Today was(n't) a fairytale

Bloggaaja pahoittelee melkein viikon jatkunutta radiohiljaisuutta jälleen kerran. Tästä tosin syyttäminen on enemmänkin bloggeria, joka päätti viime viikolla, että mua ei tarvitse päästää ollenkaan mun blogin hallintapaneeliin, sain vain erroria tuloksena. Hienointahan tässä oli se, että olin kuitenkin tuon koko ajan kirjautuneena bloggeriin sisälle, koska sain omalla profiililla kommentoitua muita blogeja. Olen aina kuullut muiden ongelmista bloggerin kanssa ja miettinyt, pitäisikö harkita muuttoa esimerkiksi wordpressin puolelle, mutta toistaiseksi olen liian tottunut käyttämään bloggeria, että jaksan vielä nämä pienemmät rypyt rakkaudessa. Kolme päivää tuo itselläni temppuili enemmän ja vähemmän, mutta postailun pariin en kiireisen viikonlopun jälkeen ehtinyt kun vasta tänään. 

Kynsillä ollut glitter julistaa päivän sanoiksi Today Was A Fairytale, mitä en välttämättä ihan menisi allekirjoittamaan, maanantai kun on alkanut enemmän ja vähemmän väsyneissä merkeissä edelleen, mutta lakka on ainakin kovasti omaan mieleeni. Ihana hopeaglitter, jossa on melko tummahko jellypohja, eli ei ihan perushopeaa kuitenkaan. Tuota oli helppo käsitellä ja muokata tuollaiseksi glitterliu'uksi, mikä oli omaan mieleeni. Joku voi ajatella, että perus hopeasta glitteristä ei tarvitsisi maksaa ihan näin paljoa, mutta omaan silmään tämä oli ainakin rahansa arvoinen.

Pohjalla pinkkinä taas on Color Clubin Wing Fling sekä H&M:n Pinktastic. Kerrostettuna... Neljä kerrosta... Kumpikin pinkki on ihan saman sävyinen, Color Club tosin hiukan peittävämpi, shimmerisempi ja metallisemman oloinen. Koska tiesin kummankin olevan melko ohutta lakkaa, ajattelin, että ehkä ne päällekäin näyttäisivät kivoilta. Sävy näissä on äärimmäisen kaunis ja ne kynnet, joissa itselläni on oma kynsi geelin alla, näyttivät kolmen lakkakerroksen jäkeen todella näteiltä. Parissa kynnessä taas on läpinäkyvällä geelillä tehty jatko, mitä lakkat ei peittäneet edes neljännellä kerroksella, vaan vapaa reuna kuulsi edelleen läpi. Tottakai ymmärrän, että läpinäkyvyyden peittämiseen vaaditaan enemmän kerroksia, mutta mulla alkaa kipuraja kerrosten kohdalla mennä siinä neljän kohdalla. Kolme on se normaali määrä mitä laitan, neljännen kanssa alkaa jo nousta sarvi otsaan. Siitä syystä tuo Color Club pääsikin suoraan kirppiskasan jatkeeksi ja alunperin kynnen tyveen suunniteltu glitterliuku saikin siirtyä vapaaseen reunaan. Onneksi oli tyytyväinen lopputulokseen, joka on melko yksinkertainen, mutta silti tarpeeksi kimalteleva omaan makuuni. 

Tiivistetysti kynsillä siis Color Club - WIng Fling x3, H&M Pinktastic x1 ja glitterinä Deborah Lippmann - Today Was A Fairytale. 

Mua myös kiinnostaa kuinka monen kerroksen jälkeen muut luovuttavat lakkojen kanssa? Tiedän, että mun normaali kolme kerrosta lakkaa on jo joillekin suuri määrä kerroksia, mutta silloin kun Seche hoitaa kuivattelun, ei kolme kerrosta lakkaa ole vielä liian paha...

River Green

Myönnän, että mulla on usein hyvin hassuja syitä sille, miksi tahdon lakata kynteni tavalla x tai y ja inspiraatio voi olla välillä hyvinkin kummallisista lähteistä kotoisin. Tällä kertaa syy alkaa olla jo niinkin huvittava kuin tahdoin lakata kynteni sängyssä maaten...  Mulla oli monta vuotta hyvin paha tapa lakkailla kynsiä aina sängyllä, mikä johti siihen, että suurimmassa osassa mun lakanoita on muutama värikäs pilkku mausteena. Siksi olenkin opetellut hyvin tekemään kynsihommat nykyään pöydän ääressä minimalisoidakseni mahdolliset tuhot, mutta eilen istuttuani suurimman osan päivästä sen samaisin pöydän ääressä koulusyistä, illalla kynsiä laittaessa halusin vain makoilla sängyssä ja katsoa hyviä sarjoja koneelta. Maailman parhaat syyt siis jälleen kerran. 

Päädyin siis mahdollisimman yksinkertaiseen ratkaisuun, joka sisälsi ensiksi valkoisten kukkatarrojen valinnan ja sen jälkeen pohdintaa siitä, minkä lakan haluan tarrojen kaveriksi. Ajattelin ensiksi jotain cremeä, joten tutkin Kikon laatikkoa, mutta päädyin kuitenkin tähän vihreään kaunottareen. 428 Rver Green sisältää peittävän sinivihreän pohjan lisäksi hurjasti samanväristä shimmeriä pienillä kultaisilla vivahteilla. Mielestäni aivan äärimmäisen kaunis lakka, joka peittää kahdella kerroksella ja näyttää upealta. Tämä on kahden ja puolen euron löytö Kikon alekorista viime elokuulta ja ehdottomasti yksi parhaita merkin lakkoja.

Tarrat taas on luultavimmin jossain vaiheessa ebaystä tilattuja ja tarroiksi yllättävän vaivattomia. Nämä on tarpeeksi ohuita, että pysyvät kynnellä hyvin päällyslakan alla, eivätkä liiemmin yritä lähteä kävelemään kynneltä. Etusormi otti muuten vain vähän osumaa eilen illalla lakkoja paketoidessani, kun unohdin tietenkin tehdä sen ennen kynsien lakkailua. Mutta se on onneksi vain pieni kauneusvirhe.

Kynnet miellytti omaa silmääni yksinkertaisuudestaan huolimatta kovasti, mikä on aina positiivista. Seuraavan kerran lakatessa voisi kyllä taas luvata siirtyvänsä pöydän ääreen tuhoamasta paikkoja asetonilla ja kynsilakalla...

Is Jacques a must?

Muistan kuinka viime kesänä Ideaparkin Sokos Emotionissa oli useampia OPIn peruskokoelman värejä alennettuna alle puoleen hintaan ja miten silloin päätin vihdoin hankkia ne kaksi lakkaa, jotka ovat kummitelleet mielessä, mutta joita en koskaan vaan saanut tilattua: OPI INK ja You Don't Know Jacques. Kumpikin näistä on aina kiehtonut itseäni jollain tasolla, mutta aina lakkoja tilatessa olen löytänyt jotain vielä kiinnostavampaa, jolloin perussävyjen tilaaminen tuntuu hiukan turhalta. 

"Tylsyydestään" johtuen Jacques saikin seisoa mulla kokeilemattomien ständissä päälle puoli vuotta ennen kun tulli tarve lakata ruskean sävyillä. Lauantaina katsoin La Vie d'Adélea, (mikä oli ihana) ja jonka aikaansaama tunnemyrsky pääni sisällä sai aikaan sen, että keräsin useamman neutraalin lakan mukaani lakkaustalkoisiin. 

Etusormi ja pikkurilli saivat ruskean You Don't Know Jacquesin kynsille. Päällystin sen Barry M:n lastulakalla Cruystal Glaze ja toivoin, että lastujen persikkaisuus/punaisuus olisi shiftannut kivasti ruskean päällä, mutta todellisuudessa lastut eivät toimineet tämän päällä käytännössä laisinkaan. Etusormessa ja peukalossa on taas OPIn Silent Stars Go By, joka peitti kahdella kerroksella ja käyttäytyi juuri niin kuin lakan sopisikin käyttäytyä. Keskisormiin sovitin vielä Kikon 455 Light Taupe. 

