ZAP!

Kesä on hololakkojen aikaa, eikö niin? Ainoa vaan, että mä olen ihan surkea käyttämään niitä. Jostain syystä ei vaan tule tartuttua omiin holoihin kyllin usein ja silloin harvoin kun itselleni iskee holo-fiilis, ei auringosta yleensä ole tietoakaan. 

Juhannuksena onneksi osasin vähän ennakoida ja kynsille päätyi Glam Polishin ZAP!, joka kotiutui vaihtaripaketista itselleni tuossa juuri ennen juhannusta. Itsehän vietin taas juhannus aatosta ja päivästä yhteensä noin 20 tuntia töissä, mutta onneksi vielä lauantaina ehdin mökille nauttimaan hetkeksi auringosta ja holosta. Ja muistamaan vartin mökilläolon jälkeen, miten kiva on olla allerginen hyttysenpistoille, kun joka paikkaa kutittaa niin, että tekisi mieli amputoida alaraajat väliaikaisesti itseltään. Taidan pysytellä ihan tyytyväisenä kaupunkilaisena loppukesän - tai käydä kääntymässä järven rannalla lähinnä päiväseltään. 

Glam Polishin ZAP!POW!WOW! -mikä ikinä kokoelma olikaan, on kiehtonut mua holojensa puolesta jo julkaisustaan saakka, mutta olen tarkoituksella jättänyt näitä hankkimatta, koska pelkäsin, että nämä jää vaan laatikkoon hengailemaan. Tämän yhden perusteella, voisin kyllä ostaa vielä pari lakkaa tämän lisäksi, jos niitä vielä on tarjolla, sillä sen verran hyvä tämä oli koostumukseltaan. Kaksi kerrosta riitti peittävyyteen ja holo on mitä ihanin lineaari -versio. 

Halusin holon päälle vielä leimat, jotka lopulta olivat ehkä vähän liian peittävät, mutta samalla tykkäsin tästä holomuumio-lookista kyllä melkoisen paljon. Tämä myös vähän rauhoittaa in your face -holoefektin omaavaa ZAP!ia jonkun verran. 

Kynsillä:

Glam Polish - ZAP!

Pueen 83 + Konad White 

Onko muillakin hololakat päässeet ulkoilemaan nyt kesäaikaan, kun aurinkoidet säätkin tuntuvat löytävän meidän luoksemme useamman kerran viikossa?

Kiko swatches vol.4 (#251, #346, #480)

Jälleen olisi aika kurkata uusi satsi Kikon lakkojen swatcheja. Tällä kertaa mennään edelleen ihan random kattauksella - ei näissä ole mitään logiikkaa, niin kuin mun touhuissa ei aina välttämättä olekaan. 

251 Peony Pink 

Peony Pink edustaa sen tyyppistä kynsilakkaväriä, joka oli mun äitini suosikki aina 90-luvulta ihan viime vuosiin saakka. Äidillä oli se yksi tietty Anytimen pinkki lakka, jolla se lakkaili itse kynsiään ennen lomamatkoja ja se on juuri tämän sävyinen. 

Peony Pink on kylmä hiukan sinertävän sheenin/shimmerin omaava lakka, joka ei varsinaisesti ole erikoinen, mutta josta kuitenkin tykkäsin. Sävy on kaunis, vaikkei se missään nimessä ole uniikki. Näissä kuvissa lakkaa on 2 kerrosta ja nyt kun katson esimerkiksi etusormea, olisi se kolmas ehkä ollut paikallaan. Hämärämmässä valaistuksessa kaksi kerrosta riittää, mutta kirkkaiden lamppujen alla ei. 

Itse lakka oli helppoa käsitellä ja ohutta ja miellyttävää työstää. Koostumus siis oli ihan bueno, ja vaikka kolmannen kerroksen olisin laittanut, uskon, että lakka olisi kuivunut melko nopeasti ohuen koostumuksensa ansiosta. Pidin tästä kyllä, mutta ei tämä mikään uniikki must have sävy ole.

346 Olive Drab

Murretun vihreä Olive Drab on houkutellut itseäni jo pitkään, mutta kysymys onkin kuulunut: tulisiko tätä käytettyä. Swatchin perusteella voin vastata - kyllä tulisi. 

Murrettu vihreä sävy taittaa siniharmaaseen juuri sopivasti ja sävy on kaunis ja cremeksi melko erikoinen. Tämä muistuttaa minua siitä yhdestä China Glazen On Safari kokoelman sävystä.

Lakka peittää kahdella helpolla kerroksella, ei karkaile kynsinauhoille ja on helppo käsitellä. Koostumus on melko paksua, mutta kuitenkin miellyttävällä tavalla paksua - peittää, mutta ei yhtään liisterimäistä. 

Näistä kolmesta tämä oli ehdoton suosikkini. Sellainen lisä kokoelmaani, jota muiden merkkien lakat ei varmasti dupeta. 

480 Pearly Brass

Mä mietin miten kuvailisin tämän lakan sävyä ja mun mieleen nousi "aamukahvi steroideilla". Tässä kohtaa kannattaakin kysyä kannattaako minun yrittää kirjoittaa postauksia pitkän ja raskaan työputken jälkeen. Ei ehkä.

Pearly Brass on tumman hiekan sävyinen lakka, jossa on hurja määrä shimmeriä. Tämä ei ihan ole kulta, tämä on jossain kullan ja pronssin välillä ja vähän toned down versio metallishimmereistä. Hyvin vaikea sävy kuvailla.

