kesän ehdoton lempiväri

Tämä lakka alkaa olla vilahdellut täällä blogissa jo ironisen useasti parin viimeisen kuukauden aikana. Ottaen huomioon, että tänne saakka on taltioitu ehkä joka kuudes lakkaus tällä lakalla, voitte kuvitella kuinka monesti tätä olen käyttänyt. Eilen nimittäin havahduin siihen, että tästä on jäljellä enää suunnilleen puolet. Aika hyvin parissa kuukaudessa! Tavaraahan pullossa on näillä Kikon lakoilla 11ml

Minttu on mun ehdoton suosikkiväri tänä keväänä - niin kuin tuntuu olevan vähän kaikilla ihmisillä. Mä en vielä ole ostanut yhtään minttuista vaatetta, mutta paria laukkua olen kuolannut aika ahkerasti. Minttu-jutuissani olen nyt toistaiseksi onnistunut pysymään vain kynsilakoissa ja alusvaatteissa  - I know, too much information - mutta vielä mä jotain muutakin ostan... ainakin Zoyan Wednesdayn ja China Glazen Aquadeliacin...

Mulla tuli eilen illalla mieleen yhdistää minttuun mun vaaleanpunaisia kynsitarroja. Ajattelin, että pelkkä vaaleanpunainen ja minttu voisi olla vähän hassu yhdistelmä, joten otin mukaan mustaa tasapainottamaan efektiä. Tykkäsin lopputuloksesta ja tarrat on yllättävän hyvin säilyneet päivän riennoista, katotaan, miten kestävät yön yli ja huomisen vielä.

Kuka muu rakastaa minttua tänä keväänä?

boîte à vernis

Pari viikkoa sitten kun käveltiin kaverin kanssa Pariisin pikkukatuja pitkin, törmäsin johonkin ihanaan. Puhuin kuitenkin itseni asian ostamisesta ympäri, koska hei, omasta kokoelmasta ei mahtuisi edes kymmentä prosenttia sen sisälle. Mutta kun se oli niin söpö, ja ihana ja rakastan muutenkin Valérie Nylinin juttuja ihan tuskaisen paljon. Ja kun se nyt oli vaan niin söpö. Ja niin mua.

Siksi eilen oli pakko uskaltaa yrittää ja katsoa löytäisinkö takaisin sille pikkukadulle, joka mun päässäni edelleen pyörivää esinettä myisi... 

Ja löysinhän minä! Nyt mulla on ikioma Boîte à Vernis, eli kynsilakkalaatikko. 

Se on söpö!

Ja värikäs!

Ja aika korkea!

Sinne mahtuu täydellisesti esim. Orlyn ja China Glazen pullot seisomaan pystyyn (säilyttäkää lakkoja pystyasennossa aina!), eikä tee edes tiukkaa. Se on peltiä, mutta se on siitä huolimatta todella kevyt. Ja suloinen, edelleenkin. Ja rahansa arvoinen.

En tiedä vielä mitä tämän sisään pääsee säilytykseen kun kotiin saakka pääsen, mutta jotain todella söpöä sinne sisälle on saatava. Samalla mietin, että voi, jospa lakkakokoelmani oikeasti olisi niin pieni, että ne mahtuisivat tuonne laatikkoon seisomaan. Se tosin olisi ollut mahdollista viimeksi varmaan 4 vuotta sitten... Neiti materialisti on tosin taas hölmön onnellinen omasta laatikostaan, joka on ihan aikuisten oikeasti suunniteltu kynsilakoille. 

ps. sitten kun mulla tulevaisuudessa on oma pikku koti Pariisissa, ostan pelkästään noita Valérie Nylinin laatikoita säilytykseen. Pitkin hampain jätin kauppaan mm. muroille ja pumpulipuikoille tarkoitetut laatikot... Tosin se pumpulipuikkoversio mun pitää varmaan vielä jossain vaiheessa hakea mukaan, niin söpö se oli... 

pps. aloin vihdoin kasaamaan kynsilakkakokoelmavälilehteä tuonne yläpalkkiin, jonka tosin julkaisen varmaan vasta sitten joskus kun olen kotona ja saan sinne kaikki lakat merkattua. Voit olla minttu tyytyväinen kun olet useampaan kertaan multa sitä pyytänyt!

konadsandwich?

