Project Polish 2017 - Intro

*puhaltaa pölyjä pois näppikseltä*

Omalla tavallaan teksisi mieli aloittaa postaus jollain "uusi vuosi, uusi alku" -tyylisellä kliseellä. Ehkei kuitenkaan. Todetaan vaan, että elämä, ja ehkä osuvammin sanottuna koulu, tuli loppukesästä bloggaamisen eteen ja syksy on ollut sellaista tehosekoitinvatkausta, että näin vuoden lopussa mietin, että mihin nuo viimeiset kuukaudet on hukkuneet. Koulu kandeineen iski pesäpallomailalla päähän elokuun lopussa ja muutenkin väittäisin tehneeni tämän syksyn aikana enemmän duunia koulun eteen kuin mitä kahtena ensimmäisenä vuotena Tampereella tuli tehtyä - vaihtovuonna oli pakko tehdä töitä, jotta pysyi kursseilla mukana. Lisäksi omanlaisekseni kotihiireksi olen ollut yllättävänkin sosiaalinen tässä syksyn aikana, matkustanut vähän ja yhden muutonkin hoitanut alta pois. Blogille ei siis pahemmin ole riittänyt aikaa.

Mun bloggaustahtini on vuosia jo ollut epäsäännöllinen, joten eihän tässä mitään uutta taas ole. Tuleva kevät hirvittää päivä päivältä enemmän, mutta ajattelen, että jonkinlaisten rutiinien palauttaminen elämään voi olla ihan positiivinen asia lieventämään stressiä. Jos tulevaisuus näyttää siltä, että suurin osa keväästä tulee vietettyä kirjastolla, ehkä jossain kohtaa siellä näpytellessä voi olla oikeus pitää pieni tauko ja kirjoittaa bloginkin puolelle sisältöä. 

Yritän siis ainakin palata bloggaamisen pariin - aktiivisuus voi jäädä tosin arvoitukseksi. Olen ollut hyvin tylsä lakkailija viime kuukaudet, joten varastossa ei ole kuvia tai muuta materiaalia ja aika reaaliaikaisilla jutuilla siis mennään. Mikä onkin hyvä aasinsilta aiheeseen nimeltä: Project Polish 2017. 

Olen jo pari vuotta seurannut YouTubesta PrettyPistol86 nimisen henkilön Project Polish -haasteita, jotka ovat mielenkiintoista katsottavaa. Kaikki varmaan tietävät project 10 pan -tyyppiset haasteet, jossa tuotteiden loppuunkulutus on pääosassa? Itse olen niin tylsä meikkaaja, että mun olisi aivan turha lähteä tuollaiseen haasteeseen. Perusmeikin kulmakivet kuluvat loppuun tasaisin väliajoin (tai siis yleensä kaikki kerralla, tietysti), mutta muuten kokoelmastani ei oikein löydy tuotteita joilla pannutus-haastetta totetuttaa. Paitsi kynsilakat tietysti! 

Mulla on jo pidempään ollut laatikoissa hengailemassa pieni joukko lakkoja, jotka on melkein loppu, mutta ei silti ihan vielä. Oikeastaan suurin osa näistä on sellaisia, jotka jossain vaiheessa on ollut omia suuria suosikkejani, mutta vuosien aikana niiden tilalle on noussut uusia suosikkeja. Jo pitkään omana tarkoituksenani on ollut päästä näistä lakoista eroon kuluttamalla ne loppuun, mutta jotenkin unohdan aina ajatella tuota vaihtoehtoa uutta lakkausta miettiessäni. Niimpä kävin lakkalaatikkoni läpi ja kaivoin 16 tällaista lakkaa esiin, joissa osassa on ehkä 1-2 käyttökertaa jäljellä, toisissa taas vähän enemmän. Ja tavoite olisi saada näitä jämiä pois laatikon pohjalta tilaa viemästä.

Ensimmäisenä ne neljä lakkaa, jotka oikeasti ovat kohta historiaa: China Glazen Liquid Leather, Ruby Pumps, Lemon Fizz ja Something Sweet. Punainen on palvellut joululakkana jo viimeiset 8 vuotta, joten olisi ehkä aika jo päästä käsiksi tuohon back up pulloon, joka sekin on jo muutaman vuoden odottanut vuoroaan. Noista pulloihin tehdyistä merkinnöistä voi päätellä, että näillä ei enää kovin montaa kertaa tulla lakkaamaan.

Viisi muuta China Glazea ovatkin sitten vähän enemmän täynnä. Fairy Dust ja Golden Enchantement ovat ihania glitter-toppereita, mutta näillä kahdella ikää on kohta 8 vuotta täynnä kokoelmassani. Ehkä siis aika olisi päästä näistä eroon? Strawberry Fields ja Watermelon Rind olivat omia ensimmäisiä oikeita lakkarakastumisia keväällä 2009. Nämä molemmat on edelleen ihania, mutta ei niihin enää tule tartuttua lähes koskaan.Viimeisenä China Glazen Re-Fresh Mint, joka on kiva mintun sävy, mutta jää yleensä varjoon muiden minttulakkojen loistaessa kirkkaammin. Tämä on sellainen pullo, jota tuijotan joka kerta lakkoja myyntiin karsiessani ja mietin, joko olisi aika erota. Jostain syystä en vain osaa myydä tätä eteenpäin, joten käytetään se sitten itse loppuun.

Kolme seuraavaa lakkaa on sellaisia, joista itseltäni löytyy yleensä aina back up pullo. Nfu Oh:n FS12 on omaan makuuni ihanin neon-pinkki ikinä. (Kamera tuskis on samaa mieltä asiasta.) Kikon 389 Mint Milk on maailmankaikkeuden toiseksilempparein lakkani, enkä muista kuinka monta pulloa tätä olen kuluttanut. Tämä pullo tosin on vasta hetki sitten korkattu käyttöön. Essien Blanc on mun luottovalkoiseni. Piste.