Lakka itsessään oli hyvin peittävää, kaksi kerrosta riitti hyvin ja koostumuskin oli hyvä. Ei niin helppo kuin kahdessa edellisessä, mutta helppo kuitenkin. Tässä shimmeriä vaan löytyy niin paljon, että jos sitä saa kynsinauhoille, siivoaminen ei olekaan enää ihan helppo homma. Vaikka tämä on ihan mukava lakka, en usko, että itselleni tulevaisuudessa tulee tälle paljon käyttöä.

Näistä siis ehdottomasti eniten ihastutti Olive Drab, joka ei kyllä perinteistä oliivinvihreää ole tavannut elämänsä aikana. Kaksi muuta muutti kategoriaan "njäh"- ei missään nimessä huonoja lakkoja, muttei myöskään niin erikoisia, että heti pitäisi olla varaamassa lentoja lähimpään Kikoa myyvään kaupunkiin.

Nousiko näistä joku sinun suosikiksi? 

Live - Love - Polish - Repeat

Picture Polish uutukaisista ensimmäine pääsee vihdoin blogin puolelle esittelyyn. Kesän kynnyksellä (en ole tainnut vieläkään sisäistää, että kohta on jo heinäkuu, elän olevinaan kevättä edelleen...) tummanpuhuva Live Love Polish ei ehkä ole se kesäisin mahdollinen lakkavaihtoehto, mutta viime viikolla mulla oli sellainen fiilis, että tämä on saatava kynsille. Tämä on niitä lakkoja, jotka näyttäisivät kaikkein kauneimmilta kynsillä, joiden malli on kapea ja symmetrinen - kaikkea muuta siis kuin sitä mitä omat kynteni 95% ajasta ovat. En silti masennu, sillä pidän lakasta kovasti. 

Tämä on saman tyyppinen kuin merkin Nebula ja Saphira lakat, mutta nojaa enemmän violettiin sävyltään. Ehkä en tarvitsisi myös tätä joukon jatkoksi, mutta minkäs sille mahtaa kun tämä näytti kuvissa liian kivalta passattavaksi. Ja hyvä vaan, etten jättänyt tätä ostamatta, sen verran paljon tästä tykkäsin. Lakkaa on kaksi helppoa kerrosta kynsillä, eikä yhtään tarvinnut stressata. 

Leimausten pohjalla on Kikon 10 Soft Candyfloss lakka, joka on lähes valkoinen, mutta sisältää ihmeellistä hitulaa, joka erottaa lakan kaikista peruscremeistä. En oikein tiedä mitä tuosta ajattelisin - ei mulla varsinaisesti pahaa sanottavaa tuosta ole, mutta en tiedä tuleeko tuo kuitenkaan kovin kovalla käytöllä olemaan. Sitä tarttuu niin paljon helpommin ihan siihen perus valkoiseen cremeen.

Koska mulla seisoin teippirulla pöydällä vieressäni kun aloin leimaamaan, päätin testata vähän erityyppistä leimausta. Jonkinlaisilla vinyyleillä olisi varmasti saanut paljon symmentisemmän lopputuloksen kuin teipillä ja saksilla, mutta minä en jaksa aina olla asioista niin tarkka. Ihan hyvin onnistui näinkin. 

Kynsillä:

Kiko - 10 Soft Candyfloss

Picture Polish - Live Love Polish

Über Chic - 1-03 & Essence Black

Niitit

Istuuko tummat lakat sinun kesätyyliisi?

It's a... regatta gala!

Saatan olla katsonut Frendit läpi vähän turhan monta kertaa, jos ensimmäinen mielleyhtymä sanasta "gala" on Rachelin keksimä purjehdusgaala sarjan alkupuolelta. Jotenkin huolestuttavaa, jos ensimmäinen ajatus gaaloista vie mut jonkun istcomin settiin 90-luvun alkupuolelle, mutta hey, no can do... 

Tiesin kuitenkin heti Galan nähtyäni, että tämän minä haluan. Se on juuri sellainen sävy, jota kamera vihaa ja jota on lähes mahdoton kuvailla. Toisille tämän on varmasti sininen, toisille taas violetti. Jos multa kysytään... ehkä parempi ettei kysytä. Englanniksi kuvailisin tätä sävyä sanoilla dark cornflower blue with strong hints of purple. Suomeksi tämä voisi olla yksinkertaisesti sinivioletti ja samaan lopputulokseen ovat näköjään päätyneet muutkin suomalaiset bloggaajat, jotka ovat lakasta postanneet. 

Onneksi mulla on lakat merkeittäin järjestyksessä ja itseasiassa myös tikut samalla tavalla järjestettynä ja mun ei tarvi huolehtia olisiko tämä sininen vai violetti. (Olen selvästi sävymaailmallisesti kykenemätön järjestämään tikkuja mihinkään muuhun loogiseen järjestykseen; tiedän kyllä miten sateenkaari pelaa, mutta entäs kaikki kylmät/lämpimät sävyt? tai ne violetit joissa on vahva punainen/sininen undertone? no way in hell!). 