Kynnet mallia äitienpäivä '12. Vaikka meidän perheessä ei yleensä mitään äitienpäivätratidioita ole pahemmin ollut, siinä vaiheessa kun äidille onnittelutekstiviestiä lähetin, tuntui hiukan painava pala kurkussa. Pakettia en suomeen saakka ehtinyt lähettämään kun siitä puuttuu vielä pari juttuja, jotka pitää hommata ennen kuin sen postiin saan. Ehkä siinä kuitenkin on toistaiseksi tarpeeksi, kun vuoden ulkomailla heilunut tytär kertoo minä päivänä tämän saa Helsinki-Vantaalta onkia takaisin äidin helmoihin pariksi kuukaudeksi, koska kyllä, muutan sinne taas kesäksi. Siinä vaiheessa kun kirjoitin palaavani suomeen kuukauden päästä, sain sitten myös pienen hyperventilaatiokohtauksen ajatuksena "eieieieieieiei, en mä ole vielä valmis lähtemään". Täällä saattaa siis seuraavat pari kuukautta olla bloggaaja, jonka kirjoituksista ei saa mitään selvää.

Ihastuttuani glittersandwicheihini tammikuussa syvästi, olen niitä tässä viimeisien kuukausien aikana muutamat tehnytkin. Mietin, että haluaisin jotain samanlaista, mutta konadilla toteutettuna, eli periaatteena delicate print joka kuultaa toisen lakan alta. Eilen illalla kaverin sängyllä kynsiä lakkaillessani mun piti hiukan soveltaa, kun mukana oli vain nämä kaksi lakkaa (kikolta muuten, numeroita en jaksa muistaa). Halusin soveltaa lakat kynsille samanaikaisesti ja ajattelin kokeilla, josko saisin valkoisen leiman kuultamaan sinisen lakan alta.

Nämä kuvat on salamalla otettuja korostamaan efektiä. Luonnossa kuviot ei kuulla läpi läheskään noin paljoa, koska jouduin laittamaan kaksi kerrosta sinistä kärkiin leimojen hiukan epäonnistuttua joissain kynsissä. Olisin siis halunnut kunnolla onnistuneet leimat + yhden kerroksen sinistä, jolloin lopputulos olisi ollut näitä kuvia vastaava myös paljaalla silmällä, ei vain salaman korostaessa efektiä. Tapettikuvioksi minä ristin tuon m83 laatan kuvion ja ajattelin jossain vaiheessa yrittää tätä taktiikalla yksivärinen lakka, valkoinen leima + jelly päälle ja katsoa mitä saan aikaiseksi. Yllättävän hyvin näissäkin poikavärisissä kynsissä olen viihtynyt tosin. 

Sparrow me my pumps

Mulle on kerrottu tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä joskus kun olen ollut ehkä ala-asteiässä, ja ne edelleen jyskyttävät mun aivojen jossain parukoilla. Väreihin liittyen, joku kertoi mulle, että ruskeaa ja mustaa ei koskaan saisi yhdistää - eikä myöskään vaaleanpunaista ja kirkkaanpunaista. Mutta säännöthän on tehty rikottaviksi, eikö niin? Myöskään näin kahden eri värin ja lakkakoostumuksen yhdisteleminen ei välttämättä ole se fiksuin ajatus monen mielessä, mutta siinä vaiheessa kun pelaa rajoitetulla lakkokokoelmalla ja päällä, josta ideat on karannut jonnekin alpeille laskettelmaan, pitää nyt vai yrittää selvitä. 

