaa tarvetta ostaa uuden stamperin ja pari irtopäätä mustaan luottolölööni. Joku voisi joskus muistuttaa mulle, että mun ei välttämättä tarvitse ostaa uusia stampereita montaa vuodessa, jos käytän kerrasta toiseen aina sitä samaa vanhaa, joka toimii kuin junan vessa... Noh, noilla irtopäillä, jotka on muuten ihan loistavia, ratkaisin ainakin ongelman, jossa valkoinen leimauslakka ei näy valkoisesta leimatyynystä... 

(Nyt tosin himottelisi vähän se läpinäkyvä stamperi... juuri kun pääsin sanomasta, etten saisi ostaa enää yhtään leimasinta.)


White Page - Muse, Myself - Art New-beau - Blush Stroke


Love Sheen - Highest Bidder - No Shrinking Violet - Point Of Blue - Pen & Inky 

Taisin jonkun verran hihkua Essien watercolor kokoelmasta jo ennen reissuun lähtöä ja parit kynnet taitavat olla vielä julkaisematta näillä lakoilla. Muistan kertoneeni kivikkoisesta tiestä OPIn Color Paintsien kanssa kesällä ja nämä Essiet ovat kaikkea sitä, mitä en Opeilla osaa tehdä. Olisi vaan alusta saakka pitänyt tilata nämä, eikä yrittää olla merkkiuskollinen OPIa kohtaan. Tykkään näiden väriskaalastakin tosi paljon, joten olen hyvin tyytyväinen ostoksiini. Ehkä sitten ens kesänä pääsen leikkimään näidenkin kanssa taas oikein kunnolla... 

Muistan myös, että tuosta valkoisesta lakasta mulla oli tosi vahva mielipide sitä testattuani, mutten enää muista yhtään oliko se todella hyvä valkoinen vai ihan surkea sellainen... Tän siitä saa kun esittelee ostoksia jälkikäteen... 

Syyskuu


389 - 335 - 287 - 284

Loput ostokset tulee sitten vähän huonommassa valaistuksessa, koska Pariisissa mahdollisuudet valokuvaamiselle on vähän Suomea huonommat. 

Syyskuun ainoiksi ostoksiksi jäi Kikolta neljä lakkaa heti syyskuun alkupuolella. 389 Mint Milk on yksi suosikkilakoistani ikinä ja pari pulloa sitä jo käyttäneenä piti taas ostaa uusi pullo hyllyyn. Suomessa mulla olisi ollut tätä varmaan parikin varakappaletta, mutta koska matkalaukun tila oli hyvin rajallinen, päätin ostaa uuden täältä.

Kolme seuraavaa on sattumoisin sävyjä joita mulla ei vielä ole Kiko-kokoelmassani lainkaan, mikä on aika hyvin yli 100 peruskokoelman Kikoa omistavana. Nappasin vaan kolme lakkaa mukaan, jotka sillä hetkellä iski sävymaailmaltaan ja kävi hyvin. 


Lokakuu


357 - 502 - 375 - 236 - 521 - 527

Lokakuussa hypättiin ystäväni kanssa Air Francen siiville ja vietettiin viisi päivää vähän eteläisemmässä ilmastossa tutustuen siihen, mitä Barcelonalla on tarjota. (Eli sangriaa ja hyvää paellaa.) Reissussa katselin useampiakin eri itselleni tutemattomia lakkamerkkejä, liekö olleet espanjalaisia vai muuten vaan siellä myytäviä, mutta lopulta kannoin pennoseni taas kerran Kikon liikkeeseen. Merkkiuskollisena tiedän, että nämä pysyvät kokoelmassani varmasti, tuntemattomammat merkit eivät pysy, ellei lakat ole poikkeuksellisen upeita ja sellaisia yksilöitä en löytänyt. 

Tällä kertaa yritin valikoida lakkoja vähän sellaisella silmällä "näihin en ensiksi tarttuisi", jotta välttäisin toistopullot kokoelmassani. Onnekseni onnistuinkin poimimaan kuusi uutta sävyä itselleni. 

