Mietin eilen lukuisia astiapaketteja avatessani, että tätäkö on oikeasti olla aikuinen. Sain rakastamaani Marimekon siirtolapuutarha-sarjan astioita, joten en mene valittamaan. Tänä jouluna yhdestä paketista kuitenkin kuoriutui esille koko lapsuuteni, mikä sai omalle naamalleni maailman suurimman virheen. Tididitii:
En ollut tiennyt edes tälläisen pelin olemassaolosta, mutta äitini sen oli jostain löytänyt. Sanomattakin on selvää, että olen pelannut koko joulupäivän tätä ja Nintendo Wii:n Party peliä siskoni kanssa lähes tauotta. Kysymys/vastaus postauksessani harmittelin sitä kun meidän vanha nintendo sanoi sopimuksensa irti jo monta vuotta sitten, mutta nyt sain sen kaiken takaisin. 12-vuotias sisko naureskelee sille, miten jaksan hyppiä kökköä grafiikkaa sisältävässä pelissä mystisiä sieniä karkuun, mutta mun jouluni, lomani ja ehkä koko tulevaisuuteni on pelastettu tällä. (Enkä yhtään tietysti taas liioittele). Kaikkein parasta tässä ehkä oli se, että en tiennyt koko pelin olemassaolosta ja nyt saan pelata sitä niin paljon kuin haluan (tai no, aina täällä kotonakotona, koska itse en Wiitä omista).
(Ja jos tietysti vielä muistaisi kertoa mistä on kyse, niin peli sisältää kaikki neljä alkuperäistä Super Mario peliä vuosita 1987-1993 ja itse olen näitä koko lapsuuteni pelannut.)
Sori, mun oli pakko päästä vain jakamaan iloni nyt jonkun kanssa. Edes lähes mihinkään kosmetiikka aiheeseen palatakseni, voin sanoa saaneeni lahjaksi myös lahjakortin kemialliseen kasvojenpuhdistukseen. (Jee!) Pitäisi ehkä googlettaa myös mikä se on tässä kohta. Ainut asia minkä tiedän on se, ettei me äidin kanssa olla ehkä ihan samaa mieltä mun ihon tilasta. Se oli kosmetologille jo jutellut pitkät pätkät siitä, miten mun iho on tosi loistavassa kunnossa, vaikka se just viime viikolla päätti pillastua taas vaihteeksi oikein kunnolla...
Kuva lainattu täältä
Mäkin olin ikionnellinen, kun sain sellaisen käsikonsolin joka liitetään telkkariin, ja siinä on 30 alkuperäistä Sega -peliä Sonicista The Ninjaan. :)
VastaaPoistaEiiiikäääää IHANAA! Super Mario oli ihan lapsuuden ykkössuosikkini siitä lähtien kun 8-bittisen Nintendon 4-vuotiaana sain. Ohjaimen nuolinäppäin oli niin jäykkä että sitä sai _painaa_ kunnolla jonka johdosta oikean käden peukku oli aina ihan ruvella/nahat lähti ja se kovettui. :D Ja ilmeisesti sen vuoksi peukalon kyntenikin jäi vahvemmaksi kuin toinen. Nyt tuli suuri Nintendon kaipuu!
VastaaPoistaWHOA DUDE! Onneksi olkoon pelistä, miten nokkelan lahjan hän sinulle keksikään :)!
VastaaPoistaTuli ikävä omaa lapsuuden konsolia... Oijoi...Pelikasetteihin autto puhaltaminen jos peli ei pyörinyt normaalisti, oi ihana retro lapsuus :') <3
Hantta: mä en ole tajunnut Sega pelejä oikein koskaan, hurahdin tohon marioon aikanani ja se oli menoa sitten
VastaaPoistaCelia: juu, meillä oli tuo sama 8-bittinen ja sen rikkoutumista olen tosiaan kohta 10 vuotta itkenyt. En olisi parempaa lahjaa voinut saada :D
Panda: mä muistan sen puhaltelemisen kanssa :D sisko on monesti ihmetellyt miten saatan puhallella sen gameboy pelejä, mutta se raukka ei ymmärrä retrolapsuudesta mitään :D
Sain muutama viikko takaperin synttärilahjaksi samaisen pelin. Ollaan koko perheen voimin tahkottu tuota peliä. Ihan loistava. Super Mario kolmosta onkin tullut aikanaan sen verran tahkottua, että ekat maat muistin suurimmaksi osaksi ulkoa, että mistä kannattaa mennä.
VastaaPoistaVauhtimamma: mulla oli ihan sama juttu. Kolmosessa ne kaksi ekaa maata osaisin varmaan silmätkin sidottuina kun sen verran monesti niitä on tullut pelattua :D
VastaaPoista