Olen selvästi kasvattanut itseeni jonkun itsekriittisyys alueen, koska vaikka näistä kynsistä tykkäänkin hurjasti (pitää tänä iltana varmaan pistää vaihtoon) näen taas miljoona pientä virhettä niissä. mm. miksi konadit oikeasti tahtovat temppuilla mulle taas parin vuoden sopuisan yhdessäelon jälkeen ja miksi mun valkoinen konad-lakka on lähinnä vitsi, niin vähän sitä pullossa enää on? Elämän suuret pienet kysymykset. 

Omaksi onneksi voi sanoa tosin, että omia kynsiä on pitkästä aikaa paljon kivempi katsella kun näyttävätkin ihan kivoilta. Lakkoina toimii kaksi omaa ikuisuussuosikkia: murrettu savuinen vaaleanpunainen Sparrow Me The Drama OPIlta ja ultimate upeus Ruby Pumps China Glazelta. Kummatkin omalla tavallaan ehkä maailman parhaita lakkoja. 

Ja hei, kertokaa mulle ihmeessä jos teillä on joitain tollaisia tyhmiä sääntöjä mielessä, mitä itselläni on noiden värien yhdistelemisen suhteen. Mun neuroottisesta päästäni noita löytyisi varmaan miljoonittain, mutta ehkä säästän teidät niiden kertomiselta.

ps. kuka tunnustaa murhanneensa mun kynsinauhat?

Taidot hukassa

Viime aikoina mulla on kynsillä ollut vähän turhankin tuttu näky yksiväriset lakat. Tällä hetkellä mun kynnet on niin uskomattoman lyhyet ja huonossa kunnossa, ettei oikein innosta lakkailla. Ja vaikka innostaisi, ei ne lakat vain pysy. Tiedän, että syy on siinä, että tiskaan päivittäin sienellä - äiti ja ex-kämppis varmaan tukehtuisivat molemmat kieleensä, jos kuulisivat, että ikävöin oikeasti tiskiharjaa - mikä ei ole kovin ystävällistä kynsille. Juu, hanskat voisivat auttaa vähän, mutta en jaksa alkaa turhamaiseksi, koska tiedän, että se rasitus kynsille tulisi myös hanskojen läpi ja veden sijaan juuri se rasitus saa lakkani lohkeilemaan, vaikka vesi varmasti kiihdyttää asiaa vielä vähän. Ei siis inspaa lakkailla kun tietää, ettei ne lakat pysy hyvinä edes sitä yhtä päivää. Tällä hetkellä kun toivoisin, että ne edes hetken kestäisivätkin. 

Koristelut on siis jääneet jonnekin menneisyyteen, ainoastaan torstaisin yleensä jaksan koristella kynnet kun tiedän, ettei mun tarvitse tiskata koko viikonlopun aikana ja kynsillä on teoreettinen mahdollisuus oikeasti jopa kestääkin. Noh, nyt on keskiviikko (okei, julkaisen tämän torstaina, mutta kuitenkin), mutta vihreät kynnet kiljuivat koristeluja kavereikseen. 

Mulla oli päässä visio siitä, miltä vihreän Kikon 343 lakan päälle töpöteltynä valkoinen näyttäisi kivalta.  Niin joo ja siitä, miten olisi kivaa jos siihen yhdistäisi kukkakuvion tohon kynsipedin juurelle. Ainoa vain, että valkoinen oli ihan liian kovan näköinen vihreää vasten tipeissa, liukuvärjäystaidot oli vähän hukassa ja kynnet niin lyhyet, että liukuvärjäys + konadit saivat kynsiin entistä ahtaamman fiiliksen. Voi pyhä lehmä. Päätin sitten paikata tippejä pinkillä glitterillä, kun olo oli sellainen, ettei tästä enää kamalammaksi pääse ja jollain todella kierolla tavalla tykkään vihreän cremen ja pinkin glitterin yhdistelmästä. Ei kyllä ihan ensiksi tulisi mieleen näitä yhdistää. Kärjissä siis China Glazen Material Girliä töpöteltynä Barry M:n valkoisen lakan päälle. 