Yksi asia mikä itseäni harmittaa on se, että Kiko on mennyt karsimaan peruskokoelmansa lakkamäärää aika kovasti ja yrittää panostaa enemmän kalliimpiin lakkoihinsa (muistaakseni jotain Gel Look tyyppiä). Mä olen aina rakastanut noita peruskokoelman lakkoja, koska ne on laadultaan ihan huippuja (ainoastaan yhteen huonoon olen törmännyt) ja värivalikoima on niin laaja. Nyt itseääni alkaa olla laatikossa jo suurin osa niistä sävyistä, jotka kaupoissa on enää displayssä jäljellä näytillä :( 

Marraskuu


319 - 478 - Dae It Nude - 688 - 695 - 696 - 697

Vaikka marraskuu ei vielä pulkassa olekaan, oletan, että nämä jäävät ainoiksi lakkaostoksiksi tässä kuussa. Ja ei, en ole kehittänyt mitään yhtäkkistä pakottavaa vimmaa nuden sävyihin vaan näille lakoille löytyy oikeasti tarkoituksensa. Meillä ensimmäisessä kämpässä vaatekaapinovet olivat beigen sävyiset ja niissä oli sellaiset maailman idioottimaisimmat minimaaliset nupit vetiminä. Tästä voi arvata, että kaksi naista, joilla kummallakin on kynnet, onnistuivat tekemään pieniä jälkiä maaliin ovia aukoessa ja suljettaessa. Vuokranantajan luvalla pakattiin sitten ne pienet jäljet näkymättömiin kynsilakalla, joka tietenkin vaati oikean sävyn löytämistä. Mikään näistä ei ollut täydellinen match oville, mutta sekoittamalla sellainen onneksi löytyi. Ostin sitten kaupasta useamman "sinne päin" sävyn, jotta jotain kautta löytyisi se oikea versio. 

Viisi ensimmäistä lakkaa tuli siis hankittua tuota prosessia varten ja kaksi viimeistä siksi, että satiinilakat olivat tarjouksessa ota neljä, maksa kolme. Olen muuten vähintäänkin rakastunut noihin satiinilakkoihin tällä hetkellä. Essien viime kevään(?) kokoelmasta kotiutin vain yhden, koska silloin en vielä oikein osannut arvostaa näitä, mutta nyt voisin hyvinkin kuvitella kotiuttavani vielä muutaman loput tuon satiinikokoelman kaunokaisista. 


Bonuksena joulukuulle vielä Ciatéa taas kerran... Mulla on ollut Ciatén kalenteri jo kahtena aiempana vuonna ja epäröin tämän ostoa, jos saan taas tuplakappaleita jo omistamilleni lakoille. Tässä kuitenkin on kuulemma vain yksi dupe 2013 vuoden kalenterin kanssa, joten päätin, että perinne Ciatén kanssa saa jatkua. Olen aiempina vuosina maksanut tästä muistaakseni noin 80e/kalenteri punnan kurssin mukaan (Asokselta tilattuna / Lontoosta Selfridgesiltä ostettuna) mutta tänä vuonna pääsin halvemmalla, koska Ranskan Sephorassa tällä oli hintaa 49,95e. Jotain hyötyä siis ulkomailla oleilusta ainakin on. Tekisi mieli sanoa, että joulukuu, tule jo, mutta niiden noin sadan joulukuussa odottavan tentin kannalta, en ole ihan varma olisiko se hyvä juttu... 

---

Tältä näytti siis oma ostossaldoni neljän kuukauden ajalta. Elokuussa mopo keuli vielä vähän, mutta onneksi nyt syksyllä olen rajoittanut melko mukavasti ostosten kanssa. Joulukuussa saatan tosin vähän ottaa takaisin veronpalautusrahoilla ja suomessa käydessä... 

15.11.2015

Back on track


Perjantaina 13. päivä heräsin aamulla ensiksi siihen, kun kämppis lähti koululle ja en olisi millään jaksanut jättää omaa sänkyäni noustakseni ruksimaan to do -listalta asioita pois. Pari tuntia myöhemmin kaatosade ikkunan ulkopuolella herätti itseni uudelleen todellisuuteen ja päätin jo silloin, että päivästä ei tule hyvä. Kaatosade + muuttaminen julkisilla - huono yhdistelmä. Lisäksi oma olo oli koko päivän huono, käsiä tärisytti ja energiat olivat nollassa, vaikka yritin syödä ja juoda tarpeeksi. 

Sade onneksi hellitti aika nopeasti ja sain avaimet uuteen kämppään vailla suurempia ongelmia ja samalla raahattua osan omaisuudestani vanhasta osoitteesta uuteen. Kämppiksen päästyä koulusta muutettiin ja siivottiin vanhaa kämppää noin 6 tuntia putkeen. Mainittakoon, että uuden ja vanhan kämpän välillä on ainoastaan 1 metropysäkki + noin 10 min kävelyä välimatkana, mutta painavat tavarat ja pelottavasti moninkertaistunut omaisuus eivät tehneet päivästä mitään helppoa. Juuri kun päästiin illalla uuden asunnon ovista sisään, saan kaveriltani viestin minkä sisältö oli kutakuinkin jos olet kotona, pysy siellä; jos et, palaa sinne heti ja vältä Republiquen aluetta. Oma vastaukseni asiaan oli kutakuinkin mitäkukahäh, koska puhelin ei ollut ollut ihan prioriteetti mitä katsella päivän aikana.