Mulle oli selvää, että Galaan halusin yhdistää jotenkin väritetyt leimaukset ja koska mun decalmatto ei vielä ole saapunut - tilattu se tosin on - menin vesivärilakoilla ensimmäistä kertaa yhdeksään kuukauteen. Joku voi ehkä arvata että keskisormi oli se treenaussormi, johon unohdin vetää päällyslakan leiman suojaksi ennen värittämistä. Tämän ottelun voiton vei Konadin musta leimauslakka. 

Olen yrittänyt opettaa itselleni jo sen, että lähden leimaamaan yleensä aina oikeasta kädestä, testatakseni, että laatta, lakka ja leimasin pelaavat yhteen. Siksi usein mulla saattaakin olla oikeassa kädessä kolme erilaista leimaa, mutta vasen kuvauskäsi näyttää yhtenäiseltä. Muiden koristelujen osalta en selvästi ole vielä oppinut siihen. 

Kynsillä:

Essie - Blanc x2

Picture Polish - Gala x2

Essie - Point of Blue, No Shrinking Violet ja Muse, Myself 

Pueen - 109 + Konad Black 

Voisko se mun decal matto jo saapua, jotta voisin ehkä välttää tällaiset ihanat leimaprobleemit jatkossa? 

Kiko swatches vol. 3 / True Love (#01, #02, #03)

Ystävänpäivän tienoilla Kikolla oli myynnissä True Love -kokoelma, josta taas perinteisesti oli käytävä tsekkaamassa kynsilakat. Niin kuin aiemmassa Kikosta kertovassa postauksessa mainitsin, melko usein passaan erikoiskokoelmat, ellei ne iske itseeni ja lujaa. True Love iski - nimittäin tekstuureilla! 

Näistä kaikista yhdessä voi sanoa, että nämä on vähän eri tyyppistä tekstuuria kuin mitä Kikon aiemmat tekstuurikokoelmat. Näissä tuntuu olevan enemmän pohjalakkaa ja vähemmän tekstuuri-ainesta. Näillä kestää myös kuivua kauemmin kuin tekstuureilla yleensä. Vaikka sävyinä nämä on kauniita, olisin kaivanut näiltä lakoilta ehkä vähän enemmän. 

01 Darling Coral

Darling Coral saa kunnian kantaa Kikolla sävy numero ykkösen paikkaa tästä lähtien. Vaaleanpunaisen ja korallin sekoitus on sävyltään juuri sellainen mistä tykkään. Pullossa oleva kultainen shimmer tosin katoaa kynsillä ja antaa lakalle lähinnä lämpimän sävyn, ei niinkään shimmeriä.

Tämä lakka on koostumukseltaan ehdottomasti paksuinta näistä, mutta vaati silti kolme kerrosta peittävyyteen. Tuntuu, että osa tekstuuriefektistä hukkuu painavan lakkapohjan sekaan, mikä ei ole miellyttävä asia. 

Tämä on vähän kuin Kikon sävy 641 Strawberry Pink, mutta huonommin toteutettu joka suhteessa. 

02 Sweet Fuchsia

Kylmä pinkki tekstuuri pinkillä shimmerillä. Siinä on Sweet Fuchsia pähkinänkuoressa. Tässä pohja ei onneksi ole yhtä dominoiva kuin mitä ensimmäisessä lakassa, mutta siitä huolimatta tämäkin on vähän turhan paksua. 

Tässä tekstuuri pääsee onneksi paremmin esiin kuin ensimmäisessä, koska pohjan sävy ei ole ihan yhtä peittävä ja tällä on helpompi lakata ohuempia kerroksia. Ironisesti tämän kohdalla peittävyyteen riitti jo kaksi kerrosta. 

Tämä on vähän kuin Kikon 642 Hot Pink ilman siniseen taittavaa shimmeriä tosin. Jos näistäkin pitäisi valita, vie tuo alkuperäinen pinkki voiton. 

03 Red Kiss

Vaikka tekstuureista tykkään, punaiset sellaiset ei yleensä ole mun juttuni ja tämäkin punainen suudelma meenasi aluksi jäädä kauppaan. Siksi onkin melko ironista, että lopulta tämä nousi näistä kolmesta suosikikseni - ei sävynsä puolesta vaan siksi, että tässä lakassa on kaikki kunnossa juuri niin kuin pitääkin. 

Tässä on punainen, ihan asteen verran crellyyn kallistuva pohja, joka peittää kahdella kerroksella, mutta päästää tekstuurin silti pintaansa hyvin. Sävy on kaunis, syvä ja kiiltävä. Lakkaa on todella helppo käsitellä ja sillä on helppo lakata ohuita kerroksia. Tässä lakassa oleva punainen shimmer ei ole kynnellä erottuvaa, mutta se tuo tekstuuriin kuitenkin tiettyä elävyyttä. Vaikkei sävy ole se uniikein, ominaisuuksiensa puolesta tämä lakka on nappisuoritus.

Alkuperäisistä Kikosta tämä muistuttaa eniten 632 True Red sävyjä, joka tosin oli creme tekstuuri toisin kuin tämä. Sen mitä kuitenkin muistan tuosta alkuperäisestä punaisesta, olen sitä mieltä että tämä on parempi versio. 

Lopputuloksena voin siis sanoa, että vaikka tässä maailmassa olisi vielä toisia suuria tekstuuririfaneja (vai olenko ainoana mielipiteeni kanssa), ei kannata harmistua vaikka nämä lakat olisikin missannut. Tämä kolmen lakan minikokoelma ei sisältänyt mitään niin erikoista ja uniikkia etteikö näitä ilman selviäisi ihan hyvin...

