Asioita sen turhemmin kiertelemättä ja kaartelematta, myönnän: olen viimeiset pari viikkoa taas laiminlyönyt blogia ja oikein urakalla. Vaikka julkaistavia kuvia jopa löytyisi varastosta jonkin verran, ei ole ollut minkäänlaista fiilistä avata bloggeria ja alkaa näpytellä tekstiä. Kynsimasis on siis saapunut Tampereelle. Viimeisen pari viikkoa mua ei ole napannut mitkään kynsilakat alkuunsakkaan - tekisi mieli ottaa tilausuudesta ja vaari ja tehdä kirppiskarsintaa, mutta se voisi myöhemmin kaduttaa. Yksiväriset kynnet on ollut viikkojen sana ja vaikka arvostankin niitä yksivärisiä kauniita lakkoja kynsilläni, en löydä minkäänlaista mielenkiintoa tarttua mihinkään koristeisiin viittaavaakaan.
Saattaa johtua taas kerran oman elämän pyörteistä se, etten ehdi ajatellakaan kynsiä. Mulla on aika rankat työviikot takana tässä heinäkuulta ja omat työaikani epäsäännöllisyydellään ei auta ihmistä, joka tykkää rutiineista. Meillä on lisäksi vähän paletti sekaisin töissä tällä hetkellä, mikä aiheuttaa stressiä ja on kirsikkana kakun päällä. Sen lisäksi nyt viimeisen viikon ajan on fiilis muutenkin ollut vähän feeling blue, joten ei ihmekään, jos kynnet ei nappaa. Ikävä Pariisiin iski taas voimakkaampana kuin pitkään aikaan, samoin kuin ikävä kaikkia niitä rakkaita ihmisiä kohtaan, joita näkee aivan liian harvoin välimatkan takia. Ehkä taas ensi viikolla fiilikset taas lähtee nousuun, mutta nää on vaan niitä hetkiä, mitä aina tasaisin väliajoin tulee vastaan. Mua lohduttaa jo se, että tällä hetkellä vanhempien koiranvahtina toimiessani heidän lomaillessa, tuo yksi karvaturri tulee noin puolen tunnin välein nuolaisemaan housuja tuosta polven kohdalta ja tökkimään kuonoaan kainaloon sohvalla istuessani, ihan vaan muistuttaakseen olemassaolostaan ja todetakseen "ollaan kavereita, eiks niin". Koiraterapiaa parhaimmillaan.
Koiran vahtiminen sitoutuu myös olennaisesti uuteen addiktiooni, nimittäin Pokémoniin... Jep, minä myös... Jaksoin olla vahva noin viikon pelin julkaisun jälkeen, kunnes alkoi töissä tuntua siltä, että taistelen tuulimyllyjä vastaan muiden nappaillessa taskuhirviöitä viereisen luren vaikutuksen alaisuudesta. Musta tuntuu, että mulla on vähän enemmän addiktio munien hautomiseen kuin varsinaiseen villien pokemonien nappaamiseen ja vielä en ole löytänyt negatiivisia puolia tuosta hyötyliikunnasta.
Yhteenvetona tästä kaikesta siis: mun kaiken ajan vie tällä hetkellä työt ja Pokémonit - ja tän päivän harvinaisen vapaapäivän oon käyttänyt Gilmoren tyttöjen tuijottamiseen Netflixistä. Vaikka sain eilen esimakua siitä, mitä kaikkea ensi vuosi yliopistolla mulle tahtookaan tarjoilla, tavallaan odotan sitä takaisin rutiiniin kiinni pääsemistä. (Sitten kun syyskuun puolessa välissä olen jo hyvin done opiskelujen suhteen, joku voi muistuttaaa mua näistä sanoista.)
Kynsissä ei ehkä ole mitään niin ihmeellistä, että niistä kovasti pitäisi jutella. Käytetyt lakat löytyvät viimeisen kuvan alta :)
Kynsillä:
KBShimmer - Good Reef!
KBShimmer - So Flamous
Überchic 6-01 & Konad White
Onko muillakin havaittavissa kynsimasennusta näin loppukesän kolkutellessa ovella? Entä onko joku toinenkin kynsisiskoista hurahtanut pokemonien maailmaan?
