Kiko swatches vol. 1 (#298, #506, #489)

Kiko on merkki, johon tutustuin muistaakseni 2011 syksyllä asuessani Pariisissa ensimmäistä kertaa. Itse olen hiukan hidas lämpeämään uusille merkeille, etenkään halvemmille sellaisille, mutta Kikon kohdalla hinta ja laatu on asettu niin kohdilleen ettei tosikaan. 

Samasta syystä mulle on kerääntynyt melko kasa Kikon lakkoja, suurin osa ihan peruskokoelmaa ja jonkin verran myös kausisävyjä eri kokoelmista. Mielessäni on jo jonkun aikaa hautonut ajatus lakkojen swatchaamisesta, koska varsinkin vanhoista core kokoelman lakoista on välillä vaikea löytää kuvia. Omat kuvani eivät tietenkään vedä vertoja taitavampien kuvaajien swatcheille, mutta ehkä nämäkin voivat joitain ihmisiä auttaa.

Yli pari sataa Kikon lakkaa omistavana tämä prosessi tulee viemään itseltäni ehkä loppu elämän, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti tulen jakamaan näitä myös blogin puolella. Ajatus on inspiroitunut Heidin kunnioitettavan kokoisesta Gina Tricot lakkojen kokoelmasta ja niiden swatcheista ja ehkä jalostunut siitä, etten viime talvena koristellut kynsiä laisinkaan, (mikä varmasti välillä jatkuu myös Suomessa), enkä jotenkin koe mielekkääksi julkaista postausta vaan yhden swatch-kuvan verran. Jos siis laitetaan kolmet lakat eetteriin / postaus, voisi ainakin kuvitella, että postauksissa on edes jotain sisältöä... 

Aloitetaan siis ensimmäisillä sävyillä: 

506 Venus Pink

Kikon cremet on omia suosikkejani, koska laatu on hyvää ja hinta ei päätä huimaa; siksi omistankin aika kasan creme-sävyjä Kikolta. Venus Pink on sitä samaa laatua, mitä muut lakat toistaa, helppo levittää, ei juoksentele kynsinauhoille ja vaaleahkon sävyn vuoksi peittävyys saavutettiin kolmella kerroksella. Hyvin perusvaaleanpunainen sävy, ei ihan pastelli, muttei kuitenkaan liian pinkki. (Pahoittelen etusormen kynsiin pesiytyneitä karvoja...). Mulle tämä pinkin sävy edustaa sitä bubblegum meininkiä (tai Barbien kenkien sävyä) mutta en tiedä olenko ainoana mielipiteeni kanssa.

298 Turquoise Micro Glitter 

Mun projektini kohtasi ensimmäisen ongelmansa heti kolmantena päivänä, kun en osannut päättää millä lakkaisin ja randomilla päätin luvun päästäni ja laskin kokeilemattomien lakkojen joukosta mihin pulloon arpaonni osuu. P*rkele taisi olla ensimmäinen ajatus tämän pullon osuttua käteeni. Tykkään lakan ideasta, mutta en tiedä yhtään miten sen swatchaisin / miten sitä kynsillä käyttäisin.

"Luultavimmin tämä tulisi parhaiten esille tumman lakan päällä, mutta toisaalta valkoisen päällä tästä saisi ehkä todellisimman kuvan...". Päätin testata tikulle ja kun tikulla kolme kerrosta vaikutti peittävältä, otin riskin kynsillä... Bad idea. 

Turquoise Micro Glitter on turkoosin sheenin omaava shimmer-lakka, joka tosiaan kannattaa lakata jonkun cremen päälle. Kolmella kerroksella nail line kuultaa vielä vähän läpi ja eniten itseäni häiritsi se kuinka pahasti tämä kylmä kimaltaja riiteli vastaan oman lämpimän ja hiukan ruskettuneen ihoni kanssa. Tämän virheen tehtyäni päätin, että tästä lähtien ne lakat jotka ei kunnolla peitä, tulee lakattua sekä valkoisen, että mustan pohjan päälle... 

498 Pearly Golden Mango

Kikon lakoillahan ei pullossa ole muuta tunnistetta kuin numerointi, mutta verkkokaupasta voi käydä lunttaamassa nimet lakoille, jos ei halua pelkillä numeroilla pelata. Nämäkään nimet ei mitään uniikkeja ole vaan lähinnä kuvaavat lakkaa (esim. ultramarine blue, strawberry pink etc) minkä takia olen vähän hämilläni tämän lakan nimestä. Yleensä pearly liite Kikoissa on ollut merkki todella kivasta shimmeristä (kultainen/hopea/lakan sävyinen) mutta tällä kertaa ihan perus creme on nimetty pearlyksi. Miksi? 

Okei, en ehkä anna sen liiemmin häiritä, vaikka olenkin asiaa miettinyt jo pidemmän aikaa, vaan keskityn lakkaan. Pearly Golden Mango ei ole oikeastaan mitään mihin nimi viittaa (vaikka mangossa hedelmän kuoressa punaista onkin, assosiaatio mangosta värinä ei itselleni ole punainen). Lakka on vähän oranssiin/koralliin taittava punainen, jonka koostumus on hiukan crellymäinen. Nätti ja hyväkäytöksinen creme, mutta vaatii kolme kerrosta peittävyyteen. Sävy on kuitenkin kaunis ja kiiltävä, joten anna kolme kerrosta tälle anteeksi. 