Viimeisenä L'oréalin Confettis ja Rebel Blue. Ihania lakkoja, mutta näihin ei vain tule tartuttua yleensä ikinä. Siksi haluaisin ne kokoelmasti pois käyttää. Orlyn Halley's Comet on taas se mun ultimate-suosikkilakkasävy ikinä, mutta mulla on jo kahdelta muulta merkiltä dupet tälle ja Orly on vähiten suosikkini, joten se joutaa käyttöön. Viimeisenä Jindie Nailsin Pink Stilettos. Kaunis lakka, mutta mä tykkään omistaa lakkoja parillisissa luvuissa - tai tarkemmin sanottuna, vähintään kaksi samalta merkiltä -  ja yrityksistä huolimatta en ole löytänyt toista Jindietä täydentämään kokoelmaani tämän pariksi. Olkoon tämä siis osa projektia.

Ja jotta elämä ei olisi yhtään yksinkertaisempaa, heitetään joukkoon vielä 30 miniä Ciatélta. Tässä kohtaa joku varmasti miettii montako kertaa päivässä nakkini ajattelin lakata kuluttaakseni loppuun nämä kaikki lakat? Lakkaan yleensä kynteni lähes joka päivä tai vähintään joka toinen päivä. Ciatén joulukalenterin jo 4 vuonna omistaneena noita minejä on laatikossa "muutama", mutta ne harvemmin päätyvät käyttöön. Siksi kävinkin kokoelman läpi ja heitin koriin esille surutta kaikki hoitotuotteet (8 kpl), dupet (3 kpl) ja sävyjä vähän joka lähtöön (19kpl). 

Tarkoituksena on siis ensisijaisesti käyttää loppuun lakkoja jotka ensiksi tarkemmin esittelin ja samalla toivottavasti siinä sivussa myös käyttää näitä minejä muutama. Ja ei, en aio hylätä koko muuta kokoelmaani vaan toki lakkailen myös projektin ulkopuoisilla lakoilla. Toiveena olisi vain, että saisin yhdistettyä näitä lakkoja tekeillä oleviin manikyyreihin mahdollisimman tehokkaasti ja samalla kulutettua loppuun noita minejä ja pullonpohjia. 

Tavoitteeksi voisin sanoa, että jos vuodessa saisin 12 lakkaa + nuo 8 Ciatén hoitotuotetta käytettyä, olisin todella iloinen. Sen lisäksi jokainen käytetty minilakka olisi vain plussaa. Nähtäväksi jää, kuinka nopeasti kyllästyminen iskee projektia ajatellen, mutta pitää toivoa, että se pysyisi yllä kuluvan vuoden ajan ainakin jollain intensiteetillä. Edistymistä on tavoitteena esitellä aina kuukauden lopussa postauksen muodossa, joten muutkin pääsee näkemään minkä verran lakkoja oikeasti on tullut käytettyä. Tällä hetkellä olen innoissani projektista, katsotaan sitten joskus kesäkuussa, miltä maailma silloin näyttää.

Onko jollain muilla jotain kynsilakkaprojekteja vuoden 2017 osalle? Jos mielenkiintoa riittää, saa tähänkin projektiin hypätä mukaan ehdottomasti. Saattaisi auttaa itseänikin motivoitumaan, jos joku toinen on samassa veneessä...

Ebay clear stamper comparison

Mainitsin jo aiemmin tässä kuussa, että saatoin vähän seota ebayn puolella kun tsekkailin erilaisia vaihtoehtoja läpinäkyvistä leimasimista. Mun ensimmäinen clearini on alkuperäinen Clear Jelly Stamper, mutta se on auttamattomasti liian kova mun tapaan leimata. Mulla on hyvin kaareva kynsipeti ja mun on saatava painaa kynsi leimasimeen, ei pyöräyttää. Ja itsepäinen leimaajahan mielummin etsii tarkoituksiinsa sopivan leimasimen uuden taktiikan opettelun sijaan. Toinen ongelma tuossa alkuperäisessä Clear Jellyssä on se, että pelkään joka kerta sillä leimatessani tuhoavani sen asioilla x, y ja z. Sähellys kun on vahvasti läsnä elämässäni usein.

Aluksi ajattelin ostaa vain pehmeän pään tuolta Clear Jelly Stamperin valmistajalta, mutta päätin seikkailla ebayhin tutkimaan vaihtoehtoja. Samalla tavalla kuin Konadin kanssa, halusin aluksi tukea vain idean alkuperäistä keksijää, mutta sitten kun vastaavia tuotteita alkoi ilmestyä markkinoille kuin sieniä sateella, päätin, että ehkä enää ei tarvitse olla täysin merkkiuskollinen. 

- Pieni kirkas leimasin: 1,31€ posteineen / linkki tuotteeseen

- Iso kirkas leimasin: 2,88€ posteineen / linkki tuotteeseen

- Violetti, musta ja oranssi leimasin: yhteensä 5,90€ posteineen (1,96€/kpl) / linkki tuotteeseen

- Sininen ja pinkki leimasin: sininen 1,20€ & pinkki 1,11€ / linkki tuotteeseen 

Jep, mä vähän innostuin, mutta ajattelin, että jos näistä yksikin toimii, jää sille hintaa vähemmän kuin mitä maksaisin yhdestä kalliimman merkin leimasimesta postikuluineen. Tilasin nämä 21.6 ja kaikki paketit saapuivat 1.7-15.7 välisenä aikana. Normaalit toimitusajat siis aasiasta tuleville tuotteille.

Violetti, musta ja oranssi leimasin ovat varreltaan noi puoli senttiä korkeampia kuin pinkki ja sininen ja näissä on erilaiset scraperit mukana, joten ihan täysin identtiset nuo tuotteet eivät ole. 

Tässä pientä vertailua kaikkien leimasinten välillä. Leimauslakkoina koitin MoYou Londonin Electric Tealia, Essencen mustaa ja Konadin Dark Red lakkaa. Kuten huomata voi, MoYou ja Konad toimivat todella hyvin, Essence ei ainakaan ohuiden kuvioiden kohdalla toimi clearijen kanssa yhtään yhteen (ei toiminut myöskään Pueenin laatalla). Konad ja MoYou toimivat siis lakkoina ja tosiaan koitin tuota Pueenin kukkakuviota ensiksi Essencellä onnistumatta, mutta Konadin lakalla sekin nousi. 

Laattoina testasin eri variaatioita: MoYou London, Bundle Moster, Pueen, Konad, Überchic ja Bornprettystore. BPS:n kuvio ei leimautunut hyvin, mutta aiemmin olen saanut kuviot, jotka ei ole noin pikkutarkkoja, nousemaan myös näillä leimasimilla ongelmitta. Tässä kohtaa siis vain laatta + lakka + leimasin -kombinaatio ei toiminut. 