Tuon Kikon ja OPIn tekstuureita vierekkäin verratessa voi huomata, kuinka paljon sileämpi tekstuuri Kikossa on. Pidän molemmista omalla tavallaan hirveästi, mutta niille, joita liian karhea tekstuuri ärsyttää, Kiko voisi olla hyvä vaihtoehto. 

Loppuun vielä kuva käytetyistä lakoista: OPI You Don't Know Jacques, Barry M Crystal Glaze, Kiko 455 ja OPI Silent Stars Go By. 

Nyt tämä bloggaaja vaihtaa blogijutut koulujuttuihin ja yrittää repiä päästään ulos muutakin kuin kynsilakkatietoa. Epäilen tosin mitä saan aikaiseksi, koska tämä päivä alkoi sillä, että melkein lähdin autolla liikkeeseen lämppärin johto vielä seinässä kiinni ja luentojen jälkeen kotiin palatessani yritin ensiksi auton avaimilla kotiovesta sisään. Onneksi vielä jaksan vaan nauraa omille kommelluksilleni, toivottavasti sama linja jatkuu vielä illalla...

Ikuinen kakkonen

Yksi tämän blogin eniten rakkautta saanut lakka on ehdottomasti Kikon Mint Milk (389). Mun suosikkilakkavertailussa tämä on saanut osakseen olla ikuinen kakkonen, sillä shimmerisyydellään OPIn Catch Me In Your Net on vienyt voiton jo monen vuoden ajan. Mutta jos otetaan creme-kategoria erikseen, on tämä edelleenkin mun suosikkicremeni koskaan. Omaan silmääni tuota sävyä voi vielä sanoa mintuksi, vaikka se onkin todella kirkas ja tumma siihen perinteiseen pastelliseen mintun sävyyn verraten. But, oh, how I love this one.

Tuota yllä olevaa kuvaa katsoessa voi huomata lakan käyttöasteen olevan tuossa lacquer sanan alalaidassa, eli lakkaa on ehkä noin yksi kolmannes jäljellä tässä pullossa. Ja tämä on mun alkuperäinen back up pullo sille ensimmäiselle, jonka ostin muistaakseni huhtikuussa 2012... 

Mä en ylipäätään harrasta varapulloja lakoista hirveästi, ellei ne ala oikeasti osoittamaan sellaisia merkkejä, ettei niistä saa raavittua kynsille enää kuin lakkauksen tai pari, koska mulla on lakkoja niin hirveästi, että eiköhän melkein kaiken voi korvata jolloin muulla. Ennen tätä lakkaa olin ostanut varakappaleen ainoastaan China Glazen Orange Marmeladesta ja tässä joulun alla oli pakko ostaa uusi Ruby Pumps edellisen tilalle. Tätä minttua mulla onkin vielä kaksi pulloa laatikoissa, koska tiedän, että etenkin kesäisin voisin lakata tällä monta lakkausta putkeen enkä varmasti kyllästyisi. Ihan oikeutettua siis mielestäni...

Mulla koko tämä lakkaus syntyi ihan vahingossa kun muuten vaan puuhastelin lakkojen ja tikkujen kanssa ja tein testejä, ja tämän lakkauksen materiaalit oli siinä pöydällä samalla. Mintun pohjan päälle tein epämääräisiä dotting tool kukkasia violetilla ja sinisellä, sekä mikohelmiä Ciatén sini-hopeasta sekoituksesta. Olisivat ehkä kaivanneet vähän lisää täytettä, koska nyt kynnet näyttää melko tyhjiltä, mutta itselläni tuo minttuinen ihanuus korvasi pienet puutteet.

Kuinka moni muu on joutunut ostamaan varapulloja jotain lakkaa varastoon?

Extraordinary Extravagance

Kun pari päivää sitten vihdoin sain OPIn DS Extravagancen kynsilleni, ymmärsin vasta miksi niin miljoona ihmistä pitävät tätä yhtenä kauneimpana lakkana koskaan. Onhan tämä upea. Ja käyttäytyykin niin hyvin, että toista samanlaista saa hakea.

Lakkasin kynsiäni yksi ilta sellaisella nopeasti jotain mentaliteetilla ja vaikka nykyään se on usein tarkoittanut tekstuuria, päätin luottaa OPIn laatuun ja lakata sillä. Ja en luottanut turhaan, kaksi kerrosta tätä kuivui ihan hetkessä ja kynnet oli valmiina tuhottaviksi leimoilla. Kirjaimellisesti tuhottaviksi.... Vedin päälle kerroksen secheä, koska päätin leimata yhdellä XL-laatalla, joka on vähän hit/miss tasoa. Suurimmasta osasta näistä kynsistä on pyyhitty märät leimat pois kahdesti (kaksi eri kuviota) ennen kuin tartuin Konadin m21 laattaan ja siitä siirtyi kuviot taas kynsille ilman pienempiäkään ongelmia. Oikeastaan vaan hyvä, etten mennyt liiemmin peittämään tuota purppuraista upeutta kynsillä. 

Onko muutkin tämän lakan omistajat rakastuneet tähän yhtä pahasti kuin minä? Ja niille, joilla tätä vielä ei ole, suosittelen hankkimaan tämän, eikä vain miettimään en mä tota tarvitsi niin kuin itse tein melkein neljä vuotta :)

Limited Edition Cheetah

Eilen taisin postauksessa mainita sen, että kynnet ei vain onnistu, vaikka ideoita olisikin hyvin pään sisällä varastoituina. Päätin sitten palata niinkin perinteiseen ratkaisuun kuin leo-kuosiin ja neonpinkkiin, jotka on aina olleet mulle niitä tutuimpia ja turvallisimpia vaihtoehtoja. Ja kyllä, nyt viihdyin tekemissäni kynsissä. 

Menoa ei haitannut se, että: 

A.) lakka ei ollut kolmellakaan kerroksella täysin peittävää

B.) vaaleanpunaiset leotäplät hukkui aika hyvin pinkin sekaan ja 

C.) aloitin täplien rajaamisen aluksi ihan väärällä nail art lakalla, minkä tulokset voi keskisormesta huomata. 

Mä vain satun viihtymään äärimmäisen hyvin neonvärisissä kynsissä, ja Barry M:n Limited Edion 2012 Summer pinkki, jolla omaperäisesti ei ole nimeä ollenkaan, on juuri sellainen ihana neonlakka, joka levittyy melkein itsestään ja kuivuukin nopeasti. Se että tässä ei ole ihan liikaa sitä neonpigmenttiä aiheutaa noita peittämättömyysongelmia. En sitten tiedä muista, mutta mielestäni pieni läpikuultavuus on parempi kuin todella raidoittuva lakka. Kuten pullosta ja kynsistä voi verrata, kuivuu tämä myös selkeästi tummemmaksi kuin mitä voisi olettaa. Täpliin käytetty pinkki on ihan joku perus pinkki creme, joka mulla sattui olemaan pöydällä, en enää muista yhtään. Musta on taas kerran Orlyn Instant Artistista. 

Tein siis jotain, mikä yleensä aina mielyttää silmää ja toivon, että tämän jälkeen opin taas pitämään tekemistäni kynsistä enkä vain näkemään kymmentä virhettä näkökentässäni.

Onko muilla sellaisia turvalakkauksia, jotka onnistuu yleensä aina? 

Tunteisiin...

...sisinpääni matkustan, joo ja niin... 

