Sitä perinteistä Sallaa

Kohta alkaa tuntua, että tämäkin blogi pääsee takaisin nykypäivään ja esittelyvuorossa olisi taas kynnet, jotka on vielä kynsillä siinä vaiheessa kun kuvia julkaistaan. Olin ihan varma, että olisin pilannut nämä tänään jo kolmesti kun samoilla lakoilla tein 9-vuotiaalle ranskalaisen manikyyrin (kuvitelkaa sitä kynsien kokoa!) ja opetin samaiselle lapselle miten käytetään konadin juttuja. Ainakin meillä oli kivaa kynsiä lakkaillessa.

Itse sen sijaan lakkasin eilen omat kynteni - ja taas Kikolla. Pohjalla aivan upea kimalteleva nudelakka, joka on todella beige ja vaalea, mutta sisältää paljon kimallehippusia, melkein kuin kimallelastuja, jotka loistaa upeasti pullossa. Rakastuin tuohon palavasti heti ja tämä menee China Glazen Knottyn kanssa samoille viivoille nude-ihanuutena. Tipeissä on violetti lakka,  jossa pullon mukaan olisi samanlaista glitteriä kuin eilen esittelemissäni lakoissa, mutta näissä tipeissä se ei ainakaan liiaksi näkynyt. Pitää tutkia uudestaan kun lakkaa on koko kynnellä. Koristeluissa tutut ja turvalliset Orlyn striperit, joita edelleen rakastan avaruuteen ja takaisin ja koristelutyyli on sitä mulle ominaista, mutta samalla sitä, mikä mielestäni toimii aina ja näyttää kauniilta.

Oikeasti mun ei tällä hetkellä pitäis olla täällä ja kirjoittaa blogiin mitään vaan käydä vihdoin tuon matkalaukun kimppuun ja heittää sinne edes kolme vaatekappaletta, että selviän seuraavista neljästä päivästä. Huomenna joudun heräämään aivan tuskaisen aikaisin ja raahaamaan itseni, sekä matkalaukkuni juna-asemalle, mistä huristelenkin englannin kanaalin alitse suuntanani taas vaihteeksi tuo ihanainen lontoo, jossa olen tainnut jo tämän blogin historian aikana käydä vähän liian monta kertaa. Pääsen shoppailemaan ihania kosmetiikkajuttuja, katsomaan pari musikaalia ja ennen kaikkea näen vanhempiani tämän kahden kuukauden tauon jälkeen. Kyllä, olen innoissani!

Love for pink

Hey, I'm on fire, kaksi postausta samalle viikolle, nyt menee hyvin. Vaikka edelleen mennäänkin yksinkertaisella linjalla, on tämä parempi kuin ei mitään.

Jatkan taas vähän Kiko-hehkutusta, nimittäin kun eilen lähdin etsimään tuplakappaleita parista ihanasta lakasta, törmäsinkin näihin kahteen pinkkiin - ja siihen samaan hurmaavaan 1,5 euron hintaan. Kaksi kaunotarta, joissa molemmissa shimmerpohja ja seassa maailman hienojakoisimpia holohippusia. Mietin kaupassa, että nämä lakat on joko todella suuria epäonnistujia tai sitten todella kauniita kynnellä. Auringonvalossa tulin siihen tulokseen, että nämä ovat upeita ja haluaisin tällaisia joka sävyssä.

Näissä kynsissä pohja on ihana vaaleanpunainen lakka, jonka pullon jo näköjään hukkasin, enkä voi kertoa teille sen numeroa. Hups. Päällä vinottain lakkaa numero 241 ja rajat valkoisella nail art lakalla. Ainoana huonona puolena näissä oli vähän kehno peittävyys. Tuon vaalean kanssa olisi juuri ja juuri selvinnyt kolmella kerroksella, mutta silti se oli siinä rajoilla. Lakka oli kuitenkin niin upea, että kestän ongelmat peittyvyydessä milloin tahansa. 

Musta tuntuu, että mun kynsi-innostus on taas nostamassa päätään ja toivottavasti ehdin myös dokumentoida ne kameralle tästä edespäin ennen kuin ne kuolevat kynsille. 

ps. pohjalla oleva lakka on oikeasti hiukan vaaleampi kuin kuvat antavat ymmärtää, mutta määrätietoisesta muokkauksesta huolimatta, se ei halunnut toistua kuvassa ihan niin kuin piti. kuka tulisi pitämään mun kynsilakoille puhuttelun ja kertomaan, että niiden pitäisi totella mua?