Mikä näistä kolmesta nousi lukijoiden suosikiksi?

To Peach His Own

Jos pitäisi nimetä yksi väri, joka ei koskaan ole ollut suosikkini kynsillä, se olisi persikan sävyt. Ja jos pitäsi valita yksi viimevuosien suosituimmista kynsilakkakoostumuksista, jolle lämpenin tosi hitaasti, olisi se crellyt, joissa on glitteriä seassa. Nauratin jopa itseäni eilen kynsien lakkausta pohtiessa päätymällä kaikista mahdollisista lakoista juuri KBShimmerin To Peach His Owniin. 

Päätin tosiaan eilen olla välittämättä kaikista kokeilemattomista lakoista, koska mulla oli nyt haluan jonkun Emily de Mollyn crellyn kynsille -fiilis. Saattoi johtua parista vanhemmasta EdM kuvasta, jotka viime aikoina olen instaan lisännyt, mutta ehdottomasti halusin sellaisen kynsille. Lopulta tulin tosin siihen tulokseen, että mun EdM:n crellyistä ne jotka blogissa ei vielä ole esiintyneet ei nyt nappaa ja suurin osa merkin lakoista mulla onkin glittereitä. En tiedä miksi sillä olisi ollut väliä, mutta päätin, että asia on näin.

Siirryin siis KBShimmereiden laatikolle ja se ei onneksi pettänyt mua. To Peach His Own ei sävynä ole sitä ominta minua, mutta tuo pinkkien, lilojen, vihreiden ja keltaisten glittereiden kombo on mielestäni täydellinen tähän lakkaan. Lisäksi kun tämä on niitä versioita, joita on helppo käsitellä ja joissa glitter levittyy tasaisesti ilman ärräpäitä eikä sitä tarvitse kalastella tai asetella paikalleen. Tästä lakasta on vaikea olla pitämättä! 

Mulla oli ehkä pieniä erimielisyyksiä leimauslaattojen kanssa ja vasta kolmannesta sain oikeasti leimat nousemaan kynsille saakka. Luulen että tähän vaikutti lähinnä väsymys, mutta oikeastaan olin ihan tyytyväinen, että vasta nämä perhoset suostuivat yhteistyöhön. Nyt ei kaunis lakka peity liikaa, mutta musta tuo kuitenkin kivan kontrastin hempeälle lakalle. 

Kynsillä:

KBShimmer - To Peach His Own

Pueen - 111 & Essence Stampy Polish Black

From Kiko with Love

Kenellekään ei varmaan ole jäänyt epäselväksi mun rakkaussuhde italialaisen hurmurin kanssa, joka kantaa nimeä Kiko. Nyt ei onneksi puhuta edes miehestä, vaan kosmetiikkamerkistä, joten tulevaisuudessa ei tarvitse edes pelätä italialaisen tempperamentin ja suomalaisen itsepäisyyden yhteentörmäyksiä. Mä oon eri postauksiin ripotellut enemmän ja vähemmän tietoa Kikosta, mutta koska multa edelleen joskus kysellään tämän merkin perään, ajattelin kirjoitella yhden postauksen kaikesta informaatiosta, jota itselläni on päässä, jos tästä vaikka olisi hyötyä myös lukijoille. 

Kyseessä on tosiaan italialainen kosmetiikkamerkki, joka kantaa nimeä Kiko - tai virallisemmin Kiko Milano. Merkki on perustettu 1997 Italiassa ja merkin tavoitteena on tuottaa väreillä ja tekstuureilla iloittelevaa kosmetiikkaa normaaleille kuluttajille huokeaan hintaan laadusta tinkimättä. Tuotteita ei ole testattu eläinkokein (asiasta voi lukea lisää täältä, oma tuntemukseni kosmetiikkalainsäädännön ja eläinkokeiden osalta on melko heikkoa) ja heidän tavoitteenaan on valmistaa hypoallergeenisiä tuotteita, jotta mahdollisimman moni voisi nauttia heidän valikoimastaan. 

Kiko hallitsee tällä hetkellä testaamattomien lakkojen ständiä

Tässä postauksessa tullaan pääasiassa keskittymään kynsituotteisiin, koska ne ovat se linja, josta itselläni on kokemusta eniten, mutta Kiko on paljon enemmänkin kuin pelkkiä lakkoja.

Omia suosikkejani muista kategorioista on mm. Unlimited Stylo -huulipunat, jotka pysyvät huulilla kuin synti sekä Natural Concealer -peitevoide, joka on ehkä ensimmäinen testaamani peitevoide, joka ei halua pesiytyä silmänalusryppyihini ja jäädä asumaan sinne. 

Kikolta löytyy tuotteita laidasta laitaan, aina ihonhoidosta kirkastakin kirkkaampiin luomiväreihin, asenteella jokaiselle jotakin. Eikä hinta paina edes päälle, sillä meikkivoiteta ja limited edition -tuotteita lukuunottamatta lähes kaikki tuotteet ovat alle 10 euron hintalapulla merkittyjä. Ei paha. Meikkivoiteita en itse ole kokeillut Kikolta, mutta muuten jokainen perusmeikin elementti on kyllä tullut testattua, enkä muista kohdanneeni negatiivisia tuotteita tässä minun ja Kikon viiden vuoden romanssin aikana. Sen muistan, että poskipunassa oli omalle kokemattomalle meikkaajankädelleni vähän turhan paljon pigmenttiä, mutta monelle sekin olisi lähinnä hyvä asia.

