boîte à vernis

Pari viikkoa sitten kun käveltiin kaverin kanssa Pariisin pikkukatuja pitkin, törmäsin johonkin ihanaan. Puhuin kuitenkin itseni asian ostamisesta ympäri, koska hei, omasta kokoelmasta ei mahtuisi edes kymmentä prosenttia sen sisälle. Mutta kun se oli niin söpö, ja ihana ja rakastan muutenkin Valérie Nylinin juttuja ihan tuskaisen paljon. Ja kun se nyt oli vaan niin söpö. Ja niin mua.

Siksi eilen oli pakko uskaltaa yrittää ja katsoa löytäisinkö takaisin sille pikkukadulle, joka mun päässäni edelleen pyörivää esinettä myisi... 

Ja löysinhän minä! Nyt mulla on ikioma Boîte à Vernis, eli kynsilakkalaatikko. 

Se on söpö!

Ja värikäs!

Ja aika korkea!

Sinne mahtuu täydellisesti esim. Orlyn ja China Glazen pullot seisomaan pystyyn (säilyttäkää lakkoja pystyasennossa aina!), eikä tee edes tiukkaa. Se on peltiä, mutta se on siitä huolimatta todella kevyt. Ja suloinen, edelleenkin. Ja rahansa arvoinen.

En tiedä vielä mitä tämän sisään pääsee säilytykseen kun kotiin saakka pääsen, mutta jotain todella söpöä sinne sisälle on saatava. Samalla mietin, että voi, jospa lakkakokoelmani oikeasti olisi niin pieni, että ne mahtuisivat tuonne laatikkoon seisomaan. Se tosin olisi ollut mahdollista viimeksi varmaan 4 vuotta sitten... Neiti materialisti on tosin taas hölmön onnellinen omasta laatikostaan, joka on ihan aikuisten oikeasti suunniteltu kynsilakoille. 

ps. sitten kun mulla tulevaisuudessa on oma pikku koti Pariisissa, ostan pelkästään noita Valérie Nylinin laatikoita säilytykseen. Pitkin hampain jätin kauppaan mm. muroille ja pumpulipuikoille tarkoitetut laatikot... Tosin se pumpulipuikkoversio mun pitää varmaan vielä jossain vaiheessa hakea mukaan, niin söpö se oli... 

pps. aloin vihdoin kasaamaan kynsilakkakokoelmavälilehteä tuonne yläpalkkiin, jonka tosin julkaisen varmaan vasta sitten joskus kun olen kotona ja saan sinne kaikki lakat merkattua. Voit olla minttu tyytyväinen kun olet useampaan kertaan multa sitä pyytänyt!