I'm alive... and in France

Väitin useamman viikon, että mulla on hyvä syy sille, ettei blogi päivity. Niin kuin joku ovelana oli profiilini kautta löytänytkin, syy hiljaiselolle on sellainen pieni muutos elämässä kuin Ranskaan lähtö ja aika suuri elämänmuutos. Tampere ja Turku vaihtuivat sitten vähän isompiin piireihin ja Pariisilaisiin lähiöihin.

Olen nyt muutaman päivän yrittänyt istuttaa elämääni täysin uuteen ympäristöön ja uuteen kulttuuriin. Kielen kanssa mennään sillä linjalla, että luettu tekstiä ymmärrän aika hyvin, mutta ihmiset puhuu täällä ihan liian nopeasti, jotta pysyisin perässä. No mutta, joka päivä opin kauhallisen uusia sanoja ja kummasti kaikki lauserakenteet alkaa löytyä jostain pään sisältä huomaamattani. Yritin muodostaa lauseita perfektissä tässä tänään ja tuli taas "mä oon melkein varma, et tää kuuluu sanoa näin, mutta mitään loogista selitystä asialle en keksi" hetkiä. Kyllä se tästä vähitellen alkaa luonnistumaan kun kulutan kaksi tuntia katsoen elokuvaa englanniksi ranskalaisilla tekstityksillä opiskellen uusia sanoja ja elokuvan päätyttyä en ole ihan varma mistään mitä sen aikana on tapahtunut.

Jotkut ovat kyselleet blogin kohtalon suhteen ja tavoitteena on, että tämäkin päivittyisi edelleen muutaman kerran viikossa. Kaikki riippuu täysin siitä, minkä verran tulee kynsiä lakattua (vedin kolme päivää samoilla lakoilla, jonka jälkeen heitin päälle kerroksen toista lakkaa ja nyt on taas kolmas päivä menossa) ja minkä verran ehdin koneen edessä istua ja päivitellä. Kyllä se varmasti tästä kun arki asettuu aloilleen. Mutta siis, blogi päivittyy, mutta toivon, että lukijat ymmärtävät miten tässä ainakin vielä hetken saattaa olla hiljaisempaa eloa täällä puolen. Tarkoitus ei ole hylätä blogia, koska rakastan tätä hommaa suuresti, mutta niin oikean elämän hyvästely suomessa kuin tänne aloilleen asettuminen vaativat aika paljon aikaa.

Jos jotain kiinnostaa lueskella mitä ranskassa tapahtuu voi seikkailua seurata tämän linkin takaa. Yritän ainakin erotella blogit toisistaan siten, että tänne puolelle tulisi mahdollisimman vähän ranskahöpinöitä, mutta mitään en lupaa, koska olen siitä toivoton tapaus, että kun saan jonkun tekstikentän auki, puran helposti koko maailman murheet hartioiltani. Tämänkin piti olla vain pieni yksinkertainen "olen ranskassa, koittakaa kestää" -postaus, mutta nyt tämä venyi.

Tämä suurkaupunkilais-asukki siirtyy nyt nauttimaan siitä, että täällä ehkä alkoi juuri ukkostamaan (tai sitten se oli vain joku muu ukkoselta kuulostava juttu, vaikka ukkosta tämä paikka kaipaisikin kolmen päivän maailman painostavimpien ilmojen ja +30 lämpötilojen kanssa) ja nautin myös tuösta suklaasta sängyllä.

Voisin edelleen höpöttää vaikka kuinka kauan, mutta salut, ja toivottavasti jaksatte tätä mun epäsäännöllistä päivitystahtia vielä hetken!

ps. se taitaa oikeesti olla ukkonen, jee!