Saatavuuden puolesta voin sanoa, että valitettavasti ainakaan vielä meitä ei Suomessa ole siunattu Kikon liikkeellä, mutta onneksi sentään nettikauppa päätti alkaa toimittamaan myös Suomeen parisen vuotta sitten. Lähin kivijalkamyymälä Kikolle löytyy Tukholman lähellä olevasta Mall Of Scandinaviasta, jonne saattaa shoppailija jos toinenkin eksyä tuolla naapurissa käydessään. Itse olen ostanut suurimman osan omista tuotteistani ihan kivijalkaliikkeistä Pariisista (sekä Orléansista, Barceloonasta ja Lontoosta muun muassa), mutta myös nettikauppa on tullut itselleni tutuksi. 

Verkkokaupassa minimitilausraja on 25 euroa (poislukien postikulut) ja postikulut taas riippuvat tilauksen koosta - loogisesti mitä isompi tilaus, sitä pienemmät postikulut. Alle 49 euron tilauksen kuljetetaan kirjattuna kirjeenä (pakettina) lähimpään postiin 13,90e postikuluilla ja yli 49 euron tilauksista taas saa pulittaa 8,90 euroa postikuluja. Kannattaa siis esimerkiksi kimpassa tilata Suomeen, jolloin tilaus menee helposti tuon 49 euron yli ja postikuluja per tilaaja jää melko naurettava määrä.

Tottakai parhaan kokemuksen saa ihan kauppaan kävelemällä ja tuotteita testaamalla, sillä Kikolta löytyy testerit kaikista tuotteista esillä - myös kynsilakoista, sekä teippiä, jotta voi sen päälle vaikka iholle testata lakkoja, eivätkä ne kuiviessaan sotke joka paikkaa. Itselläni tosiaan on kokemusta eniten Pariisin myymälöistä, joista suosikkini on Rue de Rivolin aivan uusi myymälä sekä Gare St. Lazaren yhteydessä oleva myymälä (jonka Kikon nettisivut kartalla näyttävät aivan eripuolelle kaupunkia kuin mitä se on, joten kannattaa vain suunnistaa juna-aseman koordinaateilla). Sen huonon puolen olen Kikon nettisivuista löytänyt, että store locator näyttää vain sen maan liikkeet, jonka sivuja kulloinkin selailet, eri jos haluat löytää esimerkiksi Pariisin liikkeet, joudut seikkailemaan ranskakielisillä sivuilla, mikä ei välttämättä kielitaidottomille turisteille ole se ideaalein ratkaisu. Kaipaisinkin mm. tätä kirjoittaessani ihan yhtenäistä sivua, joka näyttäisi kaikki mahdolliset liikkeet esim Euroopassa, ja ainakin oma elämäni olisi asteen verran helpompaa. 

Jos sitten päästään kynsilakkoihin, sillä näistä mulla on kaikkein eniten sanottavaa. Lähdetään vaikka siitä, että tällä hetkellä omistan yli 200 Kikon lakkaa, joten kokemusta löytyy aika laajalla skaalalla eri lakkojen laadusta ja koostumuksista, mutta silti löytyy myös tuotteita, joita en koskaan ole kokeillut. Keskitytään siihen enemmän seuraavan kuvan jälkeen.

Aloitetaan kuitenkin hinnasta - ja ajatuksesta minkä verran lakan tulee maksaa ollakseen laadullisesti hyvä. Jokainen kynsiharrastaja on varmasti tullut siihen lopputulokseen, että kova hintalappu ei aina ole takuu laadusta, ja halpakin voi olla loistavaa laadultaan. Kikon lakoissa kohtaa mielestäni hinta-laatu -suhde todella optimaalisesti. 

Peruskokoelma neliskanttisissa pulloissa maksaa normaalisti 3,90e / kpl. Väittäisin kuitenkin, että noin kaksi kolmasosaa vuodesta tuo peruskokoelma on tarjouksessa 2,50e/kpl, eli vaikka ovh onkin tuon 3,90, on lähinnä huonoa tuuria jos osut liikkeeseen silloin kun lakat maksavat tuon täyden hinnan. Peruskokoelman lakoista on usein myös osa aina "poistotarjouksessa" vaikkeivat poistuvia sävyjä olisikaan, jolloin hinta on 1-2 euroa yleisesti. Nämä on liikkeessä eroteltu muista lakoista alennusosioihin, mutta netistä pitää erikseen klikkailla sävyjä, ja joidenkin kohdalla nettisivut tarjoavat halvempaa hintaa. 

Itse tilasin juuri kokelmastani puuttuvat sävyt nettikaupasta, kun heillä oli 72 tuntia kestänyt tarjous, jossa kaikki peruskokoelman lakat olivat euron kappale. Kiitospäiväalesta tein toisen kookkaan tilauksen, jolloin sain muistaakseni usean kymmentä lakkaa 0,70e/kpl. Kannattaa siis tsekata alennuksia, koska se on yleensä todella aika ostaa lakkoja, joita ei välttämättä ole päässyt livenä näkemään, eikä harmita vaikka sävyt eivät olisi täydellisiä, jos lakalle on jäänyt hintaa noin euron verran.

