Violettien creme-lakkojen puute

Eilen "helmereitä" kaivellessani tätä lakkausta varten huomasin jotain, minkä kyllä pitkään olen tiedostanut, mutta en tajunnut asian olevan ihan näin paha: mulla ei nimittäin ole violetteja creme-lakkoja melkein ollenkaan. Olen aina kuvitellut, että mun lakka-armeijastani löytyy kyllä lähes kaikkea, mitä yksi lakkailija voi tarvita, mutta ei näköjään kuitenkaan; jäin nimittäin punaiseen taittavaa violettia cremeä vaille eilen illalla. Tai myönnettäköön, että jokaista lakkapulloa en jaksanut käännellä läpi yksitellen, mutta mitään täydellisesti tarpeisiini sopivaa lakkaa ei vain löytynyt, vaikka kuinka etsin.

Tämän takia mun pitää aloittaa se sama miljoonassa blogissa vilahdellut tikkuprojekti heti kun vain mun swatchtikut löytää kotiin saakka, eli toivottavasti pian. Tilasin näin alkuun vain 10 pakkausta tikkuja (joista jokaisessa 50 tikkua) ja vaikka olen 105% varma, että se ei kaikille mun lakoille riitä, niin ajattelin, etten kuitenkaan haukkaa liian isoa palaa kakkua näin alkuunsa, vaan hitaasti laatikko kerrallaan lyön lakat tikuille. Oma kärsivällisyyteni tunnetusti kun ei ole mitään maailman huippuluokkaa...

Tarvitsin siis alunperin neljä violettia creme-lakkaa Nfu Fun uutuusviolettini alle. Tiesin, että tuo Nufu tulee olemaan melko hailakka tapaus, mutta vasta pullon kierteitä puhdistaessani tajusin, kuinka vaaleaa se lakka oikeasti vanulappua vasten olikaan. Mielessä oli onneksi idea violetista liukuvärjäyksestä, jonka päälle tätä lakkaa laittaisin, joten keittiösienen avulla taiteilin ensiksi liukuvärjäyksen kynsille ja sen perästä pari kimallekerrosta Nufua päälle.

Liukuvärjäyksessä pohjana toimi Barry M:n Berry Ice Cream ja sen päällä Boots Limited Edition, Bright Purple ja OPIn Funkey Dunkey tuputeltuina vuorotellen. Yllätyin itsekin kuinka hyvin värit sulautui yhteen kynnellä, vaikka tein kynsiä peristeisellä sata muutakin asiaa kesken samanaikaisesti -taktiikalla. Nfu Oh topperi on numeroltaan 084 ja viimeistelin kynnet parilla kerroksella sitä, mikä häivytti onneksi vielä enemmän violettien rajakohtia. Ylipäätään olen tosi tyytyväinen näihin kynsiin ja nyt kovasti pohdin itsekseni pitäisikö nämä vielä poistaa ja tehdä tilalle jotain vappuisempaa, vai lähteä vain kehittelemään näiden päälle jotain kivoja koristeluja, kun lakkojen poistaminen ei tällä hetkellä varsinaisesti jaksattaisi millään. 

Kävin tänään myös katsomassa josko kaupungilta olisi löytynyt jotain uutta kivaa kynsilakkarintamalla - lähnnä Jolly Jewelsejä olisin voinut haluta hipelöidä, vaikka lupasin itselleni, että en varmasti osta niitä  - mutta eipä sieltä mitään uutta kivaa oikein löytynyt. Muutaman alelöydöksen kuitenkin onnistuin nappaamaan mukaani. 

Essien Leading Lady on talvesta saakka kummitellut mun päässäni ja ollessaan -30% alessa meidän sokoksella, ei se enää voinut jäädä hyllyyn vaan sai rakastavan kodin minun luotani. Samoin puoleen hintaan ollut OPIn Huoston We Have a Purple lähti omassa matkassani kotiin, kun nuo OPIn Texas kokoelman sorbetit on itseäni kiehtoneet jo pitkään, mutta ei koskaan niin paljoa, että olisin sellaisen mennyt tilaamaan. Ja myönnettäköön, että pidän myös tuon nimestä ehkä vähän liikaakin. Viimeisenä vielä eurolla Seppälästä MIYOn tuoksulakka Tropicana. Omaksi epäonnekseni huomasin, että nämä näköjään poistuu seppälän valikoimista, enkä sitten ehtinyt keräämään itselleni kaikkia näitä viittä tuoksulakkaa, itseltä kun vielä se oranssi puuttuu. Mutta ehkä selviän tästä menetyksestä... Ainakin sen voimilla, että edelleenkin naurattaa spontaani treffi-kutsu, jonka sain kävellessäni keskustassa. Pariisissa oli jo tottunut sihen, että usein joku tulee ja yrittää aloittaa jonkinlaista keskustelua - yleensä juuri sillon kun haluasi kirota kaikki maailman ihmiset alimpaan helvettiin - mutta jotenkin kotikaupungin kaduilla kuvitteli aina saavansa kulkea ihan massaan sulautuen. Ei kuitenkaan näköjään aina... 