Olen erittäin pahoillani otsikon Salkkarit-viittauksesta, mutta kun olen tuijottanut taas monta minuuttia otsikkokenttää miettien otsikkoa, joka ei viittaisi kyseiseen kappaleeseen ja samalla tuo veisu soi päässäni, oli se vain pakko iskeä otsikoksi. Ja nyt kun tarkemmin mietin, milloinhan viimeksi tuo biisi sanoineen on edes ollut ko. sarjan tunnarina. Hiukan pelottaa edes ajatella, että samaista ohjelmaa on tullut katsottua jo se 15 vuotta. Ja kuinka lapsi olinkaan kun koko sarja edes alkoi! 

Mulla riittäisi salkkareista asiaa varmaan vaikka muille jakaa, etenkin kun tällä hetkellä välttelen ääimmäisen tehokaasti yhden ranskan käännöstekstin vääntämistä (se koko teksti on niin kapulakielellä kirjoitettu, etten halua edes ajatella sen vääntämistä toiselle kielelle), joten esimerkiksi blogin kirjoittaminen vaikuttaa hyvin mahtavalta idealta.

Mulla on tällä hetkellä meneillään kynsillä jonkinlainen mikään ei onnistu kunnolla kausi. Vaikka ideoita olisi, toteutus alkaa aina ontumaan jossain kohdassa ja pahasti. Nämäkin kynnet ajattelin yksinkertaisiksi, hienoiksi otoksiksi valkoisesta cremestä ja mustasta hiekasta. En vain ajatellut niin pitkälle, että hienojakoisen hiekkalakan sijasta tuossa mustassa on myös isompaa hex-glitteriä. Ja koristeluja teipatessa rajoista tulee helposti hiukan kuhmuraisia, jos ne glitterit on osaksi poisrevittävän teipin päällä ja osaksi kynnellä, jolle lakka jää. Olisin siis halunnut vähän terävämmät rajat koristeluille, mutta jouduin tyytymään paikoittain vähän kuhmuraiseen meininkiin. 

Mustan ja valkoisen kontrasti on kyllä kovin mieleeni, samoin kun käytetyt lakat Barry M:n Matt White, joka kuivuu nimestään huolimatta kiiltäväksi, ja OPIn Emotions. Mulla on monta tummanharmaata tekstuuria, mutta tämä on ensimmäinen rehellinen musta tekstuuri. Sisäinen teinini, joka silloin joskus vuosia sitten maalasi kynsiään vain mustalla, nyökyttelee tyytyväisenä päätään.

Onko muillakin havaittavissa kynsimasennusta tai lääkkeitä miten siitä pääsisi yli? 

Naked in minus 19...

Meistä jokainen voi varmaan arvata, mikä on yhtälön lopputulos, joka sisältää aamuherätyksen kello 6:30, pakkaslukeman katsomisen puhelimesta (vain -19 astetta) ja olkapää/selkäkivun, joka estää nostamasta kättä kunnolla ylös. Vielä kun kerron kyseisen ihmisen olevan ehkä vuosisadan pessimistisin tapaus, on ihme, että vastaus on ihan mahtava päivä. 

Tämä päivä - okei, teknisesti eilinen - oli aivan mahtava. Vaikka pakkanen paukkui, ei itselläni ollut hetkeäkään kylmä, aurinko paistoi, musiikki kuulosti paremmalta kuin koskaan, opiskelut sujuivat liiemmälti asioita ajattelematta ja ruokakin on maistunut paremmalta kuin pitkään aikaan. Miksi, siihen en osaa vastata, mutta tänään aurinko on paistanut omaan risukasaani kyllä kirkkaammin kuin pitkään aikaan. Tämä taitaa olla vain niitä päiviä kun on helppo olla onnellinen. Joten pakkaset, jatkukaa vielä piiiitkään, kiitos. 

Kynnet ei tällä kertaa ole tänään-on-ihanaa -päivän kynnet vaan vähän vanhempaa materiaalia, jota löysin taas muistikorttia siivotessa. Tein nämä ehkä pari viikkoa sitten kun aloin innostua noista neon-niiteistä ja vaikka itsekriittisenä näissä pikkuvikoja näenkin, tällä hetkellä en pahemmin jaksa edes stressata niistä. Pohjalla näissä kynsissä on Deborah Lippmannin Naked (pahoittelen tätä alkuviikon auttamatonta DL spämmäilyä) ja löysin näköjään omasta kokoelmastani sen täydellisen nuden peittävän cremen. Vielä kun tuon sivellin olisi vähän leveämpi niin se olisi täydellinen.

Halusin tehdä melko syvän smilelinen tälle "ranskikselle", joten peittävä pohja olikin tarpeeseen. Vihreä glitter, Absinthe, on osa Models Ownin Velvet Goth sarjaa, jossa on viisi mattaiseksi kuivuvaa glitteriä. Tämä oli viimeisenä mulla testaamattomana ja vaikka aiemmista olin aika mjeh-fiiliksillä, tämä vihreä oli kyllä mieleeni. Eikä ollut edes vaikea poistaa kun alla oli tuota cremeä kaksi vai kolme kerrosta. Kirkkautta tähän vuodenaikaan lisäsin vielä noilla vihreillä salmiakkiniiteillä, jotka on ehdottomasti mun suosikkini tän hetken koristelutyyleistä. Nopeaa ja niin ihanan kirkasta. 

Nyt voin hyvällä tuulella ajastaa tämän huomiselle aamulle ja kömpiä lämpimän peiton alle tuijottamaan ainakin uusimman Hart Of Dixien ja 2 Broke Girlsin. Petollista, että maanantaisin jenkeissä tulee uudet jaksot yhteensä viidestä mun seuraamastani sarjasta, jolloin tiistai on helppo käyttää hyviä sarjoja katsellen. Yksi syy lisää olla onnellinen siis.

Mitkä pienet (tai suuret asiat) on tänään tehneet lukijat onnellisiksi?

Across The Universe

Niin kauniina kuin Deborah Lippmannin neliönmuotoista, yksinkertaisen koristeellista, pulloa pidänkin, mun sormeni eivät selvästi tykkää taipua sen ympärille. Pitää yrittää muistaa seuraavan kerran kuvatessa, että rekvisiitaksi voisi kaivaa jotain muuta mukavaa. 

Kun sain viime perjantaina eilen esittelemäni Loveit-tilauksen näppeihini, piti tietenkin se kauiten haaveilemani lakka saada heti kynsille. Eikä tietenkään toivettakaan, että olisin vaikka nopeasti googletellut tämän lakan peittävyydestä niin kuin ehkä olisi kannattanut, vaan taas kerran lähdettiin kiipeämään sinne kuusee takalisto edellä. Ensimmäisen kerroksen jälkeen päätin sitten koittaa, miten todella ohut ja glittereitä lukuunottamatta melko vähäpigmenttinen lakka peittää. Arvatenkin melko huonosti.

Ylin kuva on otettu luonnonvalossa, jolloin lakkaa voi pitää mielestäni kolmella kerroksella melko peittävänä ja kertaakaan päivän mittaan en huomannut, että kynnellä näkyisi erityisen kaljuja kohtia. Alempi salamaa apuna käyttäen otettu kuva taas kertoo totuuden. Etenkin etusormessa ja nimettömässä ne kohdat, joihin ei ole glitteriä pahemmin eksynyt, ovat suoraan sanottuna aika kaljuja. Tietenkään kukaan tuskin kynsiäsi katsoo ihan niin lähietäisyydeltä kuin mitä nämä kuvat ovat, mutta silti, olin hiukan pettynyt. 

Lakka on glittereineen kaikkineen sävyltään juuri niin ihana ja hurmaava kuin mitä toivoinkin ja siinä on ihanaa syvyyttä, mutta piru vieköön, eikö tämän pohja voisi olla edes vähän tummempi hukuttamatta glittereiden väriä sekaansa? Pakko sanoa, että heikosta peittävyydestä huolimatta pidän tästä kyllä edelleen niin hurjana, että annan anteeksi nämä pienet rypyt rakkaudessa ja seuraavan kerran yritän kerrostaa tätä vaikka navyn lakan päälle ja toivon, että lopputulos olisi parempi. 

Mitä siis opin: kannattaisi googlettaa, miten peittäviä jellyglitterit on ennen kun pitää mennä kiroamaan oma tyhmyytensä jälleen kerran... 

Birthday wishes from across the universe

Pari viikko sitten, kun kolme erinistä asiaa olivat törmäyskurssilla, päätyi se siihen, että tein pienen tilauksen Loveit-verkkokauppaan. Kauppa on lopettamassa toimintaansa, joten heillä oli alennuksessa muutama lakka, joista olen haaveillut pienen ikuisuuden ja mielestäni oli täysin oikeutettua ostaa omana synttäripäivänään itselleen lakka, jonka nimi on Happy Birthday, vielä kun sain maksettua tilauksen papan antamista joululahjarahoista, joiden mukana sain sanat osta jotain, mikä tekee sut onnelliseksi. Mun mielestä kynsilakat on siis hyvä sijoituskohde. 

Ihan vasemmassa reunassa näkyy kahden Barry M:n huulipunan hylsyistä osa. Näille jäi alennuksen jälkeen hintaa muistaakseni vähän reilu 2 euroa, joten ostin nämä mielelläni testiin. Kaikki aiemmin kokeilemani Barry M:n tuotteet ovat olleet ihan loistavaia, joten toivottavasti myös nämä huulipunat.

Kynsilakoista taas koriin päätyi ne kolme lakkaa, jotka ovat roikkuneet himotuslistani kärjessä aivan ehdottomasti kauiten ja tiesin, että joku päivä minun on pakko nämä omistaa: Happy Birthday, Today Was A Fairytale ja Across The Universe. 

Niin kuin aiemmin olen kirjoittanut, mulla kynsilakkojen hinnan kipuraja kulkee suunnilleen siinä 10-15 euron välillä. Näille Deborah Lippmannin lakoille ovh on lähempänä kahta kymppiä ja siihen kun lisätään vielä postit päälle, olen aina kyseenalaistanut tarpeeni näille lakoille. Reilu pari kymppiä postineen on kuitenkin paljon. Nyt nämä olivat alennuksessa 13-14 euron hintalapulla ja yksi synttärisankari oli hyvin, hyvin onnellinen pienestä, mutta sitäkin kauniimmasta tilauksestaan.

Happy Birthday (kuvassa vasemmalla) on minulle aina se aito ja oikea sateenkaariglitterlakka. Niin paljon kuin rakastankin OPIn Rainbow Connectionia, tämä on se, jonka aina halusin omistaa. Aivan ihana sekoitus erikokoisia ja mallisia glittereitä sateenkaare väreissä.

Today Was A Fairytale (kuvassa keskellä) on ihana hiukan siniseen taittava hopea, josta pidän eniten juuri siitä syystä, että tämän glitterit on aidosti hopeisia eivätkä taita hologrammisuuteen nii kuin useissa hopeissa glittereissä. Mulla on hyvin selkeenä mielessä millaiset kynnet tällä tahtoisin toteuttaa ja toivon, että niitä yrittäessäni lopputulos olisi edes lähellä sitä mitä toivon. Lisäksi pidän tästä sen takia, että Deborah Lippmannin lakat on usein nimetty eri artistien kappaleiden mukaan ja tämä kantaa Taylor Swiftin kappaleen nimeä mukanaan. Taylor ei ehkä musiikilliselta anniltaan ole se kaikkein vakavastiotettavin ja aikuisin mahdollinen artisti kuunnella, mutta itse pidän naisen tuotannosta kovasti.

Across The Universe (oikealla) on taas The Beatlesin mukaan nimetty ja aivan ehdottomasti se lakka, jota kaikkein eniten olen himoinnut. Muistan etsineeni tätä jo joulun alla 2010 yhdestä ostoskeskuksesta Hong Kongista, eli hyvän aikaa tämä on roikkunut mielessäni. Ihanaa jellymäistä glitteristä sinivihreää kauneutta pakattuna pulloon. Paljon tätä enempää ei lakalta voisi toivoa. 

Vaikkein tämä postaus ehkä sisällöllisesti kamalasti infoa sisältänytkään, enemmänkin kyse on siitä, että pääsen hehkuttamaan sitä kuinka mielettömän onnelliseksi nämä kolme pientä pulloa mut postista niitä hakiessani tekikään! Kuinka moni muu sortui ale-Deboraheihin? 

Watermelon

Mikä on maukasta, mahtavaa ja jopa 95% vesipitoista? Toivoisin, että allekirjoittaneen huumorintaju viime yönä nukuttujen kolmen ja puolen tunnin jälkeen, mutta jostain syystä olettaisin, että vastaus on väärä. Oikea vastaus kysymykseen on vesimeloni, jos wikipediaan on uskominen ja ehkä jään mielelläni kakkoseksi sille. Tuore vesimeloni on muuten mielettömän hyvää, mutten voi sietää keinotekoista makua esimerkiksi karkeissa.

Koska tosiaan tätä kirjoittaessani tuntuu, että voisin nukahtaa seisoalteni, parempi vain nopeasti kirjoitella postaus loppuun. Epäilemättä juttua riittäisi, mutta taso ei välttämättä olisi loistavaa.

EDIT:// En tiedä mitä olen onnistunut alunperin tätä ajastaessani tekemään vai onko vika bloggerin, mutta teksti korjattu nyt luettavaan muotoon :)

Viime päivinä on näkynyt selvästi omilla kynsilläni trendi, jossa on hiekkalakkoja ja joko yksinkertaisia koristeluja, tai ei niitä ollenkaan. Kynsillä siis jälleen yksi Kiko uunista ulos, tällä kertaa numero 452 Watermelon (josta syyttäminen aiempaa, mahtavaa vesimeloniviittausta.) Tämä on uudemmasta Kikon Sugar Mat -setistä se ainoa, josta en ole niinkään varma tykkäänkö, lähinnä siksi, että Kiko on jo julkaissut sekä matan, että pinkin version tekstuurista. Sävyltään tämä on kuitenkin kaunis, lämmin ja syvä sävy, joka on varmasti monen mieleen. Koristeiksi päätin laittaa vain hyvin yksinkertaiset niitit, ja näitä kuvia katsellessa muistuu mieleen, miten olisi pakko muistaa tilata niitä pienempiäkin niittejä kokoelmiin. Luonnossa nämä ei näyttäneet ihan yhtä katastrofeilta kuin kuvissa, mutta pientä luonnollisuutta olisi ehdottomasti kaivattu. 

Mitään muuta fiksua multa ei tässä mielentilassa kynsistä irtoa. Kivat peruskynnet omaan silmääni, mutta saavat kaipaamaan jotain vähän haastavampaa koristelua. 

Vanhempaa tuotantoa

Yksi päivä hajuvettä itseeni suihkiessani aloin miettiä, mitäköhän kuvia mun hajuvesitornin hyllynreunalla majailevassa muistikortissa on. Muistin, että se on täynnä, koska laitoin sen siihen hyllylle kerran kun kamera ilmoitti muistikortin täyttyneen ja näistä viimeisimmistä kuvista päätellen, on se ilmeisesti hengaillut hyllyllä ehkä 3-4 kuukautta. Ihailtavaa aikaansaavuutta ehdottomasti. Suurin osa kortilla olleista kuvista oli enemmän ja vähemmän julkaisukelvottomia, mutta pari kuvaa ajattelin lisätä kuitenkin blogin puolelle. En ole siis lyhentänyt radikaalisti kynsiä, vaikka näitä kuvia katsellessa tekisikin mieli tarttua viilaan, vaan kuvat on vaan vanhoja. Kynsien muoto kyllä on reunoilta näissä kuvissa vähän liian pyöreä, mutta ei anneta sen häiritä. 

Ensimmäisenä saa edustaa nail art kynnet, joissa pohjalla on Essien For The Twill Of It. Olen sanonut varmasti miljoonasti aiemminkin: mä en vain pahemmin perusta duochrome-lakoista. Mulla on näistäkin kynsistä varmaan 50 kuvaa, joissa missään ei käy ilmi tämä väriäshiftaava ominaisuus. Osasyy on kyllä se, että koristeet peittävät pintaa, mutta silti. Muistan tämän olleen kyllä aivan ihanasti käyttäytyvä lakka, mutta sävynä ei niin minua. 

Ja koska haluan olla monessa suhteessa se poikkeus joka vahvistaa säännön: Essien suomisuti ei ole mun mieleeni. Se on jo liian pullukka ja omaan käteeni se on vaan yhyy. Tykkään myös samanmallisista pulloista laatikoissa, joten toivon, että olisin ostanut OPI:n Peace, Love & OPI:n tämän sijasta. Ja vaikka duochromet ei ole suosikkeja, pitäähän sitä nyt yksi omistaa. 

Koristeluista en mene takuuseen, mutta luultavasti musta ja valkoinen on Orlyn Instant Artist linereita ja sininen Art Clubin. Olettaisin ainakin. 

Toisena kynnet, joita tehdessä muistan kironneeni kynsiteipit maan alimpaan rakoon. Hukkasin vahingossa teippirullasta pään ainakin kahdesti ja ne ohuet pirulaiset päätyivät kaikkialle muualle, minne olisin ne tahtonut. Sellainn perinteinen koko maailma on mua vastaan fiilis. Onneksi pidin kuitenkin kynsistä, jotka onnistuin aikaansaamaan.

Mulla ei valitettavasti ole mitään havaintoa mikä lakka näissä on ollut pohjana. Olettaisin, että Kikon turkoosi creme-lakka, mutta taas kerran, en mene vannomaan. Teippauksiin käytin ohutta kynsiteippiä ja päällä on Kikon tekstuuri 644 - Sea Blue. Muistan pitäneeni näistä kynsistä kyllä todella paljon ja teipeillä koistelu tuottaa yleensä kauniita kynsiä. Ainut ongelma saattaa olla se, että tällainen harvinaisen kärsimätön ihmisolento, kuten minä, ei aina jaksa odottaa pohjalakan kunnollista kuivumista, minkä voi arvata johtavan ajoittain katastrofiin... 

Mitä pidempään tätä kirjoittelen, sitä suurempi halu mulla olisi lyhentää kynnet taas tällaiseen huomattavasti lyhyempään mittaan. Voihan... Mitähän tästäkin vielä tulee...?

Toinen kerta kiellon päälle

Niin mitä mä sanoinkaan niistä koristeluista tekstuurien päälle tuossa juuri. Ja heitin sen periaatteen kaivoon eilen... ja tänään. Suunnitelmana selvästi voisi olla parempi, etten käytä sanaa yleensä ikinä, koska usein päädyn aina kumoamaan omat sanomiseni teoillani. Mulle tämä lila tekstuuri vain kiljui vaaleita höyheniä päällensä. 

Jostain kumman syystä multa on toistaiseksi jäänyt käyttämättä nämä OPIn holiday-tekstuurit, vaikka alunperin niiden takia tein tilauksen nailsuppliesille. Onneksi nämä sävyt eivät ole kovin jouluisia vaan sopivat kynsille milloin vain. Baby Please Come Home on vaalea lila tekstuuri, joka koostuu pienestä glitteristä ja hiukan isommista hex-glittereistä. Tämä olisi peittänyt kahdella kerroksella, mutta koska lakkaaja oli hiukan hätäinen ja duunasi samalla montaa muuta asiaa, jouduin laittamaan kolmannen kerroksen tasaisen lopputuloksen saamiseksi. 

Tekstuurien paras puoli on mielestäni se, että nämä kuivavat pintakuiviksi todella nopeasti ja esimerkiksi itse menin heti lakattuani sänkyyn lepäilemään. Tekstuurilakat on varmasti ainoita, joissa pienet lakanaprintit eivät edes haittaisi. Seuraavana päivänä leimasin höyhenet vielä Konadin laatasta m77. Hyvin yksinkertaiset kynnet, mutta juuri sopivan helpot ja nopat toteuttaa sillon kun väsymys iskee. Toivotaan vaan, että jaksan olla ihastunut näihin tekstuurilakkoihin vielä vuodenkin päästä, koska näitä alkaa löytyä laatikoista paljon. 

Anthracite 2.0

Jostain kumman syystä olen näköjään menettänyt ajantajuni tässä vuoden ensimmäisten päivien aikana. Eilen ilmestynyt postaus piti olla ajastettuna tiistaille ja tämä taas eiliselle, mutta näköjään kaikki ei mene aina ihan niin kuin tahtoisin. Ja vika löytyy bloggaajan päästä, ei suinkaan bloggerin taholta. Tämä hatarapäisyys sopii hyvin taas tiistaina alkaneisiin luentoihin yliopistolla ja siihen, miten etsin yhdyssanaa avoinmielinen sanakirjasta vaikka kuinka pitkään ennen kun tajusin, että open minded suomennetaan yleensä avarakatseiseksi. Katsotaan millaiseksi tämä oma ulosantini muuttuu kesään mennessä, koska tällä lukukaudella käyn pelkästään kursseja, joissa opetus on vieraalla kielellä. 

Opiskelukuvioista voisin palata siihen, miten taas kerran onnistun pyörtämään puheeni melkein heti ne suustani ulos sanottuani. Aiemmassa postauksessa kun slitin, miten tykkään usein tekstuureista ihan yksinäänkin eikä ne kaipaa koristeluja, mutta tein sitten kuitenkin antrasiittikynnet vol. 2. 

OPIn Liquid Sandeja olen tuunaillut usein päällyslakalla hiekkapinnan kadottamiseksi, mutta kimalluksen maksimoimiseksi ja halusin nyt koittaa samaa Kikolle. Näihin kynsiin päädyin lisäämään leimat Konadin m20 laatasta Konadin White Pearl lakalla, koska se nyt sattui olemaan kätevästi pöydällä esille vielä edellisten kynsien jälkeen. Siihen päälle kerros Secheä, pinkit strassit (joiden piti olla punaiset, mutta pimeässä iski värisokeus) ja toinen kerros Secheä. Pinnasta tuli näin kiiltävä ja kaunis ja lakan sävy syveni huomattavasti tekstuuriin verrattuna. Ainoa kritiikki itseäni kohtaan näissä on leimojen kohdistaminen. Miksi se on löllöstämperillä niin hankalaa? Ja miksi en näiden pienien kuvien kohdalla vaan hae laatikosta Konadin pientä leimasinta, jolla jopa osaan toivoa?

Mitä mieltä muut on tuunatusta tekstuurista? Tuunaako muut koskaan vanhoja lakkauksiaan?

Kuolleet käpälät

Syyttäkäämme otsikkoa bloggaajan uskomattomasta väsyneisyydestä. Ja kuvanmuokkaustaidoista, sillä tapeltuani puoli ikuisuutta saadakseni tämän lakan sävyn edes suht realistisena kuviin, lopputulos oli se, että nuo sormet, joiden kanssa kynsilakka esiintyy, näyttävät ainakin omalla näytölläni hyvin, hyvin harmailta. Onneksi tämä onkin kynsiblogi, eikä sormiblogi (vaikka ne läheisesti yhteydessä ovatkin) ja väittäisin, että lakan aito sävy on tärkeämpi asia kuin sormien edustavuus. 

Lakkana tällä kertaa kynsillä on Kikon tummanharmaa tekstuuri, Anthracite. Joka on tiivistä ja kovaa kivihiiltä. Piti oikein googlettaa kun tuntuu, etten koskaan osaa kirjoittaa tuota Kikon lakan nimeä oikein ja aloin jo uskoa, että nimi on vain kummallinen yhdistelmä kirjaimia. Tämä on osa vasta julkaistua Kikon Sugat Mat kokoelmaa ja yksi niistä lakoista, joista en ollut varma, tykkäisinkö. No tykkäänkö? Ei varmaan ole helppo arvata. Vaikka itselläni tämä tuskin on kaikkein käytetyin ja käytännöllisin sävy, toimii mielestäni kauniisti. En pahemmin ole edes jaksanut koristella näitä eri tekstuureja, koska nämä ovat niin upeutta jo yksinäänkin. Joko Kiko voisi julkaista lisää tekstuureita? Esim lisää sävyjä siihen viime kesän shimmer linjaan, ne nimittäin olivat upeutta pullossa. 

Paitsi joo, yhden miinuspuolen olen tekstuureista löytänyt: onnistun aina sotkemaan kynteni meikkivoiteeseen... Levitän sen aina joko sormin tai beautybayn blending spongella ja jotenkin mystisesti aina oikea peukaloni ja nimettömäni on meikkivoiteessa, mitä on äärimmäisen ärsyttävää yrittää pestä pois. Onko joku muukin törmännyt samaan ongelmaan, vai olenko ainut?

Lemon Minnie

Mulla on jo pitkään ollut kaikki testaamattomat lakat yhdessä ständissä tv-tasolla. Vaikka se teline yleensä sisältääkin aikamoista värien ja merkkien ilotulistusta, pidän siitä mm. sen takia, että sen takia mulla on esillä yleensä ne tuoreimmat lakkahankinnat. Ja tietysti myös ne raukat, jotka ovat saaneet heilua testaamattomina jo ihan luvattoman pitkään. Ovelasti olen vielä sijoittanut telineen siten, että omalta sängyltäni on suora näköyhteys lakkoihin ja etenkin näin talvella, kun nukun jouluvalot päällä, ennen nukahtamista on hyvä aika miettiä millaisia lakkauksia testaamattomilla lakoilla voisi toteuttaa. Yksi tuoreimmista ideosta oli vaaleankeltainen glittersandwich Minnie Styleä glitterinä käyttäen. Voin kertoa, että idea toimi pääni sisällä tuhat kertaa paremmin kuin kynnellä.

Tuhosin siis ainoastaan peukaloni sandwichiä yrittäen, muissa kynsissä päädyin pelkkään China Glazen Lemon Fizzin ja Minnien yhdistelmään. Lemon Fizz on tässä blogissa nähty varmasti niin monta kertaa, etten edes pysy laskuissa. Vaaleankeltaseksi tämä käyttäytyy sillä tavalla, että siedän tätä ja kun keltaisesta väristä yleensä tykkään päätyy tämä yllättävän usein kynsille. Nyt tosin pullon pohjaa lähestyessä sain laittaa aika paksuja kerroksia lakkaa kynsille, mikä sitten johti siihen, että lakka karkaili aika mukavasti kynsinauhoille. Keltaisen päällä on kaksi kerrosta Minnie Stylea ja leimat Konadin m20 laatasta konadin Wine Red lakalla, joka on ainakin näiden ohuiden viivojen kanssa yllättävän lähellä ihan peruspunaista. 

China Glaze - Lemon Fizz, OPI - Minnie Style, Konad Wine Red+ m20

Mä olisin itseasiassa halunnut ehdottomasti leimata näille mustat perhoset konadin m21 laatasta, mutta en löytänyt sitä mistään. Olin ihan varma, että omistaisin sen laatan, mutta kävin kaikki laattani kolmesti läpi, enkä löytänyt tuota mistään. Joko oma pääni tekee temppuja ja muistan omistavani jotain, minkä ostamista olen harkinnut, mutta en koskaan ostanut, tai sitten vähän turhan suuri kynsitarvikekokoelmani on nielaissut yhden laatan vatsaansa. Pitää siis jossain vaiheessa päästä taas ostoksille. Tässä mun parin vuoden kynsimasennuksen aikana markkinoille on muutenkin julkaistu niin paljon uusia upeita laattoja, että tuskin koskaan onnistun keräilemään kaikkia upeita kuvioita, joita tahtoisin leimata. 

Viimeisenä vielä mystinen kädenvääntökuva, jotta perhoset eivät edustaisi pääalaspäin. Olen jotenkin niin tottunut kuvaamaan kynsiä noissa yllä näkyvissä kahdessa asennossa, että nyt kun yritin jotain muuta, sormet karkailivat lakkapullon ympärille ihan kummallisesti. Jatkan kuitenkin harjoittelua. Vaikka kuvaustaitoni ovat vielä aika heikkoja niin selattuani blogia tuossa yksi ilta vuoden 2009 osalta, voin sanoa, että ainakin jonkinlaista edistystä on tapahtunut. 

Kuka muu muuten tykkää keltaisesta? Tiedän kynsiharrastajia, joiden kokelmissa ei taida olla edes yhtä keltaista lakkaa. Itselläni taas blogin tunnisteet kertovat, että olen julkaissut käytännössä saman verran postauksia keltaisista, punaisista ja vaaleanpunaisista lakkauksista tällä hetkellä. Omalla tavallaan aika hurjaa. 

Rösöranskis

Sienellä toteutettua epämääräistä kahden värin kohtaamista ei mielestäni näissä kynsissä voi hyvällä omalla tunnollakaan sanoa liukuväräjäykseksi. Tai voi olla, että silloin viisi vuotta sitten ensimmäisiä liukuvärjäyksiä yrittäessä lopputulos on saattanut olla jotain tämän suuntaista, mutta jossain sisimmässäni haluan uskoa, että edistystä on tapahtunut edes pienissä määrin. Siksi mietinkin päivän, millä nimellä näitä kynsiä sitten kutsuisi. Jonkinlaiset hyvin epämääräiset töpötellyt ranskikset nämä sitten varmaan olivat. 

Mä olen pitään pohtinut, että Barry M:n vaaleansininen tekstuurilakka, Atlantic Road, pitäisi saada kynsille, mutta tämä kuluva vuodenaika ei ihan suoranaisesti ole kiljunut pastellinsävyä kynsille. Päätin yhdistää kaveriksi lakalle tummemman tekstuurin, Kikon 457 Royal Bluen. Halusin jotain verrattaen yksinkertaista, joten töpöttelin sienellä vain Kikoa kynnen kärkiin ja lisäsin vielä siniset niitit kaikille kynsille.

Mä tykkään ihan hurjana noista erilaisista neon/värillisistä niiteistä, mutta niissä on se huono puoli, että niiden pintaväritys lähtee kulumaan tosi nopeasti. Näissä kuvissa sitä huomaa vasta tuon pikkusormen niitin kärjestä, mutta oman kokemusteni perusteella sain jopa päällyslakan läpi niittien pinnan kulumaan parissa päivässä, mikä ei ole kamalan mukava juttu. Voi toisin olla, että mulle on vain sattunut muutama maanantaikappale niiteistä, joten en kyllä aio luopua näiden käytöstä. Tässä lakkauksessa niitit on vain painettu märän lakkauksen päälle ja tätä kirjoittaessani, noin 24 tuntia lakkauksen tekemisen jälkeen, vain yksi niitti jäi kauppamatkalla jälkeen. Mielestäni siis yllättävän hyvin ovat kestäneet kynsillä, joilla ei ole päällyslakkaa. 

Loppuun vielä kuva lakkaukseen käytetyistä tuotteista, eli Barry M:n Atlantic Road, Kikon 457 Royal Blue ja niitä ihania neonniittejä.

Uunituore kulttituote

Eittämättä viime vuoden suosituimmaksi aluslakaksi Suomessa nousi Isadoran Peel Off aluslakka, vaikka se julkaistiinkin vasta muistaakseni joulukuun puolella. Siitä huolimatta tämä lakka tuntuu löytyvän jo vähintään joka toisen kynsiharrastajan lakkalaatikoista ja muilla tämä on vielä etsinnän alla. Mulla oli omat ennakkoluuloni lakan suhteen, mutta koska satun olemaan niitä ihmisiä, jotka haluavat hypätä pää edellä kaivoon ihan vain testin vuoksi, vaikka joku sanoisi sen olevan huono idea, tätäkin piti testata.

Tähän mennessä ehdottomasti itseäni huvittaneimmat arviot lakasta olen lukenut Pandan blogista ja naureskelin sitä, että omat kokomukseni varmasti olisivat identtiset, jos tätä luonnonkynnelle käyttäisin. Mulla kun etenkin glitteirt tykkää lähteä välillä kokonaisina laattoina kynneltä muutenkin, olisi Peel Off varmasti pienoinen katastrofi kynsilläni. Ehkä joskus taas pääsen testaamaan, miten tuo lakka omalla kynnelläni pelittää, vaikka ennuste on huono.

Omat kokemukseni tästä lakasta ovat kuitenkin tällä hetkellä positiivisella puolella. Niin kuin olen maininnutkin, itselläni on tällä hetkellä ohut geelivahvistus oman  kynnen päällä, mikä saikin itseni miettimään, miten Peel Off ja geeli toimivat keskenään.

Toiveet olivat omalla kohdallani korkealla. Mulla on glittereiden käyttö vähentynyt paljon niiden vaikean poistettavuuden takia. Ja siis siinä missä ajattelin, että glitterit on vaikea poistaa luonnon kynneltä, itsestäni tuntuu, että geelin päälle ne takertuvat jokaisella minimaalisella sormellaan ja varpaallaan kieltäytyen päästämästä irti sitten millään. Ja oma kärsivällisyyteni ei riitä jatkuvaan taisteluun glittereitä vastaan. Siksi kynneltä pois kuorittava lakka olisi ideaalinen.

Puolikuiva aluslakka

Seurasin siis paketin ohjeita levittäen ohuen kerroksen lakkaa kynnelle antaen sen kuivua melkein tuplasti suositeltuun viiteen minuuttiin nähden. Sen päälle glitteriä hurjasti seurailemaan miten lakka käyttäytyy. Tähän asti kahdella erillisellä testikerralla toisella vaihdoin lakat noin 24 tunnin jälkeen lakkauksesta, toisella aikaa taisi kulua noin 48 tuntia. Lakat pysyvät kummallakin kerralla kynsillä moitteitta eläessäni ihan normaalia elämää suihkuineen, tiskailuineen ja kotitöineen.

Oma suosikkini on kuitenkin lakan poistaminen. Mä rakastin pienenä askarrellessa sitä, miten käsille kuivuneet erikeepperit sai repiä irti, joten tällä kertaa sain taas päästää mun sisäisen lapsen irti. Lukemani perusteella luonnonkynneltä tämä lähtee melko isoinakin laattoina irti, mutta geeliin tämä tuntuu pureutuvan vähän tiukemmin kiinni. Poistaminen ei missään nimessä ollut vaikeaa, se vain vaati hiukan enemmän työtä ja lakka päätyi pienemmiksi palasiksi pöydälle. Geelin pinnalle tämä ei jättänyt minkäänlaista jälkeä, mutta negatiivisena puolena pelkäsin, että peel offia kynsien reunoilta poistaessa saattaisin samalla vahingossa pahentaa pieniä ilmaantumia geelin reunoilla. Sitä ei ainakaan näiden testien aikana tapahtunut, mutta uskoisin sen olevan kyllä mahdollista.

Pahoittelen kuvan rakeisuutta, en tiedä mitä tälle tapahtui koneelle siirtäessä.

Ainoastaan pikkusormesta lakka lähti käytännössä kokonaisena

Mikä sitten on lopullinen tuomio lakasta?

Tämä on ehdottomasti mieluisa tuttavuus itselleni ja toimii kynsilläni, mutta... Hinta Isadoran lakoilla on mielestäni aivan naurettava (8-9 euroa?) kokoonsa (6ml) nähden. Tällä hetkellä kun ainakaan suomesta ei ole saatavilla peel off lakoista kun tätä Isadoran versiota, joten voisin tarpeeseen ostaa toisenkin pullon joskus, mutta muuten pysyttelen Isadorasta erossa. Myöskään geelin päällä tämän poistettavuus ei ole niin kätevä, että kokisin tämän käteväksi aluslakaksi kaikkien lakkauksien alle. Giltterpommien alle varmasti tulen käyttämään tätä tulevaisuudessakin aina, mutta muut kuin glitterit saavat allensa ihan normaalin aluslakan ja poiston kynsilakanpoistoaineella.

Summa summarum: toimii lupaamallaan tavalla, mutta etenkin kalliin hinnan takia en jättäisi päivittäiseen käyttöön.

Millasia kokemuksia muilla on tästä aluslakasta?

Cloudy weather

Varsinkin viime kesänä blogeissa vilahteli hurja määrä erilaisia värikkäitä pilvimanikyyrejä. Ajattelin aina, että ehkä seuraavaksi yritän sitäkin koristelutyyliä, mutta jostain kumman syystä sitä seuraavaksi lakkausta ei vaan koskaan tullut. Vaikka mielestäni osaan ihan kiitettävän kauniisti lakata kynsiäni ilman, että lakat karkaavat kynsinauhoille pahasti, kuitenkin luotto omaan siveltimenkäsittelyyn on aika pientä. Tästä syystä tässä blogissa on vielä puolikuut ja ruffianit näkemättä. Useampaa pastellista lakkaa vierekkäin sovittaessani ajattelin, että ne kiljuvat hempeitä pilviä kynsille, joten ei kun yrittämään. 

Pohjalle valikoitui taas yksi Ciatén joulukalenterin lakkauutuuksista, persikkainen Ivory Queen. Tää on juuri sellainen sävy, josta joudun aina sanomaan samaa: kaunis kuin mikä, mutta riitelee ihan liikaa mun keltapohjaista ihonsävyä vastaan. Epäreilua. Lakkasin tätä kolme kerrosta peittävän lopputuloksen saamiseksi ja lakka levittyi kauniisti ja tasaisesti kynnelle. Rakastan tämän lakan hienojakoista kultaista shimmeriä. 

Pilviin käytin myös kolmea Ciatén minilakkaa, joista kutakin on yksi kerros. Halusin jättää pilvet hiukan läpikuultaviksi enkä täysin peittäviksi, missä mielestäni onnistuin hyvin. Alimpana on vaaleanlila Sugar Plum, seuraavana vaaleansininen Ferris Wheel ja päälimmäisenä vielä likainen violetti Pillow Fight. Kaksi ensimmäistä ovat mielestäni sävylleen uskollisia myös yhdellä ohuella kerroksella, mutta tuo päälimmäinen tarvitsisi selvästi useamman kerroksen löytääkseen todellisen sävynsä. Tai ainakin haluan uskoa, että kynnellä tuo ei kadota violettisuuttaan, minkä se näissä kynsissä teki. Tuota harmaata sävyä voikin sitten kutsua vaikka myrskypilviksi auringonlaskun jälkeen. 

Näitä kynsiä katsellessa pilvet näyttävät omaan silmiini kauniilta ja idealta, jonka voisi toteuttaa uudestaankin. Oikeassa elämässä nämä kynnet saivat aikaa kynsillä aivan liian vähän verrattaen siihen, kuinka kauan näitä väkersin. Iskin nimittäin toisen peukaloni harvinaisen kivuliaasti kattoon noin tunti näiden tekemisen jälkeen, mikä aiheutti geelin irtoamisen melkein koko kynnen matkalta samaisesta kynnestä. Seuraavana aamuna peukaloa huoltaessani olin saanut idean jo uusiin kynsiin, joten pilvet saivat väistyä kynsiltä tällä kertaa. Until next time, right?

Laskeskelin muuten tuossa justiinsa, että tähän mennessä olen käyttänyt kymmentä lakkaa, jotka sain Ciatén joulukalenterista. Myönnettäköön, että olen yritellyt yhdistää useita uusia lakkoja moniin manikyyreihin, jotta saisin tuntumaa mahdollisimman moneen lakkaan ja siihen, miten ne käyttäytyy, niin kynnellä kuin koristeluissakin. Tähän mennessä olen kyllä tykännyt kaikista kokeilemistani lakoista, mutta kovin uniikkeja niistä moni ei ole. Ainoastaan uuden vuoden kynsillä esiintynyt Locket on sellainen, josta harkitsen täysikokoisen pullon ostoa. Vaikka olenkin tykännyt sävyistä, on ne mielestäni tarpeeksi lähellä jotain jo omistamiani lakkoja, että selviän kyllä omistamillani lakoilla hyvin. Ainoa oikea miinus omissa silmissäni on lakkojen lyhyt sivellin. Tai siis siveltimen varsi. Pienestä korkista on vaikea saada tukevaa otetta ja toivoisin sen olevan hiukan pidempi, jotta lakkaaminen helpottuisi. Jos tuota ei oteta huomioon, voin sanoa olevani ainakin tähän mennessä todella tyytyväinen kynsilakkakalenteriini. Oli vaivan arvoista juosta pitkin Oxford Streetiä kaatosateessa Selfridgesille toiveissa se, että näiden myynti olisi aloitettu siellä jo lokakuun alkupuolella. Voin kertoa, että matkaseuralle ei oikein auennut, miksi pistää 42 puntaa periaatteessa sikaan säkissä ja sitten loppuloman näpistellä tuliaista paketin lävitse hymyillen tyytyväisenä. Jätin asian kuitenkin omaan arvoonsa, koska ei sitä ehkä ymmärräkään kukaan muu kuin toinen kynsilakkafrikki. 

Mustikkamuffini

Tällä hetkellä runosuoni ei selvästi pulppua kovinkaan aktiivisella tavalla, sillä olen tuijottanut tätä tekstikenttää nyt hyvän aikaa tietämättä miten aloittaa tätä postausta. Tai mitä halua kirjoittaa. Tai miten haluan itseäni ilmaista. Ei mene siis hyvin. Johtuneeko siitä, etten oikein vieläkään tiedä mitä näistä kynsistä sanoisin. Sinistä, nail art lakkoja, glitteriä ja... hot mess?

Nappasin taas testaamattomien lakkojen joukosta pari sinistä lakkaa käyttöön, sekä pari glitteriä. Viime aikoina mua on kovasti kiehtoneet kynnet, joissa kynnen tyvessä on glitteriä ja sillä logiikalla ajattelin, ettei mennä metsään. Lakkasin kynnet Models Ownin Blueberry Muffinilla, joka on tuoksulakka. Tuoksu on aika imelä ja makea, ja lakka tuoksui hyvin kynsillä, jos käden vei lähelle nenää, mutta ei onneksi niin vahvasti, että tuoksu jäisi leijailemaan ympärille. Tykkään tästä enemmän värinsä kuin tuoksunsa puolesta kyllä. Päälle vinottain Color Clubin Sky Highta ja pohja lakkaukselle oli valmis, jonka jälkeen mentiinkin metsään ja kunnolla.

Töpöttelin kynnen juureen Color Clubin Wish Upon A Rock-Staria ja H&M:n Did I Tell You:ta. Ensimmäinen on sateenkaariglitter isommilla laventelinvärisillä hex-glittereillä ja jälkimmäinen on sininen hexglitteriä ja glitterdustia sisältävä lakka. Lakoissa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, enemmänkin lakkaajassa. Kynnet ei vain toimineet ja näyttivät vain kummallisislta. Joten nail art lakat esiin ja jotain epämääräisiä liekkikuvioita päälle. Pelasti ehkä vähän tilannetta, mutta en vain osannut olla tytyväinen lopputulokseen. Onneksi lakkasin nämä kynnet vasta pari päivää ennen joulua, joten sain hyvän tekosyyn lakata jouluisemmat kynnet näiden tilalle pian. 

Mietin tässä muuten tätä kirjoittaessani, että kaipaavatko ihmiset pullokuvia lakkaukseen käytetyistä lakoista mukaan postauksiin? Yritän yleensä ottaa kuvat lakkauksesta sen lakkauksen "tärkeimmän" lakan kanssa, mutta voisin koittaa muistaa ottaa myös pullokuvia, jos niistä on ihmisille hyötyä... 

New Year's Eve mani take 2

Ajattelin ensiksi, että vuoden ensimmäiseksi päiväksi voisin koota jonkinlaista postausta vuoden suosikkituotteista: niistä huipuista, joita ilman en kuvitellut voivani elää ja myös niistä mitkä eivät vain ole iskeneet omaan makuuni. Itsestäni kuitenkin tuntuu siltä, että noin kuusi tuhatta bloggaajaa hoitivat sen jo eilisen aikana, sillä iltapäivällä käytännössä jokainen otsikko omassa hallintapaneelissani sisälsi sanat vuosi + 2013 + parhaat. And let's face it, there's only so many ways to say: tekstuurilakat ja isadoran peel off ovat mahtavia tuotteita. Joten jätetään se tällä kertaa välistä. Ehkä tosin jossain vaiheessa kerron omat mielipiteet yhdestä trendistä, jota en vain voi käsittää. 

Esitellään siis uuden vuoden aaton kynnet, jotka ovat jo toiset glitteröverit parin päivän sisään. Toisekseen, nämä ovat uusintaotto vuoden 2009 uuden vuoden kynsiin. Huvittavaa, miten nämä ovat blogihistorian ajalta jo viidennet uuden vuoden kynnet, mutta samalla ainoat, jotka edelleen on mielessä kirkkaina. Siksi mietinkin, että pitäisi täksi vuodeksi yrittää jotain samanlaista nyt kun kerran testaillaan tuota peel off aluslakkaa vielä. Alkuperäisestä lakkakmbinaatiosta mulla taitaa olla omissa kokoelmissa enää jäljellä OPIn DS Coronation ja China Glazen Tinsel, joten aloin miettiä korvaavia vaihtoehtoja. 

Omaksi yllätyksekseni löysinkin täydellisen kombon kokeilemattomien lakkojen joukosta. Kokeilemattomia itselläni nimittäin on tällä hetkellä ihan liikaa etenkin Ciatén joulukalenterin myötä ja mitä useamman lakan saan kerralla pois telineestä, sitä tyytyväisempi olen. Tällä kertaa luku oli neljä, joten kyllä mä joskus vielä pystyn tähän... 

Pohjalta manikyyristä löytyy Models Ownin Obsidian, joka on osa viime syksynä(?) julkaistua Velvet Goth kokoelmaa. Tuossa kokoelmassa on viisi mattaiseksi kuivuvaa glitteriä ja en ole oikein vieläkään päättänyt pidänkö tuosta kokoelmasta vai en. Ja mielipidettä on tällä hetkellä vähän vaikea muodosta, kun peitin melkein koko pohjan muilla glttereillä taas. Kärjestä alaspäin liu'utettuna on Ciatén Serendipity, Locket ja Confetti. Kaikki kolme glitteriä ovat peräisin Ciaté kalenterista ja vaikuttavat kaikki mukavilta tapauksilta. Parempaa arviota varmasti voi antaa vasta kun lakkoja on käytetty muuhunkin kuin vain sienellä töpöttelyyn, mutta so far so good. 

Kumpi versio voittaa? 2009 vs 2013?

Happy 2000 and something!

Vaikka itse en uudesta vuodesta pahemmin perustakaan, niin haluan toivottaa

mahtavan ihanaa ja upeaa uutta vuotta 

kaikille ihanille lukijoille! 

ps. en harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta sain kirjoitettua viime vuonna yhteenä 16 postausta koko vuoden aikana. jos sovitaan, että tänä vuonna pystytään parempaan?