Ei mennyt niin kuin elokuvissa ja taidot on vähän enemmän kuin ruosteessa, mutta ehkä ne sieltä joskus vielä palautuu... Sanovat, että jos kerran opit ajamaan polkupyörää, et sitä unohda koskaan, mutta voisiko sama pitää paikkansa kynsilakkojen yhdistelyssä?

ps. vihreä on oikeasti paljon kirkkaampi vihreä kuin mitä kuvat antavat ymmärtää. mielestäni täysin identtinen sävy China Glazen Four Leaf Cloverille, jonka kanssa kaikilla oli tuskaisia ongelmia saada väri tallentumaan kameralle kaikessa loistossaan. Tästä syystä mun Four Leaf Clover on tainnut jäädä käyttämättä kokonaan, kun se olisi mahdoton kuvata... Sen verran tähän vihreän sävyyn kuitenkin rakastuin, että pakko kai se toinenkin on käyttöön korkata vaikka kameran kanssa saisikin hampaita kiristellä...

mielenkiintoa tihkuva otsikko

Mä olen kertonut teille faktoja itsestäni noin kuudesti aiemminkin. Olen tainnut saada tämän tunnustuksen ainakin neljästi tässä viimeisen puolen vuoden aikana koskaan sitä loppuun saakka tekemättä, mutta nyt kun eerika sen mulle taas heitti, ajattelin napata itseäni niskasta kiinni ja saada tämän tehtyä. Ainoa vain, että tällä kertaa haluan keskittyä kynsi-aiheisiin ja lähinnä niihin ajatuksiin, mitä vuoden kynsilakkojen ostolakko on mussa aiheuttanut ja mitä mietin lakkamäärästäni tällä hetkellä. Oikeastihan mun päässäni on aika pyörremyrsky näitä juttuja ajatellessani, joten ajattelin, että jos tämän naamioisi seitsämään faktaan, saisin edes jotain lähes järkeväksi laskettavaa tekstiä aivoistani ulos. En tosin menisi vannomaan.

Säännöt on siis ihan perus kiitä palkinnosta (kiitos!), kerro itsestäsi 7 faktaa (kerron!) ja haasta 15 muuta bloggaajaa tekemään sama (enkä haasta, kun tässä maassa ei varmaan ole yhtäkään blogia joka tätä ei olisi jo tehnyt!).

On y va!

1. Olin lakkaamattomilla kynsillä juuri lauantai illasta tiistai iltapäivään. Ennen tuota olen viimeksi ollut useamman päivän lakkaamatta kynsiä helmikuussa, jolloin olin niin kipeä, että hyvä kun pystyin liikkumaan, sitä edellinen kerta on taas ollut joskus marraskuussa 2008. Mun kynnet on siis aina lakatut, poikkeuksetta!

2. Viimeisen parin päivän aikana olen pohtinut ihan hirveästi omaa materialistisuuttani kynsiä ajatellen ja sitä, miten paljon kynsilakkoja olen elämäni aikana ostanut. Edelleenkin kun multa kysytään mun kynsilakkojen määrää, en osaa vastata, koska ei minä en tiedä. Nyt kuitenkin olen ollut kohta vuoden tilanteessa, jossa olen voinut ostaa lakkoja vain todella vähän netistä. Siinä missä ennen kotiin kuljetettiin kuukaudessa yleensä vähintään yksi lakkatilaus ja useampia pienempiä ebay-ostoksia, nyt olen tainnut tehdä kolme tilausta viimeisen 9 kuukauden aikana. Ja parasta on se, että mä en edes kaipaa sitä! Ennen seikkailin eri nettikauppojen sivuilla jatkuvasti ja mietin mitä juttuja seuraaviin lakkatilauksiin halusin sisällyttää. Nyt en ole pariin kuukauteen käynyt edes katsomassa mitä verkkokaupoilla olisi tarjota. Eikä tee edes pahaa. Mulla on omat lakat täällä mukana ja se riittää mulle!