Tämä pieni kirkas on se, josta mulla oli kaikkein suurimmat odotukset. Leimasintyyny on 2,7cm halkaisijaltaan, tyynyn päällä on korkki (jes!), varsi on umpinainen ja kapenee hiukan juurta kohti. Leimasintyyny on pehmeä, joten siihen saa hyvin upotettua kaarevankin kynnen, mutta ei yhtä löllö kuin monissa marshmallow stampereissa. Kirkkaan varren ansiosta kuva on helppo kohdistaa kynnelle, mutta pelkään tuhoavani tämän varren asetonilla jossain vaiheessa. Tämän kanssa leimatessa kuva pitää poimia stamperiin pyörähtävällä liikkeellä, mutta kynnelle sen voi leimata painamalla. Tykkään leimata tällä kaikkein pikkutarkoimpia kuvioita. 

Siinä missä tuo stamper on todella kovasti mieleeni, tämän kanssa tuleva scraper on aivan kamala. Tuo pankkikortti on kovaa muovia ja kun sanon kovaa, tarkoitan todella joustamatonta muovia. Joskus sillä saa ihan hyvin scrapattua ylimääräiset lakat pois laatalta, toisinaan käy niin kuin ensimmäisessä mustassa ja punaisessa kuviossa. Tiedän, että moni tykkää käyttää kanta-asiakaskortteja yms. scrapoina, mutta itselleni se ei ole paras vaihtoehto. Tämä on tosin vielä vähän kovempaa muovia perinteisiin pankkikortteihin verrattuna.

Yhteenvetona: leimasin on todella hyvä ja korkki + umpinainen varsi suojaavat pölyltä, scraper joutaa roskiin. 

Vaikka scraperissa lukee BPS, tämäkin versio on ebaystä, mutta uskaltaisin arvella, että samalta linjalta tämäkin tulee kuin mitä BPS:n versiot - hence the scraper. Tässä leimasimessa on 3,8cm halkaisijaltaan oleva pehmeä tyyny, läpinäkyvä umpinainen varsi, korkki leimasimelle ja pehmeää muovia oleva ohkainen scraper mukana. 

Ison tyynyn johdosta tähän uppoaa kynsi kaikkein helpoiten ja kohdistaminen on helppoa. Suuren halkaisijan ansiosta tässä on mielestäni kaikkein pienin suurennuslasiefekti ja tämän kanssa osaan kaikkein parhaiten arvioida kuinka lähellä kynttä leimasimen kanssa leikin. Tällä pitää myöskin pyöräyttää kuvia laatalta leimasimeen, mutta sen voi painaa kynnelle. Ongelmaksi muodostuu se, että tämä leimasin on niin iso, että saan aina kuvion leimasimen sivuun sitä poimiessani, en keskelle leimasinta, mistä se olisi helpoin kynnelle painaa. Iso leimasintyyny poimii mukaansa myös paljon "viereistä" kuviota, jonka päälle on scrapautunut lakkaa, joten siivottavaa on välillä kynsien ympäristössä paljonkin.

Tämän kanssa tullut scraper on suosikkini. Rakastan esim creative shopin leimasimen kanssa tullussa scraperia, joka on todella ohutta muovia ja voin "laahata" scraperia kuvan päällä. En siis tottele niitä "45 asteen kulma" ohjeita, vaan mulla on usein ehkä 2 asteen kulma scrapatessa, mutta hei, niin kauan kun toimii, ei keskitytä siihen :D 

Yhteenvetona: tämän kanssa on helpoin kohdistaa ja tähän on helpoin upottaa kynsi. Lisäksi rakastan tämän scrapaa yli kaiken. Kuitenkin halkaisijaltaan ehkä vähän turhan iso omille kynsilleni - siitä huolimatta tämä on ahkerassa käytössä koko ajan... 

Näitä kahta seuraavaa olisi ehkä riittänyt yksi leimasin per listaus, mutta gotta catch 'em all. Nämä kolme matkasivat kaikkein pisimpään suomeen ja nämä itseasiassa on ne vähiten suosikkini tämän testin leimasimista. Don't get me wrong, nämä toimii todella hyvin, mutta tässä jos neljästä hyvästä pitää se vähiten hyvä sanoa, olisi se nämä. Yhdestä syystä: scraperit! 

Leimasimet itsessään toimivat tosi hyvin. Näissä on samantyyppinen pää kuin tuossa pienessä kirkkaassa, mutta tämä tyyny suurentaa kuvaa vähän liiankin paljon ja näiden kohdalla mulle on kaikkein vaikein arvioida kuinka lähellä kynttä olen. Tykkään käyttää näitä kokokynnen kuvioiden leimaamiseen, jotta näen onko kuvio suorassa ja suunnilleen samassa kohtaa joka kynttä, mutta pieniin yksityiskohtiin en näitä valitsisi.

Mutta mä vihaan näiden scrapaa! Tuo scrapa on samaa taipumatonta muovia kuin ensimmäisessä leimasimessa, mutta se on vielä kuusi kertaa huonompi kuin tuo korttimallinen versio. Varsinkin tuon Konadin punaisen lakan kanssa ongelmat kulminoituivat valtaviksi. Yksi kuudesta leimasta onnistui hyvin. Kolmeen jäi liikaa lakkaa, koska scrapa ei yksinkertaisesti poista kaikkea sitä lakkaa, mikä sen pitäisi tehdä (ja tässä kohtaa yritin kyllä scrapata mistä kulmasta vain) tai sitten kun kuvion päällä pyyhkii useamman kerran, on tulos oikean alakulman näköinen - lakkaa lähtee ihan liikaa pois. Niiden kuvien kanssa, jossa ei ole ohuita kohtia, tuo scrapa vielä pelaa, mutta ei yhtään pienten alueiden kanssa. 

Yhteenvetona: leimasin toimii, ei mielestäni paras mahdolllinen versio, mutta oivallinen koko kynnen kuvioiden kohdistamiseen. Scrapa on kaamea - ei jatkoon.

Viimeisenä tämä parivaljakko mihin ensimmäisenä rakastuin - koska nämä saapuivat ensimmäiseksi postista ja olin ihan varma, että mikään näistä ebay-versioista ei tulisi toimimaan niin kuin aiemmin ebaystä tilaamani stamperit. 