Itselläni noin kaksi kolmasosaa lakoista on kotiutunut myymälöistä laatikoihini 2,50 euron hintaan, ja loput taas netistä 0,50-2e hintalapulla varusteltuna. Tuolla hintaa kehtaakin ostaa laadukkaita lakkoja. 

Itselläni ei ole kokemusta pysävän kokoelman muista linjoista kuin peruskokoelmasta, mutta vaihtoehtoina peruskokoelmalle löytyy: 

- Quick Dry Nail Lacquer (normihinta 3,90e tarjouksessa ainakin tällä hetkellä 2,5e), josta kuitenkin olevan varovasti skeptinen kuivumisajan suhteen

- Power Pro Nail Lacquer, joidenka pitäisi olla salonkilaatua ja lakkojen kestää kynsillä jopa 7 päivää (hintaa 4,90e)

- Perfect Gel Duo, jossa ilman uv-valoa kovettuvat geelimäiset lakat tuovat upean kiillon kynsille (7,90e / duo - näissä tosiaan tulee jokaisessa paketissa myös päällyslakka, joten parikin sävyä ostaessa päädyt omistamaan heti jo kaksi päällyslakkaa)

Olen usein vähän perfektionisti sen suhteen, että tykkään pullojen olevan samaa muotoa, siksi en ole päätynyt keräilemään muita kuin peruskokoelman lakkoja sekä jotain harvoja Limited Edition lakkoja, joiden pullo eroaa siitä aidosta alkuperäisestä.  

Vasemmanreunimmainen pullo on tosiaan se peruskokoelman pullo, josta pidän. Nämä on kivan mallisia ja ne on helppo laittaa laatikoihin siistiin järjestykseen, jossa ne pysyvät hyvin paikallaan. Pieni lakka-OCD:ni lepää tyytyväisenä kun pullot pysyvät paikallaan siisteissä riveissä.

Erilaiset Limited Edition kokoelmat julkaistiin pitkään samanmuotoisessa pullossa kuin peruskokoelma, yleensä vain painatuksia ja ja korkin sävyä muokaten. Esimerkiksi kesän 2013 Sun Pearl -kokoelmasta löytyy kultaiset korkit ja kevään 2014 Cupcake -kokoelman korkit ovat syötävän suloiset nomparellimaisen printin kanssa. Tästä tyylistä minä tykkäsin. Limited edition kokoelmilla oli yleensä hintaa 4,90-6,90e / lakka, mikä on itselläni jo vähän siinä rajalla haluanko maksaa halvemman merkin lakasta niin paljoa. Vielä kun satun olemaan keräilijäluonne, harvemmin tyydyn vain yhteen tai kahteen lakkaan per kokoelma. Usein ostankin limited edition kokoelmien lakkoja alennusmyynneistä.

Oikeanreunimmainen Velvet Satin kokoelman pullo oli se hetki, jossa omalla kohdallani katkesi aasin selkä ja sorruin ostamaan muitakin kuin neliönmallisia pulloja Kikolta. Nuo satiinilakat olivat vain liian kauniita passattaviksi. Tänä keväänä myös Kikon Candy Canes yms. lakat veivät sydämmeni ja nyt Kikon laatikoissani onkin jo useampaa erilaista pullomallia. Yritän oppia elämään tämän asian kanssa vaikka toivoisin, että Kiko olisi jatkanut tuolla pullon korkilla kikkailua eri kokoelmien välillä samoin kuin esimerkiksi OPI tekee, eikä mennyt keksimään liian montaa erilaista pulloa hämmentämään pienten lakkaholistien mieltä. 

200 -alkuiset sävyt

Yritin googletella asiaa, mutten löytänyt vastausta mistään, milloin Kikolta olisi ilmestynyt ensimmäisen kynsilakkasävyt. Sen kuitenkin tiedän, että Kikon esimmäiset lakat ovat lähteneet numerosta 200, joka on kirkas lakka ja noin 50 ensimmäistä sävyä koostuvat käytännössä ainoastaan ranskalaiseen manikyyriin tarkoitetuista lakoista, sekä hennoista vaaleanpunaisista, iridescent shimmereistä, punaisista, viininpunaisista ja parista pinkistä sävystä.

Kun numerot kasvavat lähemmäs kolmeasataa löytyy vaihtoehtoina jo keltaista, oranssia ja sinistä, sekä viimeisimpinä vielä pari vihreän sävyä, jotka itselläni vielä odottavat testaamattomissa, joten niitä ei näissä tikuissa vielä näy. Kikon alkutaival muistuttaa paljon Essietä vielä 10 vuotta sitten.

300-350

350-400

Kun mennään kohti uudempia sävyjulkaisuja, alkaa värien sateenkaari olla jo huomattavasti monipuolisempi. 300 alkuiset sävyt tarjoilevat loistavalaatuisia cremelakkoja vähän sävyssä kuin sävyssä. Muun muassa suosikkisävyni 389 Mint Milk julkaistiin keväällä 2012, joten nämä sävyt alkavat olla jo tuoreempaa sukupolvea.