Ilta ja yö kului lopulta uutisia seuratessa ja huomatessa, kuinka uutisankurit eivät tiedä vielä mitään asiosta mutta yrittävät silti parhaansa informoida. Epäuskoisena vedin peiton korville uudessa asunnossa kuunnellen ulkopuolelta kuuluvia ääniä ja miettien, miten alle kahden kilometrin päässä ihmiset taistelevat - tai ovat taistelleet - hengestään. Enkä olisi halunnut nukahtaa, koska tiesin, että herätessäni faktat ovat selventyneet ja totuus voi olla vielä paljon odotettua pahempi. 

Heräsin aivan liian aikaisin aamulla koiran unta nukuttuani siihen, että puhelin tärisee vieressäni ja alan selata näytöltä viestejä, jotka täyttyvät kysymyksistä, mutta joista useat onneksi sisältävät myös lauseen näin facebookista, että olet turvassa. On ehkä väärin sanoa, mutta liikutuin siitä, kuinka moni ihminen varmisti kaiken olevan kunnossa, ihan vain koska tiesivät, että asun Pariisissa. Olen niin kiitollinen siitä, että voin sanoa olevani turvassa ja että tuntemani ihmiset, huolimatta siitä, että olivat Stade de Francella / keskustan tapahtumapaikkojen lähellä, ovat turvassa. Kun vihdoin sain viimeisen tuntun kiinni lauantai-iltapäivänä pystyin ainakin siirtämään oman huoleni syrjään ja siirtyä toivomaan parasta kaikkien niiden puolesta, jonka omaisia on vielä kateissa tai kriittisessä tilassa sairaalassa. 


Eilen, liikkuessani ulkona kahdesti vain ne välttämättömimmät matkat (ruokakauppaan ja hakemaan vanhalta kämpältä viimeiset ruoat yms jääkaapista) kadut olivat normaalia tyhjemmät. Vanhan lähikaupan jonot ovat aina kilometrin mittaiset lauantai-iltoina ja eilen väen määrä oli olematon. Ihmiset olivat hiljaa ja joku oli kiinnittänyt valkoisen paperin meidän rapun oveen, jossa oli vedetty kolme hataraa viivaa sormiväreillä - yksi sininen, yksi valkoinen ja yksi punainen. Sen näkeminen pisti kylmät väreet kehon lävitse. Mietin, kuinka pitkään pitäisi seisoa kadulla laskemassa ihmisiä, ennen kuin pääsisi lukuun 129 - tällä hetkellä vahvistettujen uhrien määrään - ennen kuin itselleni realisoituisi kuinka monta uhria tilanne vaati. 

Perjantain piti olla se päivä, kun vaihdamme asunnosta toiseen. Se kun vihdoin saamme netin myös koneelle käyttöön (on ollut outoa olla käyttämättä läppäriä 2.5 kuukautta) ja muuten ihan normaali päivän. Nyt kuitenkin siihen normaaliin arkeen palaaminen tapahtuu hiljaa, eikä 13.11 varmasti unohdu ikinä ainakaan omasta mielestäni. Ja se, minkä haluan alleviivata on, etten kirjoita tätä hakeakseni huomiota tai myötätuntoa, niin kuin sanoin, olen itse ollut turvassa samoin kuin koko oma lähipiirini ja saan olla onnellinen siitä. Tämä tapahtui vain niin lähellä - liian lähellä. Voin kävellä suoraan kotikatuani eteenpäin vartin ja päätyä ravintolaan, jossa 19 ihmistä menettivät henkensä. Tämä tapahtui myös kaupungissa jota rakastan ja jonka olen aina kokenut niin turvallisena. Minun rakas Pariisini.

Tänään sytytän kynttilän kaikkien niiden viattomien siviilien muistolle, jotka ovat viime päivien aikana joutuneet luopumaan hengestään, ei vaan Pariisissa vaan myös muualla maailmassa. Ja kiitän maailmaa siitä, että saan käydä nukkumaan turvassa tänäkin yönä. 


Kynsillä:
Picture Polish - Nebula
KBShimmer - What Are You Wading For?
MoYou London - Fairytale 01 + Essence Stampy Polish White 

Alun perin tarkoitukseni oli lähinnä tulla kirjoittamaan kynsistä ja siitä, että vihdoin mulla netin asiosta saattaa olla realistinen mahdollisuus julkaista niitä kuvia joita en koskaan syyskuussa pystynyt julkaisemaan, koska elin netitöntä aikaa koneen kanssa kaksi ja puoli kuukautta. Ajatukset vaan harhailivat viime päiviin, jotka ehkä oletettavasti ovat vaikuttaneet itseeni melko paljon. 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...