Hyvää synttäriä Playing With Polish

(ennen kuin unohdan, kynsillä Zoyan Ivanka ja leoparditäplät Wild & Crazyn Montanalla ja Orlyn Jet Blackillä).

Mä olin ihan varma, että kiireisen viikkoni keskellä unohtaisin blogisynttärit ihan täysin, mutten onneksi unohtanut. Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäisen kerran tämän blogin puolelle postasin, ihan oikeasti, kaksi vuotta.

Musta tuntuu, etten aina välillä muista kiittää kaikkia ihania lukioita tarpeeksi siitä, miten hypermahtavia ja ihania te olette. Miten oikeasti jokainen kommentti piristää omaa päivääni huomattavasti ja miten olette valmiita pitämään mun puolia tarvittaessa. En ole koskaan väittänyt bloggaavani vain itselleni, koska jos tekisin tätä vain itseni vuoksi, olisi mulla monia huomattavasti vähemmän aikaavieviä keinoja arkistoida manikyyrejäni. Olen alusta asti tiedostanut bloggavani, jotta saan jakaa intohimon kynsiin muiden kanssa, mutta ikinä en oikeasti ajatellut, että bloggaaminen voisi olla näinkin iso osa mun päivittäistä arkea. On eri asia blogata tuhansille ihmisille kuin niille viidelle, joista oletin lukijakuntani aluksi koostuvan ja mä kannan tällä hetkellä suurta huolta siitä, miten tiedän tasan tarkkaan kuinka monesti tämä sivu päivän aikana ladataan ja kuinka suuri osa ihmisiä käy katsomassa, jos olisin postannut, mutta en kuitenkaan ole ja se sekä ärsyttää, että stressaa mua. Yritän kuitenkin juttua saada tänne aina kun on mahdollista.

Myönnettäköön, että ette pääse musta millään eroon, sillä minä tykkään tästä hommasta, vaikka välillä oma elämä ei joustakaan sitä vertaa, että voisin ylläpitää blogin puolella tahtia, jona haluaisin tämän päivittyvän. Olette kuitenkin mahtavia ja ihania ja rakastan sitä, että luette mun juttuja, vaikka niitä epäsäännöllisen säännöllisesti ilmestyykin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan haluan kiittää kaikkia ihania ihmisiä näistä viimeisestä kahdesta vuodesta, olette sitten matkassa mukana olleet viikon tai vuoden. Toivottavasti mulla on vielä monta vuotta edessä tämän blogin kanssa!