478-500

501-536

Tuorein lakkajulkaisu peruskokoelmaan on tapahtunut keväällä 2014, eli siitä on hiukan reilu 2 vuotta aikaa. Jos miettii, että keväällä 2012 julkaistiin uusia sävyjä, seuraavan kerran vuonna 2014 niin eikö kohta taas olisi aika uusille lakoille? Pahaa kuitenkin pelkään, sillä viime aikoina etenkin liikkeissä vanhan peruskokoelman lakkojen määrä on kutistunut huomattavasti ja esim juuri Power Pro lakat ovat vallanneet enemmän hyllytilaa. Tosin esimerkiksi Quick Dry lakat olivat jossain kohtaa selvästi se linja, jota Kiko promosi eniten liikkeissään, mutta tällä hetkellä harvoista liikkeistä enää löytää edes tämän linjan lakkoja. Toivoisin siis, että Kiko yrittäisi uudelleenelvyttää tämän rakastamani peruskokoelman, josta sävyjä löytyy jokaiseen makuun ja laatu kävelee hinnan kanssa käsi kädessä. Toivotaan, että pian saisin uusia ihania peruskokoelman sävyjä himotuslistalleni. 

Textured

Mun aivan ehdottomat suosikit Kikolta on heidän Sugar Mat ja Cupcake tekstuurit. Mä rakastan tekstuureita jo noin lähtökohtaisestikin ja Kiko vaan tekee aivan hemmerin hyvin näitä lakkoja. Sugar Mat lakat on ilmestyneet jo 2013 eli näitä ei enää oikein meinaa mistään saada, mutta Kikon julkaistua nyt keväällä kolme uutta tekstuuria, toivoisin, että he muistaisivat kuinka ihania tekstuurit on ja julkaisisivat lisää näitä jumalaisia lakkoja.

Muitakin limited edition lakkoja on laatikoihin muutama jo kertynyt

Sanokoon muut mitä sanovat, minun mielestäni ihan oikeutetusti Kikon lakat ovat vallanneet jo kaksi laatikkoa mun "helmereistä" ja kohta varmaan pitää tehdä uusia järjestelyjä, jotta kaikki nuo tällä hetkellä testaamattomissa lakoissa majailevat Kikot mahtuvat vielä lopulliseen sijoituspaikkaansa. 

Kaikin puolin siis mulla ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa tästä italialaismerkistä, joka jonkun verran onneksi jo näkyy myös suomalaisissa kynsiblogeissa, joten ihan täysin uusi tuttavuus merkki ei monelle onneksi ole. Mutta jos joku ei vielä ole kokeillut tätä merkkiä, niin ehdottomasti suosittelen tutustumaan. Voin myös jakaa omat suosikkisävyni tarvittaessa, jos tuntuu, että valikoima on liian laaja, jotta sieltä osaisi poimia ne lakat, jotka kannattaa ostoskoriin poimia.

Mielellään kuulisin mitä kautta muut ovat tähän merkkiin tutustuneet, jos Kikon lakkoja tai meikkejä kosmetiikkalaatikoiden kätköistä löytyy. Kerro siis tarinasi kommenttikentässä - jos kukaan jaksoi lukea tätä kilometripostausta viimeiseen lauseeseen saakka :) 

Kiko swatches vol. 2 (#484, #514 & #528)

Mun oli tarkoitin kirjoitella tätä postausta jo eilen, mutta universumi taas vihasi itseäni ja mut soitettiin töihin kesken aamukahvien. Okei, kello oli puoli yksi iltapäivällä, mutta uhottuani koko sunnuntain töissä, että vapaapäivänäni en tee mitään muuta kun nukun, ei soitto töihin ollut se ihanin asia maailmassa. Neljä edellistä päivää noin 4h/yö unilla alkoivat jo hieman painaa niskassa, joten ihan pelkkä nollauspäivä olisi ollut tervetullut. Onneksi sentään sain nukkua aamulla niin kauan kun nukutti, mutta illalla kotiin päästessäni ei ollut enää fiilistä runoilla postausta esiin. Tänään on onneksi parempi päivä siihen.

Otetaan siis ulos seuraava satsi Kikon swatcheja. Nämä on kaikki vielä tuoreimmasta lakkajulkaisusta, joten kaikkien pitäisi vielä olla saatavilla. Harmi vaan, että Kikolla tuoreimmat peruskokoelman lakat taitavat olla vuodelta 2014, jos oikein muistan. Yritin äsken tehdä kamalaa salapoliisin työtä blogiakistojani selaten ja miettiä koska se viimeinen uusien sävyjen julkaisu olikaan ja päädyin tosiaan tulokseen keväällä 2014. Toivon kovasti, että Kiko päättäisi taas laajentaa tätä peruskokoelmaansa, vaikka vähän huonolta näyttää. 

484 Pearly Peach

Pearly Peach on ihana persikka, joka omissa kuvissani taittaa vähän liikaa oranssiin. Tässä on Kikon pearly sävyille ominaista vahvaa vaaleaa shimmeriähippua, joka tekee lakasta kauniin ja vähän erikoisemman. 

Sävynä tämä persikka riitelee vähän oman ihonsävyni kanssa, joten olettaisin tämän olevan nappivalinta vähän viileämmän / neutraalin ihonsävyn omaaville. Itse lakka on melko paksua ja itselläni oli pieniä vaikeuksia saada tätä levitettyä kauniisti. Paksuudesta huolimatta tämä tarvitsi kolme kerrosta peittävyyteen, joten vaikka sävy on kaunis, lakka itsessään oli vaikeampi työstää eikä siksi noussut mun suosikiksi. 