Siinä olisi ensimmäiset kolme sävyä. Iskikö joku sävy erityisesti? Oma mielipiteeni on vähän se, että näissä kolmessa sävyssä ei mitään niin erikoista ole, etteikö samanlaisia tulisi vastaan muiltakin merkeiltä. 506 Venus Pink on näistä oma valintani. 

Omistatko sinä ylipäätään Kikon lakkoja vai onko merkki vielä tuntematon sinulle?

Pink Bow

Rupesin tossa äsken pohtimaan, että "miten meni noin niin kuin omasta mielestä" tää bloggaamisen aloittaminen taas ja nyt sit soi yksi Madafaking darra päässä.. Kuulun varmaan siihen poikkeukselliseen osaan väestöstä, jolle toi biisi aiheuttaa edelleen ihan positiiviset fiilikset, mutta en tiedä onko se yhtään parannusta tähän mun päänsisäiseen jukeboksiin, jossa viime viikon aikana on menty repeatilla mm. Ukkometsoa, Saravon Pekkaa ja Bumpy Ridea. Korvamatojen soittolista on siis valmiina... 

Mun paluu arkeen lakkailujen kanssa on ollut vähän tahmea, koska jostain syystä vuoden ajan kynnet noin 20 minuutissa lakattuani en ole kamalan monimutkaisia viritelmiä vielä halunnut testata. Saattaa ehkä myös johtua siitä, että tällä hetkellä on sellainen olo, että koko ajan on jotain tekemistä ja asiaa hoidettavana, niin ei ole vielä tullut niitä rauhallisia lakkaushetkiä vastaan. 

Yhden asian kuitenkin ehdin: testata clear jelly stamperia! Jännää? Kyllä!

Pohjalle Kikon pinkki, koska oli hattarafiilis ja leimaten päälle. Chevronit iskin kynsille vielä ihan luottoleimasimellani, koska omissa kynsissäni on kuitenkin sen verran voimakas c-kaari, että vähän epäilin kovan läpinäkyvän leimasimen rikkovan kuvaa vaikka kuinka yrittäisin. Rusetit taas leimasin clearilla ja voi vehnä kuinka helppoa! 

Läpinäkyvät leimasimet taisivat rantautua suomeen viime kesänä just ennen kun karkasin maasta ja en kokenut tarpeelliseksi ostaa sellaista sitten siinä vaiheessa. Jouluna tuo kuitenkin mahtui johonkin Cesarsin tilaukseen, mutten sillon vaan ehtinyt käyttää tätä ollenkaan. Jätin sen suosiolla kotiin odottamaan ja vihdoin se pääsi testiin. Voi miten helppoa leimaamisesta juuri tuli. Mun suurin ongelma on ollut se, että kohdistan aina kaiken enemmän kynsinauhoille kun varsinaisesti kynsille, joten tämä on ihan ykkönen itselleni. Tarvitsisin tästä tosin vielä jonkun pehmeämmän version, joten jos joku osaa vinkata olisiko joku versio ebay/wish/bornprettystore akselilla pehmeällä päällä varustettuna toimiva niin olisin hyvin kiitollinen. Ajattelin ostaa sen Picture Polishin version ehkä myöhemmin kesällä, mutta mieli tekisi jotain halpisversiota, koska luotto omiin leimasimen tuhoamiskykyihin - näin uuteen stamperiin totutellessa - on  melko suuri. 

Kynsillä: 

Kiko - 506 Venus Pink

Konad - M101 & M3

+ Konad Black & White 

Vieläkö jollain on clear jelly stamper kokeilematta, vai olenko ehdottomasti viimeinen, joka tätä blogissaan hehkuttaa?

Comeback

hei hei, mitä kuuluu?

Naureskelin äsken blogin edelliselle postaukselle, jossa olen povannut seuraaviksi julkaistaviksi kynsiksi joulukynsiä. Voisinhan mä edelleen siihen suuntaan yrittää, mutta luulen, että ajankohta ei ole ihan olennaisin. Hiljaiseloa on taas tullut harrastettua, mutta ehkä taas on aika antaa tekohengitystä tälle kanavalle ja katsoa mihin se johtaa. Ensimmäisenä siis yksi ilmoitusasia ja sen jälkeen vähän viimeaikaisia kuulumisia. 

Pieninä muutoksina päätin vaihtaa blogin sähköpostiosoitteen (uusi löytyy sivupalkista) ja erottaa instagramin puolella blogille oman tilin. Muitakin muutoksia on vielä mielessä, mutta ne saavat vielä hautua mielessä, ennen kuin alan radikaalimpia muutoksia tekemään.

Tosiaan 2014 instaan totutellessani halusin ehdottomasti aluksi pitää sen kanavana, jossa olisi lähinnä kynsijuttuja ja ehkä jotain pientä ekstraa. En myöskään kertonut paria kaveria lukuunottamatta kenellekään käyttäväni instagramia ja nekin kaverit olivat sellaisia, jotka olivat tietoisia blogistani, joka on myöskin asia, jota hyvin vähän ulkomaailmassa huutelen ympäriinsä.