Vielä viimeiseksi haluaisin toivottaa kaikille ihanille lukijoille aivan mahtavan ihanaa, simantäytteistä, aurinkoista ja serpentiineillä kuorutettua vappua! Juhlikaa te munkin puolesta, itse kun taas kerran menen sillä mehulinjalla ja aikaisilla yöunilla vappupäivän pitkän työvuoron takia, mutta se ei onneksi estä muita nauttimasta. Voin edelleen ajatella, että viime vappu oli absurdiudessaan niin kummallinen, että tuli sitten juhlittua tämänkin vuoden puolesta.

Shine bright like a butterfly

Mä en voi sille mitään, mutta mun mielestä butterfly on edelleen ehkä yksi tyhmimmistä englanninkielen sanoista. Menee samaan luokkaan vehiclen ja phenomenan kanssa, joista jälkimmäinen on kyllä mielestäni tosi kiva lausua. Ja tämä kaiken selittäminen on taas tosi lupaava alku postaukselle ja huomaan varmasti olevani ainut typerä ihminen, joka miettii tällaisia asioita. 

Palataanko kuitenkin blogin aiheeseen ennen kun alan selittämään liikaa turhuuksia. Mulla näköjään on iskenyt tavaksi se, että kynnet pitää aina lakata sillon kun nukkumatti haluaisi jo vaihtaa uudelle aikavyöhykkeelle nukuttamaan ihmisiä ja viimeisillä voimilla pitää taistella sitä unihiekkaa vastaan. Mentiin siis taas linjalla nappaan ensimmäisen miellyttävän lakan laatikosta ja sillä mennään. Tällä kertaa se sattui olemaan China Glazen pastellikeltainen Lemon Fizz. Yllätyin kuinka hyvässä kunnossa lakka oli ottaen huomioon, että se on ostettu yli kolme vuotta sitten ja vajunnut myös aika hyvin. Kolmella kerroksella sain täydelliset banaanikynnet aikaiseksi. China Glaze <3 p="">

Seuraavana päivänä kun postiin lähteminen ei oikein napannut, kaivoin Orlyn koristelulakat esille ja ajattelin koittaa jotain, mikä on pyörinyt mielessä jo pitkään, mutta jota en vain koskaan ole saanut aikaiseksi. Nimittäin perhoskynnet.

Olen nähnyt upeita perhoskynsiä miljoonat, mutta siinä vaiheessa kun ajattelin, että tarvitsen mallia, ei tietenkään tullut yhtäkään blogia mieleen mistä katsoa mallia, joten päätin sitten soveltaa vähän päästäni. Not perfect, mutta good enough for me. Tiedän, että oikotie onneen olisi ostaa etsystä löytyvä laatta, jossa on valmiina leimat tällaisia perhossiipiä varten, mutta tämä yksi jääräpää täällä on edelleen sitä mieltä, että teen käsin sen, minkä pystyn, enkä liukuhihnameiningillä leimaamalla. Käsinmaalaus kun sattuu olemaan kivaa ja taas pitkästä aikaa oli kiva harjoittaa hienomotoriikkaa vähän. Ylpeänä voin sanoa, että jopa oikea käsi on ihan esittelykelpoinen vaikka aluksi ajattelin, että en kyllä saa mitään aikaiseksi. Kaiken kaikkiaan pidän hurjasti mun pastelliperhosista ja vaikka laatikoissa olisi miljoona lakkaa, joilla taas tekesi mieli lakkailla, saavat nämä perhoset viihtyä kynsillä vielä ainakin yhden päivän. 

Onko joku muu koittanut perhosmanikyyriä ja ihastunut siihen yhtä syvästi kuin minä?