Näissä leimasimissa tyyny on pehmeä ja siihen on helppo upottaa kynsi. Leimasin ei suurenna kuvaa ihan yhtä paljon kuin toisten värikkäiden versioiden kanssa - en tosin tiedä johtuuko se hiukan lyhyemmästä varresta vai siitä, että tyynyissä olisi oikeasti eroja. Näillä on helppo leimata ja kohdistaa, tykkään näistä siis edelleen. Leima pitää näissäkin pyöräyttää leimasimeen, mutta tyyny antaa tarpeeksi periksi kynnen upottamiseen. Verrattuna noihin toisiin värikkäisiin, näissä tosiaan on erona tuo varren pituus ja se, että näiden scraperit on oikeasti ihan käyttiksiä.

Tuo scraper näissä muistuttaa paljon MoYou Londonin scrapereita. Muovi ei ole yhtä kovaa kuin noissa maitomaisissa muovisissa scrapereissa. Nämä muistuttaa ehkä eniten niitä monien suosimia kanta-asiakaskortteja. Nämä on pieniä, mutta istuvat hyvin käteen ja tekevät työnsä hyvin.

Yhteenvetona: nämä toimivat todella hyvin ja pidän näistä leimasimina. Niin kuin edellisten kanssa, suosin näitä lähinnä kokokynnen kuvioiden kohdistamiseen mihin nämä toimivat mielestäni parhaiten. 

---

All in all, olen melko järkyttynyt, että mun seitsämästä leimasimesta kaikki seitsemän jää käyttöön. Olin tosiaan valmistautunut siihen, että näistä maksimissaan yksi ylipäätään toimisi, joten tämä oli hyvin positiivinen yllätys. 

Tällä hetkellä ahkerimmassa käytössä on tuo pieni kirkas ja pinkki / sininen sekä ison kirkkaan scrapa. Ehkä kukaan järkevä ei tarvitse seitsämää leimasinta oikeasti, mutta esimerkiksi nuo kaksi kirkasta ja sinisen/pinkin saisi kotiin jo hiukan yli viidellä eurolla ja väittäisin, että niille kaikille ainakin itselläni on tarve eri asioita leimatessa. Jokaisella toki on omat preferenssinsä, mutta näin itselläni.

Se minkä huomasin on, että laajempia alueita leimatessa nämä kaikki toimii hyvin yhteen laattojen ja lakkojen kanssa, mutta pikkutarkoissa kuvioissa sillä oli merkitystä millä lakalla leimaat. Hinta-laatu -suhteeltaan nämä ovat joka tapauksessa aivan loistavia. Viimeisenä huomiona voin sanoa sen, että kynttä tyynyyn painaessa jokaisen leimasimen kohdalla tyyny tahtoo upota hiukan varren sisään, joten se ei pysy ihan täydellisesti paikoillaan. Pahiten se uppoaa sinisen ja pinkin leimasimen varteen. Yhtäkään tyynyä en kuitenkaan vielä ole rikkonut tällä tavalla.

Kaikenkaikkiaan olen ihan rakastunut näihin eri vaihtoehtoihin, joita eri tilanteissa voin käyttää. Massiivinen peukku siis itseltäni näille leimasimille - ja suosittelisin ehdottomasti muillekin. Ja parasta on se, etten joudu leimaamaan pelko perseen alla siitä, että hajotan millä hetkellä 20 euroa maksaneen stamperein - voin huoletta pistellä menemään normaalilla tahdilla ja jos vahingossa hajotan jotain, mikä alunperin on maksanut alle 3 euroa ja palvellut hyvin, ei haittaa yhtään lähteä korvaamaan sitä tuotetta! 

Comeback

hei hei, mitä kuuluu?

Naureskelin äsken blogin edelliselle postaukselle, jossa olen povannut seuraaviksi julkaistaviksi kynsiksi joulukynsiä. Voisinhan mä edelleen siihen suuntaan yrittää, mutta luulen, että ajankohta ei ole ihan olennaisin. Hiljaiseloa on taas tullut harrastettua, mutta ehkä taas on aika antaa tekohengitystä tälle kanavalle ja katsoa mihin se johtaa. Ensimmäisenä siis yksi ilmoitusasia ja sen jälkeen vähän viimeaikaisia kuulumisia. 

Pieninä muutoksina päätin vaihtaa blogin sähköpostiosoitteen (uusi löytyy sivupalkista) ja erottaa instagramin puolella blogille oman tilin. Muitakin muutoksia on vielä mielessä, mutta ne saavat vielä hautua mielessä, ennen kuin alan radikaalimpia muutoksia tekemään.

Tosiaan 2014 instaan totutellessani halusin ehdottomasti aluksi pitää sen kanavana, jossa olisi lähinnä kynsijuttuja ja ehkä jotain pientä ekstraa. En myöskään kertonut paria kaveria lukuunottamatta kenellekään käyttäväni instagramia ja nekin kaverit olivat sellaisia, jotka olivat tietoisia blogistani, joka on myöskin asia, jota hyvin vähän ulkomaailmassa huutelen ympäriinsä.

Viimeisen reilun parin vuoden aikana oma instani on täyttynyt ajoittain kynsikuvista, ajoittain taas kaikesta muusta mahdollisesta sisällöstä. Sitä mukaan mitä enemmän kaverini löysivät seuraajiksi tililleni, sitä enemmän olen ottanut stressiä siitä mitä julkaisen: kaverit ei välttämättä ole kiinnostuneet kynsilakoista, mutta sitten taas samalla suuri osa seuraajista on siellä juuri niiden kynsien takia, jolloin se oman naaman floodaaminen ruutuun ei välttämättä ole heille se paras mahdollinen vaihtoehto. Nämä ongelmat on taas varmaan lähinnä oman pääni sisällä, mutta en voi asialle mitään. 