Viimeisen reilun parin vuoden aikana oma instani on täyttynyt ajoittain kynsikuvista, ajoittain taas kaikesta muusta mahdollisesta sisällöstä. Sitä mukaan mitä enemmän kaverini löysivät seuraajiksi tililleni, sitä enemmän olen ottanut stressiä siitä mitä julkaisen: kaverit ei välttämättä ole kiinnostuneet kynsilakoista, mutta sitten taas samalla suuri osa seuraajista on siellä juuri niiden kynsien takia, jolloin se oman naaman floodaaminen ruutuun ei välttämättä ole heille se paras mahdollinen vaihtoehto. Nämä ongelmat on taas varmaan lähinnä oman pääni sisällä, mutta en voi asialle mitään. 

Siitä saakka kun instagram on mahdollistanut kahden käyttäjätilin helppokäyttöisyyden samalla laitteella, olen miettinyt, että on aika erottaa kynnet ja oma elämä kahdelle eri tilille. Nyt Suomeen reisusta palatessani ajankohta tuntui oikealta ja viime yönä kuuteen saakka valvoessani (kuka käski juoda 4 kuppia kahvia päivässä, kun kevään aikana on tullut juotua noin kuppi kuukaudessa?) päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja luoda toisen tilin. Tästä lähtien siis @playingwithpolish on paikka, jossa saan postata niin paljon kynsikuvia kuin sielu sietää ja @sallaqui jää itselleni oman elämän dokumentoimiseen tarkoitetuksi tiliksi. Luultavasti välillä postaan asioita ihan väärälle tilille kun en tajua ajatella, mutta toivottavasti en kuitenkaan liian usein... 

Mitä muuta tänne sitten kuuluu? Mulla olisi vielä yksi lomapäivä jäljellä ennen paluuta työntekoon ja arkeen ylihuomenna. Johan tässä on kohta 3,5 viikkoa tullut lomailtua, nautittua auringosta, matkustettua, naurettua ystävien kanssa, juotua liian monta olutta / pulloa viiniä ja katsottua lätkää pätkivän lähetyksen kanssa. Paluu suomeen oli pitkä ja hikinen matkalaukkujen kanssa, jotka painoivat enemmän kuin tarpeeksi ja en ehkä vieläkään ole ihan sisäistänyt jääväni suomeen nyt ainakin taas hetkellisen pysyvästi. Totesin kaverille suomeen laskeuduttaessa, että näkyyköhän täällä maassa vielä lunta. Jotenkin pitkään poissa ollessa en ikinä ajattele ajan kuluvan eteenpäin ollenkaan, vaan elän jossain kummallisessa kuplassa, jossa aika ei olevinaan liiku. 

Toistaiseksi olen vielä ihan tyytyväinen suomessa oloon. Ajatuksena on mukava olla Suomessa, mutta katsotaan kuinka kauan. Viimeinen vuosi oli stressaava ja väsyttävä koulun ja elämän suhteen, enkä taas hetkeen kaipaa ranskalaisten byrokratista (ja maailman epäloogisinta) tapaa hoitaa asioita. Sen sijaan Pariisia on jo ikävä, mutta siihen olen tottunut vuosien varrella. Tiedän, että on vain ajan kysymys ennen kuin palaan takaisin Pariisiin. 

Jos haetaan positiivisia puolia Suomesta, tulee niitä ensiksi mieleen ainakin kolme: kevät/kesä (luonto, lämpimähköt ilmat ja aurinko), väliaikaismajoitus vanhempien luona (eli yksi karvakaveri halittavana päivittäin) ja oman lakkakokoelman ääreen pääseminen. Viime vuosi on tullut lakkailtua lähinnä yksivärisiä kynsiä, joten nyt innolla odotan pääseväni taas leikkimään vähän laajemmalla lakkavalikoimalla ja koristeluvälineillä. Kyllä kelpaa.

Blogin suhteen itselläni on tällä hetkellä ainakin motivaatiota, vaikka tunnetusti en kesäisin ole ollut se tunnollisin mahdollinen bloggaaja usein. Jää siis nähtäväksi miten tänä kesänä onnistuu. Kikon lakkojan mulla olisi ainakin esiteltävänä taas ainakin 50 kotiutunutta sävyä, joten materiaalin puutteesta ei pitäisi ainakaan postausten olla kiinni. Palailen siis pikimmiten kynsikuvien kanssa, mutta sitä ennen kannustetaan leijonat tänä iltana kiinni ansaittuihin kultamitalleihin - kannatti varata lennot suomeen paria päivää suunniteltua aiemmaksi, koska luotto siihen, että suomi pelaa mitalleista oli kova. Nyt saa katsoa lähetystä joka ei ainkaan pätki. Aiemmissa peleissä kun lähetys on yleensä aina katkennut siihen kun maalipaikka on syntynyt ja laukaus lähtemässä kohti maalia.... 

À bientôt!