3. Edelliseen liittyen, kun en ole ollut blogimaailmassa paljoakaan mukana viimeisen vuoden aikana, olen pudonnut kärryiltä paljon uusista kokoelmista ja lakoista joita ihmiset himottelevat. Samalla siis itselläni ei ole ollut niitä himotuksia, joita nettikaupoista haluaisin ostaa. Mietin, aiheuttaako blogimaailma myös itselleni kulutushysteriaa, jolloin haluan ostaa niitä samoja lakkoja joita muiden blogeissa näkee ja haluan myös pitää oman blogini kyseisen hetken muotien mukana ostamalla juuri niitä uutuuslakkoja ja esittelemällä niitä blogissa, koska nehän ovat juuri niitä, mitä ainakin osa ihmisistä haluaa nähdä. Ostanko lakkoja enemmän miellyttääkseni itseäni vai lukijoita?

4. Niin kuin sanoin, mulla ei ole mitään tietoa mun lakkojeni lukumäärästä. Ainoastaan tiedän sen, että niitä on aivan mielettömän paljon. Siksi odotankin sitä hetkeä kun pääsen takaisin kotiin ja karsimaan rankalla kädellä omien lakkalaatikoiden sisältöä. Tiettyjä lakkoja kaipaan kovasti suomesta, mutta suurinta osaa en varmasti edes muistaisi omistavani, jos joku minulle tällä hetkellä väittäisi niin. Siksi haluan päästä tekemään ratsian laatikoille ja sitten kun saan hermot kerättyä kasaan, myös järjestää kirppiksen.

5. Vihaan kynsilakkakirppisten pitämistä ja ainoa, minkä takia jaksan niitä on oikeasti tieto siitä, että ne lakat, joita itse tuskin käyttäisin ja jotka lojuu vain laatikoissa unohtuneina, saavat ihan oikeasti uudet kodit, joissa niitä toivottavasti käytetään. Toisin siis kuin miten joku aina jaksaa mulle ilmoittaa, en pidä kynsilakkakirppiksiä tienatakseni rahaa, vaan hallitakseni omaa kulutushysteriaani. Vihaan muuten niiden pakettien viemistä postiin myös! Itse paketoiminen taas on ihan mukavan terapeuttista puuhaa.

6. Vaikka en paljon ole seuraillutkaan kynsimaailmaa viimeisen vuoden aikana, on mulla himotuksia tällä hetkellä mm. OPIn Holland kokoelmasta sekä China Glazen Hunger Games kokoelmasta. Niitä saa siis sitten kesällä ostaa hyvällä omalla tunnolla kun on pitkään himotellut ja tietää, että niistä luultavasti tulee ihan oikeastioikeastioikeasti tykkäämään myös tosi paljon.

7. Jos kynsilakkojen suhteen olen edes vähän pysynyt kärryillä, niin kynsiblogien suhteen en sitten ollenkaan. Joten jos kirjoitat uutta/uudehkoa/sellaista blogia, johon et usko minun törmänneen, linkitä se tähän postaukseen, jotta voin käydä kurkkimassa. En tosin tiedä onko tänne puoliksi kuolleeseen blogiin kukaan uusi bloggaaja eksynytkään tässä vähään aikaan, mutta aina kannattaa yrittää!

Kirsikkana kakun päällä vielä bonus-fakta: olen nauttinut todella suuresti viimeisistä kuukausista kun ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen en ole joutunut stressaamaan lukuisista asioista blogiin liittyen. Samalla myös odotan kovasti sitä kun palaan Suomeen (kuuden viikon päästä, by the way), jolloin tiedän, että se tuttu ympäristö ja päivärytmi antavat taas tilaa bloggailulle ja sille rakkaalle harrastukselle, joka mulla niin pitkään on ollut. Joten siis, on ollut hyvä olla poissa, mutta I can't wait to come back!