Siitä saakka kun instagram on mahdollistanut kahden käyttäjätilin helppokäyttöisyyden samalla laitteella, olen miettinyt, että on aika erottaa kynnet ja oma elämä kahdelle eri tilille. Nyt Suomeen reisusta palatessani ajankohta tuntui oikealta ja viime yönä kuuteen saakka valvoessani (kuka käski juoda 4 kuppia kahvia päivässä, kun kevään aikana on tullut juotua noin kuppi kuukaudessa?) päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja luoda toisen tilin. Tästä lähtien siis @playingwithpolish on paikka, jossa saan postata niin paljon kynsikuvia kuin sielu sietää ja @sallaqui jää itselleni oman elämän dokumentoimiseen tarkoitetuksi tiliksi. Luultavasti välillä postaan asioita ihan väärälle tilille kun en tajua ajatella, mutta toivottavasti en kuitenkaan liian usein... 

Mitä muuta tänne sitten kuuluu? Mulla olisi vielä yksi lomapäivä jäljellä ennen paluuta työntekoon ja arkeen ylihuomenna. Johan tässä on kohta 3,5 viikkoa tullut lomailtua, nautittua auringosta, matkustettua, naurettua ystävien kanssa, juotua liian monta olutta / pulloa viiniä ja katsottua lätkää pätkivän lähetyksen kanssa. Paluu suomeen oli pitkä ja hikinen matkalaukkujen kanssa, jotka painoivat enemmän kuin tarpeeksi ja en ehkä vieläkään ole ihan sisäistänyt jääväni suomeen nyt ainakin taas hetkellisen pysyvästi. Totesin kaverille suomeen laskeuduttaessa, että näkyyköhän täällä maassa vielä lunta. Jotenkin pitkään poissa ollessa en ikinä ajattele ajan kuluvan eteenpäin ollenkaan, vaan elän jossain kummallisessa kuplassa, jossa aika ei olevinaan liiku. 

Toistaiseksi olen vielä ihan tyytyväinen suomessa oloon. Ajatuksena on mukava olla Suomessa, mutta katsotaan kuinka kauan. Viimeinen vuosi oli stressaava ja väsyttävä koulun ja elämän suhteen, enkä taas hetkeen kaipaa ranskalaisten byrokratista (ja maailman epäloogisinta) tapaa hoitaa asioita. Sen sijaan Pariisia on jo ikävä, mutta siihen olen tottunut vuosien varrella. Tiedän, että on vain ajan kysymys ennen kuin palaan takaisin Pariisiin. 

Jos haetaan positiivisia puolia Suomesta, tulee niitä ensiksi mieleen ainakin kolme: kevät/kesä (luonto, lämpimähköt ilmat ja aurinko), väliaikaismajoitus vanhempien luona (eli yksi karvakaveri halittavana päivittäin) ja oman lakkakokoelman ääreen pääseminen. Viime vuosi on tullut lakkailtua lähinnä yksivärisiä kynsiä, joten nyt innolla odotan pääseväni taas leikkimään vähän laajemmalla lakkavalikoimalla ja koristeluvälineillä. Kyllä kelpaa.

Blogin suhteen itselläni on tällä hetkellä ainakin motivaatiota, vaikka tunnetusti en kesäisin ole ollut se tunnollisin mahdollinen bloggaaja usein. Jää siis nähtäväksi miten tänä kesänä onnistuu. Kikon lakkojan mulla olisi ainakin esiteltävänä taas ainakin 50 kotiutunutta sävyä, joten materiaalin puutteesta ei pitäisi ainakaan postausten olla kiinni. Palailen siis pikimmiten kynsikuvien kanssa, mutta sitä ennen kannustetaan leijonat tänä iltana kiinni ansaittuihin kultamitalleihin - kannatti varata lennot suomeen paria päivää suunniteltua aiemmaksi, koska luotto siihen, että suomi pelaa mitalleista oli kova. Nyt saa katsoa lähetystä joka ei ainkaan pätki. Aiemmissa peleissä kun lähetys on yleensä aina katkennut siihen kun maalipaikka on syntynyt ja laukaus lähtemässä kohti maalia.... 

À bientôt!

Vuoden 2014 top 20 lakkaukset

Olen ehkä enemmän myöhässä tämän postauksen kanssa kuin kaikki muut bloggaajat yhteensä. Tänäänkin ajattelin, että herään, syön aamupalaa ja kirjoitan koko postauksen kerralla valmiiksi. Jotenkin kuitenkin hiukan flunssaiselle ihmiselle sohvannurkka ja viltti olivat mukavampia vaihtoehtoja kuin blogi. Nyt kuitenkin uutta energiaa saaneena - viinilasin kanssa - ajattelin ihan vain itselleni muistoksi koota omat suosikkilakkaukset vuoden varrelta yhteen postaukseen.

Yhteensä näitä jäi käteen 20 kappaletta, ja nyt harmittaa, että esim kesällä ei tullut kynsiä lainkaan kuvailtua, sillä siltä ajalta muistuu mieleeni muutama kiva lakkaus, joista ei vain ole kuvia. Mutta tässä siis blogissa julkaistujen lakkausten top 20 ja mennään aikajärjestyksessä vuoden alusta tähän päivään, jotta mukana säilyisi edes joku logiikka.

Ensimmäiset suosikkilakkaukset löytyi vasta helmikuun lopulta, jolloin ristilliset kynnet pääsivät testaukseen ensimmäistä kertaa. Näiden suosikkiuteen saattaa vaikuttaa myös tuo Kikon ihana lakka, joka on vuodesta toiseen suosikkieni joukossa. 

Myös toiset suosikit on helmikuulta, jolloin kokeilin ensimmäistä kertaa vetoketju-decaleita yhdistettyinä Nfu Oh:n maailman upeimpiin hologrammilakkoihin. Holy holo!

Mä en koskaan ole ollut erityisen hyvä käyttämään season appropriate värejä, joten maaliskuu oli hyvä aloittaa neonväreissä. 

Yksinkertaista, mutta kaunista -linjaa edustavat auringonkukkakynnet, jotka syntyivät tarpeesta käyttää keltaisia strasseja, joita oli päätynyt laatikoihin hiukan liikaa. 

Mä en vieläkään tiedä mikä siinä on, että pilvimanikyyrit ei koskaan kuvissa miellytä omaa silmääni kovin, mutta livenä ne on ihania. Näissä kynsissä kuitenkin värimaailma on kovasti mieleeni ja etenkin tuo upeutta pullossa oleva tekstuuri, Alcatraz Rocks!, on jo maintsemisen arvoinen rakkaus tältä vuodelta. 

Välillä yksinkertaisuus on vaan kaunista. Opin punainen gwen-lakka oli niin upeutta kynsillä, että yksinkertaiset lakkaukset löysivät tiensä suosikkieni joukkoon, vaikka ne eivät monimutkaisuudellaan laula. 

Siinä missä edellisissä lakkauksissa oli yritetty edes jonkinlaista koristelua niiteillä tuoda mukaan, tämä DS Pewter sai edustaa ihan yksinään vaikka kuinka pitkään. Aivan tuhottoman kaunis lakka mielestäni, mikä ei todellakaan kaipaa mitään ylimääräisiä koristeluja. 

Toukokuussa blogissa pyörittiin 31 day challengen parissa, josta taisi viimeiset 4 postausta lopulta jäädä julkaisematta, mikä muuten ottaa itseäni edelleen päähän. Tämä haaste pakotti itseäni käyttämään värejä ja koristelutyylejä, joihin muuten ei välttämättä tarttuisi. Oranssi ei yleensä ole oma värini, mutta näissä skittleteissä se mielestäni toimi mukavasti. 

Keltainen taas on oma suosikkini väreissä, mutta välillä vain vähän vaikea yhdisteltävä. Nämä kynnet kuitenkin miellyttivät omaa silmääni kovin.

Vihreän päivän pallot, olivat taas luokkaa toinen tykkää, toinen ei, mutta omaan silmääni hullu tekstuuripallomeri oli todella miellyttävä. 

Väreistä tähän postauksen pääsee edustamaan vielä sininen. Nämä lakkaukset olivat juuri sitä sallaa, joka muutama vuosi sitten rakasti tehdä erilaisia koukeroita nail art lakoillaan. Back to basic meininkiä siis itselleni all time favorite lakoillani. 

Samalla linjalla kuin vihreän päivän pilkuissa, myös näissä mentiin dotting toolin ja tekstuurilakkojen kanssa. Tekstuurilla pilkuttaminen muiden lakkojen päälle tuo mukavaa kontrastia kynnelle, mitä pitääkin muistaa harjoitella taas pitkästä aikaa.

Jos näitä lakkauksia joutuisi oikeasti laittamaan parhausjärjestykseen jotenkin, luulen, että nämä olisivat korkeimmalla sijalla, tai jos eivät korkeimmalla, niin hyvin lähellä sitä. Kultainen satiinilakka + liukuvärjäysleimat olivat kovasti omaan mieleeni viime keväänä. 

Ensikertalaiseksi myös azteekki-printti onnistui mielestäni mukavasti ottaen huomioon, että ensimmäistä kertaa sellaista testasin. 

Dry brush -tekniikka on yksi omista suosikkilöydöksistäni tähän vuoden ajalta ja itse toteutin tällaisen manikyyrin yhden suosikkimekkoni väreillä. Toisille tämä näyttää varmasti vain abstraktilta oksennukselta, mutta itse tykkään kummasti. 

Alkusyksystä palailin useamman kuukauden blogitauolta skittletellä, joka omaa silmääni miellytti itseäni kovasti. Tässä on kaikkea sitä mistä tykkään, pinkkiä, sinistä, tekstuuria ja käsintehtyä leoa. Nom. 

Myös syksyiset raitapaita-kynnet yllättivät itseni sillä, kuinka paljon tykästyinkään tähän super-yksinkertaiseen, mutta kauniiseen lakkaustyyliin. Ja väreihin, jotka yleensä eivät ole ihan ominta itseäni. 

Vaikka vuosi 2014 olikin itselleni indielakkojen vuosi, ironisesti vain yksi indie pääsi edustamaan tähän koosteeseen. Expetro Patronum ei ehkä päässyt suosikkilakkojeni listaukseen, mutta manikyyrinä tämä yksinkertainen versio iski silmiini kovasti. 

Niin kuin indie-lakkoja, myös kynsivinyyleitä tuli käytettyä melko usein vuoden 2014 aikana. Puna-valko-musta-hopeat lakkaukset olivat melko graafiset, suuritöiset ja etenkin aikaavievät siistiessä edes melkein puhtaaksi, mutta onneksi kaiken sen arvoiset. 

Viimeisenä vielä vuoden viimeiset julkaistut lakkaukset, joissa leimaaminen on pääosassa. Vaikkei nämä ehkä täydelliset olleet, kuitenkin tykkäsin kovasti tästä manikyyristä, joka yhdisteli montaa suosikkielementtiäni ja edustaa tässä koontipostauksessa ehkä sitä faktaa, että muutaman vuoden tauon jälkeen, olen tykästynyt uudestaan kovasti leimaamiseen, mikä on positiivinen asia etenkin niiden kymmenien leimauslaattojen kannalta, jotka olen onnistunut laatikoihini haalimaan. 

Viime vuonna vietettiin siis reilut kolme kuukautta vielä geelikynsiä harjoitellen ja näissäkin kuvissa huomaa, että muotoa haettiin ahkerasti ja kuvissa vasta aina huomasi, missä kohtaa viila olisi saanut heilua enemmän kuin mihin aikanaan oli päädytty. Huhtikuun puolessa välissä palasin omiin nysäkynsiini, mutta blogi päivittyi pitkälle huhtikuuhun pitkäkyntisenä kun lakkauksia oli "varastossa". Nyt olen melko mieltynyt lyhyeen malliin, vielä kun saisi pidettyä kynnet kasassa edes lyhyinä, tällä hetkellä kun niistä tuppaa kulmat kuolemaan lähes koko ajan.

Kynsikoristelun osalta vuonna 2014 pop olivat: 

- leimaus - etenkin MoYou Londonin laatat

- kynsivinyylit 

- glitterliu'ut 

- pilkkumanikyyrit

Vuonna 2015 haluan kokeilla:

- kelmutusta

- negative space -manikyyriä

- tehdä lisää koristeluja nail art lakoilla

- vesimarmoroida - useammin kuin kerran

Nyt siis saatiin koko vuosi 2014 pakettiin ainakin blogin osalta. Toivoisin, että voisin sanoa samaa, esim koulun osalta, mutta rästiesseet odottaisivat vielä kirjoittajaansa. Mutta minkäs sille mahtaa, että ranskan kirjallisuus 1600-luvulla ei vain oikein avaa sanallista arkkuani, etenkään vieraalla kielellä, laulamaan. Mutta ehkä mä tuon koulunkin vielä taklaan. Nyt kuitenkin suunnataan katseet kohti tulevaa vuotta, jonka kolme ensimmäistä päivää eivät ehkä flunssan takia ole olleet maailman mielenkiintoisempia, mutta jonka aikana pitäisi tapahtua paljon kivoja asioita.

Näin taputeltiin siis viime vuosi menneisyyteen. Löytyikö listalta lukijoiden suosikkilakkauksia vai muistuuko mieleen joku toinen manikyyri, mitä en tälle listaukselle ole mukaan ottanut?

It was the best of times, it was the worst of times - Top 10 polishes of 2014

Kun mä rupesin miettimään, mitkä lakat on olleet tän vuoden ehdottomia suosikkeja omassa kokoelmassani, törmäsin siihen ongelmaan, että millä tavalla tämän luokittelun haluaisin jakaa: 

- niihin lakkoihin, jotka on ollut eniten käytössä, vai

- niihin lakkoihin, jotka olen ostanut vuoden 2014 aikana, vai 

- niihin, jotka on ilmestyneet vuoden 2014 aikana. 

Loppuviimein valinta osoittautui niin vaikeaksi, että päätin toteuttaa kaksi viimeistä vaihtoehtoa, eli vuoden 2014 aikana ostetut suosikit sekä vuoden 2014 aikana ilmestyneet suosikit. Kolmas kategoria, eli käytetyimmät, olisi luultavasti vain yhdistelmä näitä kahta. Molemmissa listoissa on osittain samoja lakkoja, joten toivon, että tämä postaus ei veny kovin pitkäksi. 

Saatan tehdä vielä koosteen vuoden 2014 lakkauksista, mutta tähän postaukseen en ala vanhoja lakkoja linkittelemään. Lähinnä siitäkin syystä, että mun vuosi 2014 on ollut bloggailun osalta vähän kuin pitsiliina, välillä on ollut pitkiäkin aukkoja blogiaktiivisuudessa, joten kaikista lakkoista ei ole kuvallisia todisteita tarjolla. 

Top 10 vuoden 2014 aikana ilmestyneistä lakoista: 

Love. Angel. Music. Baby / Muppet's World Tour / Don't Bossa Nova Me Around

Opi nousi viime vuoden aikana ehkä omaksi suosikkilakkamerkikseni, ainakin kun puhutaan mainstream lakoista. Vaikka alkuvuonna kokoelmia julkaistiin sitä rataa, että alkoi olla jo kunnon ähky kaikesta tarjolla olevasta, olen silti äärimmäisen tyytyväinen siihen lakkojen kirjoon, mitä OPI tämän vuoden aikana meille tarjoili. 

Gwen Stefani kokoelman Love.Angel. Music. Baby on aivan ihana kultainen satiinilakka. Muppet's World Tour on mun Luleå lakka, jonka ostin ruotsista viettäessäni siellä useamman päivän ystäväni häiden aikaan, ja siksi sillä on ihan erityinen paikka mun lakkalaatikossa. Ja jos joku vielä vuosi sitten olisi sanonut mulle, että laitan nudehkon lakan vuoden suosikkilakkojeni joukkoon, olisin varmaan nauranut. Alkuviikosta näitä valitessani taas pohdin, voinko laittaa sekä tämän, että Kikon 320 Nude lakan suosikkeihini. Don't Bossa Nova Me Around on nimihirviö, mutta aivan ihana sellainen. Täydellinen vaaleanpunaiseen taittava nude, mutta mikä parasta, jonka koostumus on aivan mahtava. 

Moscow / Paris / Better Not Waste / Dressed To Gild

Vuosi 2014 oli myös se, jona indie-lakat nappasi mut koukkuunsa, ja vetivät kyllä aika syvälle pinnan alle ihanien glittereiden maailmaan. Mulla oli ennen tätä vuotta yksi indie-lakka ja nyt niillä on oma laatikkonsa lähellä täyttämistä Helmerissä. Oh my.

Picture Polishin lakkojen oston kanssa viivyttelin pitkään, koska hinta postikuluineen alkaa olla aika mojova. Ihana äitini kuitenkin toi Dubaista mulle ensimmäiset PP:t marraskuussa ja jo joulukuussa oli pakko vain tilata pari all time himotusta lisää. Moscow ja Paris on kaksi lakkaa, jotka on hurmanneet mut instagramin puolella aivan täysin. Eikä kumpikaan pettänyt omilla kynsilläni. Nämä kaksi on upeutta pullossa.

Kesällä julkaistiin myös Cesarsshopin, Dollish Polishin ja muutaman suomalaisen kynsibloggaajan yhteistyökokoelma. Omistan kokoelmasta kaksi lakkaa, mutta tämä Better Not Waste on mielestäni ihan täydellinen. Upea ja uniikki. 

KBShimmerin Dressed to Gild on myös uudempia tuttuvuuksia, mutta my dear lord miten upea tämä onkaan. Se holokimallus minkä valo saa aikaiseksi osuessaan tähän lakkaan, on jotain aivan mieletöntä.

Olisin oikeasti voinut koota vaikka koko top 10 listan pelkistä indielakoista, mutta pakkohan sitä oli yrittää jotain muutakin listalle mahduttaa.  

526 Mint / Harper / Superdrug 50 years 

Musta on hauska lukea tällä hetkellä vuoden koosteposteuksia useammista blogeista, joissa mun ikuisuussuosikkilakka, Kikon 389 Mint Milk esiintyy. Kikon alettua toimittamaan vuoden alusta myös suomeen, on selvästi Kikon lakkoja alkanut näkyä enemmän blogeissa ja ei ihmekään, että tuo minttuinen ihanuus on löytänyt tiensä ihmisten sydämiin. Itse jo useamman vuoden tuota minttua rakastaneena, otin uuden salarakkaan vanhan rinnalle keväällä julkaistuin uuden 526 Mint -sävyn myötä. Tämä uusi tulokas on vähän enemmän vihreään taittava siinä, missä 389 taittaa enemmän siniseen, mutta oikeasti kaukaa katsottaessa moni tuskin edes huomaisi. Tarvitsenko molempia? Tuskin, mutta ovat ne silti ihania. 

Koska yritin tuoda vähän vaihtelua merkkeihin tätä listausta tehdessä, pääsivät mukaan myös Zoyan Harper ja Barry M:n Superdrugin 50-vuotis synttäreille suunnitteleman glitterpommi. Zoyan Bubbly kokoelma hurmasi mut kesällä ja ihastuin näihin irridescent glittereihin värillisessä pohjassa. Koko Bubbly kokoelma siis hurmasi minut, mutta pitkän pohdinnan päätteeksi tulin siihen tulokseen, että Harper on suosikkini. 

Barry M taas jyrää Kikon rinnalle suosikki halpismerkkinä aivan ehdottomasti ja vuoden aikana onkin tullut hommattua aika moni merkin ihana lakka kokoelmiin. Jos yksi suosikki pitää valita, olisi se kuitenkin ehkä tämä synttärilakka, joka on pinkkiä upeutta pullossa. 

Vuoden 2014 aikana ostamani lakat top 10: 

Näistä onneksi puolet on samoja kun mitä yllä ehdin jo mainita, joten tämä loppupostaus ei onneksi ole enää yhtä tekstipainotteinen kuin alku.

Blanc / Muppet's World Tour / Don't Bossa Nova Me Around

Blanc on se mun the valkoinen - jonka kirjoitusasun joudun tarkistamaan joka kerta kun kirjoitan siihen. Tässä yhteydessä ei varmaan kannata mainostaa sitä, että opiskelee ranskaa, koska jostain syystä tuo kirjoitusasu on mielestäni ihan vääränlainen... 

Ginan valkoista en ole kokeillut ja tuskin tulen testaamaankaan, koska tämä valkoinen toimii kuin unelma omilla kynsilläni. Peittää, ei kupli ja levittyy tasaisesti. What more could one want? Muppetsin ja Bossa Novan hyvät puolet taas löytyvät jo ylempää. 

Hung Over The Rainbow / Aurora / Dream

Näistä kaikki kolme on sellaisia, jotka on himottaneet jo aikansa, mutta vihdoin sain hankittua ne kokoelmiini. 

Wicked Polishin Hung Over The Rainbow on upeutta pullossa, eli neonglitter, joka ei pullokuvissa näytä miltään, mutta kynsillä vaalean lakan päällä tämä on täydellinen. Olin haaveillut neonglitteristä jo hyvän aikaa saamatta koskaan aikaiseksi tilata sellaista, mutta onneksi vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja tein tilauksen.

Zoyista Aurora taitaa olla vuonna 2012 ilmestynyt ja Dream 2013. Omalla himotuslistalla ne on olleet siitä saakka, kun olen tiedostanut niiden olemassaolon, tarkkaa aikaa en osaa sanoa. Kumpikin kotiutui sitten luokseni tänä kesänä ja kukaan ei voi väittää, etteikö nämä kaksi ole upeutta pullossa. Jos pitäisi valita suosikeista suosikit, luulen, että nämä Zoyat pääsisivät korkeimmalle palkintokorokkeelle upeudellaan. 

Moscow / Storm / Better Not Waste / Dressed To Gild

Näistäkin lakoista kolme esiintyi jo tuossa vuoden aikana julkaistujen suosikeissa. Ja itseasiassa mulla kävi pieni moka tätä juttua koostaessani, sillä jostain syystä olin päättänyt, että Stormia ei olla julkaistu tämän vuoden puolella, vaikka totuushan on se, että tänä kesänä tämäkin lakka on tullut ulos. Ehkei se kuitenkaan ole niin tarkkaa. Storm on ehdottomasti yksi vuoden suosikkihankinnoistani, sillä niin kuin jo joulukuun ostospostauksessa mainitsin, en omistanut aiemmin yhtäkään valkoista glitterlakkaa. 

Kaiken kaikkiaan vuosi 2014 oli itselleni:

- vuosi, jona rakastuin indie-lakkoihin

- vuosi, jona ostin ihan liikaa lakkoja

- ja onneksi myös myin lakkoja melkein yhtä paljon pois 

- vuosi, jonka aikana pääsin bloggailuun taas kiinni edes semi-tasaisella tahdilla, vaikka kesä vietettiinkin taas radiohiljaisuutta

- vuosi, jolloin pidin blogissa tekemäni lupauksen postata useammin kuin vuonna 2013 (mikä oli muistaakseni 16 kertaa 

Vuonna 2015 haluan:

- pitää postaustahtia yllä siten, että pidempiä taukoja ei liiemmin synny

- karsia kokoelmaani enemmän omaa silmää miellyttäväksi ja päästä eroon liian monista dupeista

- ostaa uusia ihania lakkoja, mutta harkiten, en vain ostamisen ilosta

- aktivoitua sosiaalisessa mediassa: päivittää lakkauksia nopeammin instagramiin, käyttää blogin faceboksivuja hyödyksi, lukea muiden ihmisten blogeja ja kommentoida ahkerammin. Tykkään käyttää sosiaalista mediaa, mutta esim omalla facebook-seinällä edellinen oma päivitykseni on syyskuun reissulta pariisista, eli se kertokoon siitä, kuinka ahkera somen kanssa usein olen

- matkustaa, nauttia elämästä ja ihmisistä, nauraa keskellä yötä väsyneenä parhaiden ystävien seurassa, arvostaa omaa elämääni, itkeä, nauraa, nauttia ja hymyillä - olla onnellinen

Tältä näytti siis minun vuoteni suosikkilakkojen osalta ja innolla odotetaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Löytyikö muiden lakkailijoiden suosikeista samoja lakkoja kuin itseltäni? Tai mitkä ylipäätään oli muiden vuoden suosikkilakkoja?

Happy New Year

Kuvat: We Heart It

Hyvää uutta vuotta!

2014  ei ehkä ollut paras vuosi ikinä... 

Mutta ei varmasti huonoinkaan.

Vuoteen on mahtunut niin paljon kaikkea, 

mutta samalla se on yksi niistä vuosista, 

jolloin olen pakottanut itseni pysymään paikallaan. 

Tahdon kiittää kaikkia ihania lukijoita ja kommentoijia

ihanasta vuodesta 2014, jonka aikana pääsin takaisin 

bloggailuun kiinni edes jollain tasolla. 

Tehdään siis vuodesta 2015 vielä entistä parempi, 

niin blogin kannalta kuin muutenkin. 

Hyvää, mahtavaa ja upeaa vuotta 2015 kaikille blogin lukijoille!