Kikokikokiko

Tänään tykätään Kikon lakoista.

Tänään ei tykätä siitä, että taitoni kuvata kynsiä on ihan täysin kadonneet jonnekin. 

Noh, näillä kuitenkin mennään ja tähän on tyydyttävä.

Ai niin, ja tänään rakastetaan Sechen pikakuivattajaa. 

Mä oon ostanut ranskasta aika maltillisesti lakkoja, koska täällä suurin osa lakoista maksaa jo 6-7 euroa kaupassa ja jos mennään niihin parin euron lakkoihin, haisevat ne sen verran kummalliselle, ettei niitä oikein sormilleen haluaisi iskeä. Niin, asia oli näin kunnes Kiko tuli kuvioihin. Kävelin tämän kaupan ohi käytännössä päivittäin huomioimatta sitä, koska ajattelin, että tämä olisi kallis paikka. Noh, loistavalaatuiset lakat maksavat 3,9e. Eli siis kynsitytön taivas. Vielä kun värivalikoima on ihan mieletön ja lakoista löytyy hyllystä testerit.

Eilen tein visiitin taas Kikolle ja kotiutinkin 6 lakkaa. Kolme normihintaista ja kolme upeutta 1,5 euron hintaan. Olin onnellinen. Itseasiassa lähdinkin etsimään tuota glitterlakkaa, joka löytyi sieltä alekorista 1,5 eurolla. Tänään kävin toisessa Kikossa toiveina ostaa noita pari matkaan ihan vain blogin puolella arvottaviksi, mutta eipä löytynyt siitä liikkeestä missä kävin. Höh, mutta yritän vielä, jos löytäisin muualta.

Näissä kynsissä on aluslakan jälkeen 2 kerrosta ihanaa valkoista kimaltelevaa lakkaa numero 205, sen jälkeen violetinsinertävää 339 kaksi kerrosta, sen päälle lakka nro 300, edelleen kaksi kerrosta ja kuorruttamaan koko komeus lakalla numero 270, tätäkin se kaksi kerrosta. (Tiedän, että tuskin kukaan noista numeroista hyötyy, mutta pistetään varmuuden vuoksi). Seche vite kuivattamaan koko kakku ja lakkakerroksia oli tipeissä lopulta se 10 kappaletta. Hetki kuivattelua ja nukkumaan ja aamula koko paketti oli edelleen kasassa, kuivana ja ilman mitään painaumia kynsissä. Kyllä, rakastan Secheä ja sen kuivatustehoa. En nyt normaalisti vetele kynsiin sitä 10 kerrosta lakkaa, mutta mun normaalin aluslakka + kolme kerrosta värilakkaa yhdstelmän Seche kuivattaa ongelmitta.

Miltä kynnet näyttävät teidän silmiin? (Muuta kuin muodottomilta mitä ne näiden kuvien perusteella on?) Ja kiinnostaisiko tämän merkin tuotteet arvonnan muodossa vaikka sitten joulun alla kun siihen olisi mahdollisuus?

Facts, 115 of them to be exact

Nyt kun blogeissa on pyörinyt x määrä erilaisia itsensäpaljasteluhaasteita, päätin kantaa korteni kekoon ja tehdä itsekin yhden niistä. Mua on haastatte noihin useammissa blogeissa, mutta olen jo sekaisin, missä ja milloin, joten nappasin sonnen tekemän 115 faktaa hömpötyksen ja tässä olisi varmasti niitä faktoja kaikkien niiden haasteidenkin puolesta, jotka olen unohtanut tehdä. Tunnen itseni vuosisadan typerimmäksi ihmiseksi näitä uudestaan lukiessani, koska osa on niin tyhmiä, mutta antaa mennä.

