Tunteisiin...

...sisinpääni matkustan, joo ja niin... 

Olen erittäin pahoillani otsikon Salkkarit-viittauksesta, mutta kun olen tuijottanut taas monta minuuttia otsikkokenttää miettien otsikkoa, joka ei viittaisi kyseiseen kappaleeseen ja samalla tuo veisu soi päässäni, oli se vain pakko iskeä otsikoksi. Ja nyt kun tarkemmin mietin, milloinhan viimeksi tuo biisi sanoineen on edes ollut ko. sarjan tunnarina. Hiukan pelottaa edes ajatella, että samaista ohjelmaa on tullut katsottua jo se 15 vuotta. Ja kuinka lapsi olinkaan kun koko sarja edes alkoi! 

Mulla riittäisi salkkareista asiaa varmaan vaikka muille jakaa, etenkin kun tällä hetkellä välttelen ääimmäisen tehokaasti yhden ranskan käännöstekstin vääntämistä (se koko teksti on niin kapulakielellä kirjoitettu, etten halua edes ajatella sen vääntämistä toiselle kielelle), joten esimerkiksi blogin kirjoittaminen vaikuttaa hyvin mahtavalta idealta.

Mulla on tällä hetkellä meneillään kynsillä jonkinlainen mikään ei onnistu kunnolla kausi. Vaikka ideoita olisi, toteutus alkaa aina ontumaan jossain kohdassa ja pahasti. Nämäkin kynnet ajattelin yksinkertaisiksi, hienoiksi otoksiksi valkoisesta cremestä ja mustasta hiekasta. En vain ajatellut niin pitkälle, että hienojakoisen hiekkalakan sijasta tuossa mustassa on myös isompaa hex-glitteriä. Ja koristeluja teipatessa rajoista tulee helposti hiukan kuhmuraisia, jos ne glitterit on osaksi poisrevittävän teipin päällä ja osaksi kynnellä, jolle lakka jää. Olisin siis halunnut vähän terävämmät rajat koristeluille, mutta jouduin tyytymään paikoittain vähän kuhmuraiseen meininkiin. 

Mustan ja valkoisen kontrasti on kyllä kovin mieleeni, samoin kun käytetyt lakat Barry M:n Matt White, joka kuivuu nimestään huolimatta kiiltäväksi, ja OPIn Emotions. Mulla on monta tummanharmaata tekstuuria, mutta tämä on ensimmäinen rehellinen musta tekstuuri. Sisäinen teinini, joka silloin joskus vuosia sitten maalasi kynsiään vain mustalla, nyökyttelee tyytyväisenä päätään.

Onko muillakin havaittavissa kynsimasennusta tai lääkkeitä miten siitä pääsisi yli? 

Vanhempaa tuotantoa

Yksi päivä hajuvettä itseeni suihkiessani aloin miettiä, mitäköhän kuvia mun hajuvesitornin hyllynreunalla majailevassa muistikortissa on. Muistin, että se on täynnä, koska laitoin sen siihen hyllylle kerran kun kamera ilmoitti muistikortin täyttyneen ja näistä viimeisimmistä kuvista päätellen, on se ilmeisesti hengaillut hyllyllä ehkä 3-4 kuukautta. Ihailtavaa aikaansaavuutta ehdottomasti. Suurin osa kortilla olleista kuvista oli enemmän ja vähemmän julkaisukelvottomia, mutta pari kuvaa ajattelin lisätä kuitenkin blogin puolelle. En ole siis lyhentänyt radikaalisti kynsiä, vaikka näitä kuvia katsellessa tekisikin mieli tarttua viilaan, vaan kuvat on vaan vanhoja. Kynsien muoto kyllä on reunoilta näissä kuvissa vähän liian pyöreä, mutta ei anneta sen häiritä. 

Ensimmäisenä saa edustaa nail art kynnet, joissa pohjalla on Essien For The Twill Of It. Olen sanonut varmasti miljoonasti aiemminkin: mä en vain pahemmin perusta duochrome-lakoista. Mulla on näistäkin kynsistä varmaan 50 kuvaa, joissa missään ei käy ilmi tämä väriäshiftaava ominaisuus. Osasyy on kyllä se, että koristeet peittävät pintaa, mutta silti. Muistan tämän olleen kyllä aivan ihanasti käyttäytyvä lakka, mutta sävynä ei niin minua. 

Ja koska haluan olla monessa suhteessa se poikkeus joka vahvistaa säännön: Essien suomisuti ei ole mun mieleeni. Se on jo liian pullukka ja omaan käteeni se on vaan yhyy. Tykkään myös samanmallisista pulloista laatikoissa, joten toivon, että olisin ostanut OPI:n Peace, Love & OPI:n tämän sijasta. Ja vaikka duochromet ei ole suosikkeja, pitäähän sitä nyt yksi omistaa. 

Koristeluista en mene takuuseen, mutta luultavasti musta ja valkoinen on Orlyn Instant Artist linereita ja sininen Art Clubin. Olettaisin ainakin. 

Toisena kynnet, joita tehdessä muistan kironneeni kynsiteipit maan alimpaan rakoon. Hukkasin vahingossa teippirullasta pään ainakin kahdesti ja ne ohuet pirulaiset päätyivät kaikkialle muualle, minne olisin ne tahtonut. Sellainn perinteinen koko maailma on mua vastaan fiilis. Onneksi pidin kuitenkin kynsistä, jotka onnistuin aikaansaamaan.

Mulla ei valitettavasti ole mitään havaintoa mikä lakka näissä on ollut pohjana. Olettaisin, että Kikon turkoosi creme-lakka, mutta taas kerran, en mene vannomaan. Teippauksiin käytin ohutta kynsiteippiä ja päällä on Kikon tekstuuri 644 - Sea Blue. Muistan pitäneeni näistä kynsistä kyllä todella paljon ja teipeillä koistelu tuottaa yleensä kauniita kynsiä. Ainut ongelma saattaa olla se, että tällainen harvinaisen kärsimätön ihmisolento, kuten minä, ei aina jaksa odottaa pohjalakan kunnollista kuivumista, minkä voi arvata johtavan ajoittain katastrofiin... 

Mitä pidempään tätä kirjoittelen, sitä suurempi halu mulla olisi lyhentää kynnet taas tällaiseen huomattavasti lyhyempään mittaan. Voihan... Mitähän tästäkin vielä tulee...?