Pearly Golden Coffee

Tästä setistä yllättäen omaksi suosikikseni nousi Pearly Golden Coffee sävy, vaikka tunnetusti ruskeat ei ole ollenkaan oma juttuni - nudet menee, mutta rehelliset ruskeat ei normaalisti. Tämä lakka oli kuitenkin niin hyväkäytöksinen ja kaunis, että tykästyin tähän ihan kympillä. 

Sävy on puhdas tumma ruskea, jossa on hurja määrä kultaista ja ruskeaa shimmeriä. Kultainen shimmer ei kuvissa toistu koivinkaan hyvin, mutta luonnossa se oli näkyvillä. Lakka oli koostumukseltaan todella mukavaa käsitellä - kaksi helppoa kerrosta riitti peittävyyteen, eikä tarvinnut huolehtia lakan juoksemisesta kynsinauhoille. Erittäin positiivinen yllätys siis. 

528 Ocean Green

Myös tästä lakasta mulla on vain hyvää sanottavaa. Sävy on ihana murrettu vihertävä turkoosi - juuri sellainen, joka ainakin vaatteissa sopii loistavasti omaan ihonsävyyni ja vaaleisiin hiuksiin. Tämä on juuri niitä värejä, jotka ovat pirteitä, mutta eivät hyppää liikaa silmille.

Koostumukseltaan tämä creme oli taas taattua Kikon laatua - kaksi kerrosta peittävyyteen ja lakka levittyi ihanasti sinne minne sen halusinkin levittää. Hyväksyn. 

Siinäpä olisi kolme seuraavaa Kikoa uunista ulos. Kaikki kolme ihastuttivat sävyllään, ja jos ensimmäisen persikan koostumus olisi ollut vielä vähän parempi, olisin antanut kaikille täydet viisi pistettä ja papukaijamerkin.

Mikä nousi lukijoiden suosikiksi näistä? Omistatko itse jonkun näistä sävyistä? 

ps. näihin pariin seuraavaan swatch-satsiin nappasin lakkojan kirjaimellisesti silmät kiinni telineestä ja sävyjä tuli valittua aika laidasta laitaan. Onko lukijoilla kuitenkin mielipidettä, haluaisitteko mielummin yhteen postaukseen aina samantyyppisiä sävyjä, jotta olisi helpompi vertailla lakkoja vai menenkö ihan vaan sen mukaan mitä milloinkin käteen sattuu? Tarkoituksena itselläni olisi lisäillä tuonne kynsilakat -välilehdelle kuitenkin linkki swatcheihin sitä mukaan kun niitä valmistuu, joten riittääkö, että sieltä voi klikkailla nopeasti niiden lakkojen postauksia, joita tahtoisi vertailla? 

OPI - Worth A Pretty Penne

Ostin OPIn Worth A Pretty Pennen muistaakseni joulun aikaan alennusmyynneistä, koska mielessäni on kummitellut ikuisuuden todella kaunis lakkaus sillä ja saman kokoelman vaaleansinisellä lakalla (gelato jotain?). Jätin lakan kuitenkin Suomeen kevääksi ja se alkoi heti kummitella itseäni käyttämättömien joukosta ollessaan ainoa OPI, jolla en ole vielä lakannut. En ehkä muuten ole maailman järjestelmällisin ihminen, mutta lakat on yleensä aina järjestyksessä, ja siksi omaan silmään haittasi, että yksi OPI oli erotettu muista kavereistaan käyttämättömyytensä johdosta. Ei kun lakkaamaan siis! 

Lakkasin aluksi ihan vaan lakan yksinään kynsille ajatellen, että pohdin koristeluja hiukan myöhemmin. Elin sitten vahingossa päivän lakalla ilman erillisiä koristeluja (josta kuvatodistetta alempana) ja seuraavana iltana mietin miten haluan kynnet koristella. Tiesin heti, etten tahdo mitään kovin suuritöistä, koska kynnet tulevat varmasti ottamaan osumaa seuraavana päivänä töissä, eli koristelut tuskin tulevat kestämään kynsillä päivää kauempaa. 

Onnneksi on olemassa pilvimanikyyrit, jotka on nopeita ja helppoja toteuttaa ihan ilman mitään erikoisempia välineitä. Yhdistin sinisen sävyjä metallilakan kaveriksi ja tykkäsin kyllä näiden kontrastista kovasti. Metallilakat ei yleensä ole omia suosikkejani, mutta tämä Penne on kyllä ihana. 

Lähtökohta manikyyrille oli siis kaksi kerrosta Worth A Pretty Penneä, joka on ihana metallinen kuparin ja ruusukullan sekoitus, josta tosiaan tulee mieleen pennin kolikot. Mä tykkään siitä, että tämä on tuollaista shimmeristä metallihitulaa täynnä oleva lakka, jolloin tässä ei siveltimen vedot näy laisinkaan vaan pinta on kaunis, mutta eläväinen. Ei kaduta yhtään, että tämän päätin kokoelmaani lisätä vuoden vaihteessa. 

Toimisikohan tämä liukuvärjäyksessä OPIn Designer... de Better lakan kanssa? 

Kynsillä:

OPI - Worth A Pretty Penne

OPI - What's With The Cattitude

OPI - Road House Blues 

Kiko - 32 Enchantment Blue 

Onko pilvimanikyyrit jo ihan menneen ajan juttuja nykyisten leimadecalien ja muiden ollessa suosiossa vai vieläkö joku muukin jaksaa syttyä näille yksinkertaisille koristeluille?