1. Vaikka olen ihan onneton kaikkien sarjakuva/fysiikka/kemia/whatever -juttujen kanssa, The Big Bang Theory on mun mielestä ehkä hauskin sarja ikinä
2. Pienenä ajattelin jotenkin alitajunnassani, että sudet ja ketut olisi vähän kuin sama asia, ketut vaan tyttöjä ja sudet poikia. Nykyään tiedän ihan tarkkaan niiden olevan kaksi eri lajia, mutta silti edelleen jossain mieleni perukoilla on jako kettu-tyttöihin ja susi-poikiin
3. En ole ikinä elämässä edes maistanut tupakkaa, enkä koe mitään tarvetta edes yrittämiselle
4. En kuitenkaan tuomitse ihmisiä, jotka polttavat. Do whatever you wanna do with your life as long as it doesn't hurt anyone else
5. Pienenä jossain Kreetan lentokentällä isäni pudisti vahingossa pienen määrän tupakkansa tuhkaa sormelleni. Pelkäsin pitkään, että sormestani kasvaa tupakkapuu, josta iskä sitten voisi poimia tupakoita aina kun haluaa
6. Lupaan, että tämä on viimeinen tupakkaan liittyvä, mutta isälläni oli tapana kutsua tupakoitaan paateroiksi (don't ask, meidän perheessä asioilla voi olla mitä kummallisimpia kutsumanimiä). Noh, iskähän sitten kävi paaterolla muutaman kerran illassa aina ja meidän naapurin papan nimi oli joku todella, todella samantyylinen nimi. Pohdin pitkään pienenä miksi isä vieraili naapurinpapan luona monta kertaa illassa, ennen kuin tajusin "paaterolla käymisen" tarkoittavan tupakalla käymistä
7. Tykkään siitä, miltä silmälasit näyttävät kasvoillani, joten joskus kun niitä tarvitsen, ei se ehkä ole kovin paha juttu itselleni. Tosin tätä ei ehkä tapahtu kovin nopeasti - ainakaan toivottavasti - kun edelleenkin erotan ne pienimpienkin e-kirjainten sakarat
8. Olen alkanut sietämään lohjennutta kynsilakkaa täällä hiukan enemmän kuin mitä suomessa siedin. Ei siksi, ettenkö edelleen vihaisi sitä, miltä kynnet näyttää, mutta täällä välillä pitää aika priorisoida johonkin muuhun kuin lakkaamiseen
9. Olen todella kofeiiniherkkä ihminen ja pitää meittiä todella tarkkaan mihin aikaan voin vielä esimerkiksi colaa juoda
10. Kun kirjoitan näitä, mulla on tosi kylmä avoinna olevan ikkunan takia, mutta en jaksa nosta pystyyn, sulkea ikkunaa ja palata takaisin koneelle kun tiedän, että viiden minuutin päästä joudun kuitenkin karkaamaan koneelta

11. Lempimusiikkia ja -bändiä kysyttäessä en yleensä koskaan sano oikeaa lempibändiäni
12. Se on ollut Panic! at the Disco jo yli viiden vuoden ajan
13. Olen nähnyt bändin kahdesti livenä, ensimmäistä kertaa kun bändi oli vielä kasassa neljällä jäsenellä 2008 ja pääsin tapaamaan heitä silloin, toisen kerran viime toukokuussa
14. En muista kummastakaan keikasta kuin muutaman yksityiskohdan, vaikka tiedän, että molempien keikkojen aikana olen ollut onnellisimmillani
15. Olen nähnyt varmaan lähemmäs 100 eri bändiä livenä elämäni aikana, useita moneen kertaan
16. Kill Hannah on ehdottomasti paras bändi lavalla, koska Matt Devinen stage presence on aivan uskomaton
17. Koska tunnetuista muusikoista on varmasti äärimmäisen rasittavaa halailla jokaista vastaantulevaa fania, en tee ikinä aloitetta halatakseni ketään. Paramoren Hayley ja Kill Hannahin Matt ovat kummatkin tosin halanneet minua omista aloitteistaan
18. Voisin puhua musiikista vaikka vuoden
19. En ikinä arvostele ihmisiä heidän musikkimakunsa perusteella, ellei musiikkimauksi sanota "no sellainen radiomusa". Radiomusa voi olla kaikkea klassisesta R'n'b:hen. Koita päättää edes genret mistä tykkäät eniten
20. Mun ensimmäinen suosikkibiisi oli Eppu Normaalin Baarikärpänen. Lauloin sitä olohuoneen sohvapöydällä seisten. Ikäähän oli ehkä neljä vuotta ja halusin ryypätä joka päivä. Hurmaavaa

21. Isäni kanssa olen kasvanut niin musiikkikulttuuriin, kuin myös tiettyjen telkkarisarjojen kanssa. