Ranskalaistunut... vai aikuistunut

Jos en ihan hirveästi huijaa ketään, edellinen kerta kun mulla oli ranskalainen manikyyri valkoisilla tipeillä + koristeluilla - tunnin ajan silloin - oli syyskuussa 2009. Edellinen kerta kun mulla oli ihan perus ranskalainen manikyyri ilman mitään krumeluureja.... luultavasti ei ikinä. Satun olemaan ihminen, joka rakastaa kirkkaita värejä, mutta eilen lakattuani kerroksen Essien Mademoisellea kynsilleni, Orlyn koristelakka kutsui nimeäni ranskalaisen manikyyrin muodossa. Niinpä tippeihin kerros sitä - rajat tosin voisi olla kauniimmat - ja vielä Mademoiselle päälle. Ensimmäinen ranskis ikinä oli syntynyt ihan vahingossa. 

Mun pointti yksinkertaisen nudelakan takana oli väsymys, minkä kaikki viime viikon aikana tapahtunut on saanut aikaiseksi. Mun veljellä kävi pieni onnettomuus koiran kanssa toissa viikon perjantaina, kun oltiin koiravahteina vanhemmille niiden ollessa kreikassa. Koira onnistui sitten ilmeisesti telomaan häntänsä vielä pahemmin maanantaina, mikä johti hännän pään amputointiin torstaina. Voi sitä raukkaa... Onneksi herra alkaa jo kovaa vauhtia paranemaan, mistä on todisteeni kauniit naarmut mun reidessä kun vähän liian vauhdikkaasti piti eilen tulla tervehtimään mua heti kun ovesta pääsin sisään...

Essien Mademoisellesta voin sanoa sen verran, että taisin löytää uuden vuosisadan rakkauteni. Maailman paras ranskislakka omasta mielestäni. Levittyi jo ensimmäisellä kerroksella upean tasaisesti ja neutrlisoi kynnen pintaa juuri sopivasti näyttäen vielä luonnolliselta, mutta kauniin kiiltävältä. Tykkään kovasti!

Viimeisenä voisin vielä kertoa onnellisia perheuutisia lakkarintamalta. Kun muutin takaisin Suomeen, multa kaksi lakkaa teki täydellisen katoamistempun. Tiesin, että ne on pakattu johonkin, koska ranskaan en mitään jättänyt, mutta en vain löytänyt niitä enää mistään. Tässä viimeisen kuukauden aikana olen myllännyt huoneeni ainakin kuudesti, katsoen joka laatikon, meikkipussin ja mahdollisen kolon, johon lakat olisi voineet hukkua - tuloksetta.

Eilen kuitenkin etsin lakkoja tosiaan taas kerran ja kävin läpi kaikki mahdolliset paikat - vielä kerran. Oma onneni oli katossaan kun lakat pilkottivatkin meikkipussista, jossa on meikkejä, joita en päivittäin käytä ja siksi ne olivat eri pussissa. Voin vannoa katsoneeni samaan pussiin ainakin viidesti tässä viimeisen kuukauden aikana, eikä sillä ole kokoa edes kovin paljoa, mutta jotenkin pullot on onnistuneet piilottelemaan multa koko ajan. Vihdoin löysin lakat, joita ikuisuuden olin etsinyt, vaikka olin jo luovuttanut näiden löytämisen suhteen.

Parasta tässä on vielä se, että kyseessä oli lakat, joista ihan helposti ei uusia löytyisikään. H&M:n Confetti on mun glittersandwich-kaveri (ei niin kiva kuin Raindow Connection, mutta melkein), mitä ei kovin helposti enää mistään löydä ja OPIn ranskan exclusive öljyefektilakka Spiderman kokoelmasta, Black Spotted, josta netissä saa maksaa aika monta kymppiä yli ovh:n, mikä on 13,90. Mulla on paljon lakkoja, mutta näiden kahden hukkaaminen olisi kyllä vituttanut aivan suunnattomasti. Onneksi löytyivät siis. (Lisää Black Spottedista voi lukea esim täältä, en tiedä milloin blogissa ehdin sitä tarkemmin kuvailla!)

Viisas kynsibloggaaja taas on super onnellinen jostain, mihin ei ehkä voi kun toiset kynsilakkoihin rakastuneet samaistua, mutta mitä pienistä. Kertokaa mulle mielummin mitä mieltä olette ranskiksista? Itse ainakin viihdyn yllättävän hyvin näissä kynsissä ja ajattelinkin näitä hiukan illalla tuunata ja viihtyä vielä toisen päivän näissä. Kyllä, olen itsekin järkyttynyt...