Lilac

Propsit väsyneelle maailman innovatiivisimmasta otsikosta ainakin ensimmäiseksi. Ei taas ajatus oikein jaksa juosta sitä rataa, mitä sen toivoisi.

Eilen illalla havahduin siihen, että kello tahtoi taas juosta jo seuraavan päivän puolella ja nukkuminen voisi olla ihan fiksu juttu, mutta kynnet loisti silti edelleen lakatta. Siksi nappasinkin käteeni ensimmäisen pullon, joka lattialla vielä lojui (ihailtava tapa säilyttää lakkoja, myönnettäköön) ja se sai toimia päivän sävynä.

Kyseessä siis Kikon 635 numeroinen lakka, jonka nimi taitaa olla Lilac. Kikon pulloissahan ei nimiä ole, pelkät numerot ja nettisivuilta näkee "nimet" jotka usein on vain selkeyttämään ihmisille millaisesta sävystä on kyse. Saisi kyllä olla ihan nimetkin näissä pulloissa, ärsyttää yrittää muistella kolmen numeron sarjoja lakoille. Ainoat, joille edelleen hyväksyn pelkät numerot, on Nfu Oh -lakat.

Tämä sävy on kuitenkin osa Kikon Sugar Mat -kokoelmaa ja sen creme-puolta tarkemmin sanottuna. Jännä periwinkle sävy jostain sinisen ja lilan välimaastosta, jollaisia ei liiaksi kynsilakoissa näe, mutta jotka on kauniita. Ei välttämättä kaunein sävy omaa kellertävää ihoani vasten, mutta koska varsinaisesti olen väslittänyt liiemmin siitä, jos lakan sävy vain omaa silmää miellyttää. 

Kuva näyttää myös positiivisen hyvin sen, miten tasainen rappauspinta lakalle jää kynnellä, koska esim China Glazen textuuri-lakat taitavat jäädä omalta osaltani kauppaan juuri sen takia, että olen kuullut niin paljon huonoa juttua siitä, että niillä on vaikea saada "tasaista röpyliäistä pintaa", niin tyhmältä kuin se ehkä saattaakin kuulostaa. 

Tämä lakka saisi kyllä varmasti asua kynsilläni useammankin päivän, ellei neiti säheltäjä olisi onnistunut länttäämään Opin Absolutely Alicen sivellintä keskelle oikean keskisormen kynttä, joka on nyt mielenkiintoisesti vähän kuorrutettu sini-kultaisilla glittereillä... 

Nyt siis pitäisi enää vaihtaa uudet lakat kynsille... Mitä mieltä muut on tekstuurilakoista, yey vai ney? 

Let's have a Kiko

Kun mietin otsikkoa tälle postaukselle, alkoi soimaan päässä Gleestä "Let's have a Kiki" ja se nyt sai soveltua sitten otsikkoon näköjään myös. Ja jotta vahinko voisi lähteä kiertoon, pakotan kaikkia klikkaamaan tuota play-nappia yläpuolella ja kuuntelemaan vähän hyväähuonoa musiikkia.

Mulla oli tosiaan tänään sellainen pieni matkalaukunpurkuoperaatio, joka kyllä taas päättyi siihen, että laukku näyttää täydemmältä kuin aluksi pakattuna, kun päätin sitten näköjään vaan kaivaa pyykit ulos ja heittää loput tavarat iloiseen sekamelskaan takaisin laukkuun. Ajoitan sen laukun tyhjennyksen sitten juhannukselle. Takaisin Suomeen on siis taas palauduttu (vaikka ei nappaisi) ja sitä myöten toivon, että blogillekin taas riittäisi aikaa. Pakko oli tehdä pientä inventaariota ostetuista lakkapulloista tänään ja aloin kyllä huvittamaan jopa itse itseäni tämän merkkiuskollisuuden kanssa. Näköjään pari Kikoa tullut hankittua taas. 

Ensimmäisenä kuitenkin ne muiden merkkien edustajat, jotka ovat vähän yksiselitteisiä kavereita nämäkin. Olen nykyään tosi merkkiuskollinen ja pidän siitä, että mulla on samanmuotoisia lakkapulloa useampia kaapissa, joten en oikein tykkää ostaa yksittäisiä pulloja eri lakkamerkeiltä, vaan panostan niihin, joita mulla on jo ennestään.

H&M:n lakkoihin olen kovasti tykästynyt parin viime vuoden aikana (vaikka niistäkin suostun ostamaan vaan näitä peruskokoelman muotoisia pulloja) ja niitä näköjään on talven aikana matkaan siunautunut viisi. Kolme glitteriä, ihana minttu Norwegian Sky ja tummansininen shimmer alesta eurolla.

Näistä oikeasti todellinen aarre on tuo vihreä OPI, jonka nimi on Forrest My Case ja joka on joku mystinen Sephora Exclusive sävy. Se oli pakko kotiuttaa alennuksesta, kun hintalapussa luki vain 3,83e ja ajattelin, että ei sitä nyt kauppaankaan voi jättää. Onneksi kotiutin, koska tuo on se täydellinen vihreä sävy, jota olen etsinyt tässä kohta viisi vuotta ja joka levittyy suunnilleen kun katsoo pulloa ja kysyy "viitsisitkö nyt siirtyä kynsille?". Ja peittää 1-2 kerroksella. Paras kynsilakkaostos sitten viiden euron DS Glamourin. 

(Kuvassa siis ylärivi: Norwegian Sky, Why So Blue, Forrest My Case; alarivi: Stay Golden, Prim & Proper, Basement Chill)

Ja sitten niihin Kikoihin, joita näköjään pari tuli ostettua. Tai enemmän kun pari.

(Ja tähän väliin mainittakoon, että olen tosiaan ollut kuusi kuukautta reissussa, uusille lukijoille tiedoksi, nämä ei ole minkään parin päivän lomamatkan aikana ostettuja lakkoja! :D)

Vasemmalla on Kikon neljän lakan hologrammi-kokoelma, joka nyt ei maailman holoin ole, mutta kivoja perussävyjä, joita tulee usein käytettyä, kun haluaa jotain vähän näyttävämpää kynsille, mutta ei jaksa panostaa liikaa.

Myös muutamia perussävyjä tuli taas hankittua vähän sen mukaan, minkä väriseksi milloinkin teki mieli lakata + tietenkin taas se yksi uusi pullo tuota minttuista ihanuutta, joka kyllä oikeasti lähentelee jo OPIn Catch Me In Your Net:iä ihanin lakka ikinä kipailussa. Tuo on vaan aivan täydellinen sävy!

Ne asiat, joihin ihan oikeasti rakastuin kuin hullu puuroon, oli Kikon Sugar Mat -lakat, eli jatkavat samaa linjaa kuin esim OPIn ja Chinan textuurilakat. Paitsi: nämä ovat parempia. Nuo shimmersävyt on ihan puhdasta upeutta olemassaolollaan ja cremesävyilekin lämpesin todella nopeasti. Me likey!

Ostin tosiaan ensiksi neljä noita... Sitten toiset neljä... Ja kolmannet neljä... Ja mua niiiiiiiiiiin ärsyttää, että en ehtinyt käydä ostamassa niitä puuttuvia neljää sävyä ennen kotiin paluuta. Multa siis puuttuu näistä shimmer versioista punainen sävy ja creme versoista persikka, taupe ja pinkki. Jos kukaan on menossa minnekään eurooppaanpäin, jossa olisi Kikon myymälä, mulle saa ehdottomasti ilmoittaa, jos haluaa tehdä yhden hullun onnelliseksi ja diilata puuttuvat sävyt tänne rakastavaan kotiin! :D

Mä tosiaan menin ja hurahdin näihin aika täysin ja musta tuntuu, että käytin ehkä kahta muuta lakkaa viimeisen puolentoista kuukauden aikana Ranskassa, muuten kuljin aina Sugar Mateissani. Pysyvyys oli loistava ottaen huomioon, että mulla lakat lohkeilee usein todella nopeasti ja näille kun ei edes päällyslakaa voi laittaa. Ainoa miinuspuoli ainakin se, että vaaleissa sävyissä alkaa kynnen pinnalle helposti kertyvä lika näkyä muutaman päivän päästä, mutta se nyt on pikkujuttu vain. Ehdottomasti siis suosittelen näitä lakkoja, jos ihmisillä vain on mahdollisuus niitä ostaa!

Tämä yksi hullu lähtee nyt kaivelemaan laatikoitaan ja miettimään millä lakalla kyntensä haluaa lakata. Sovitaan vaikka yhdessä, että seuraavaa postausta ei tarvitse odottaa yhtä pitkään kuin mitä tämän ja edellisen postauksen välillä on aikaa kulunut...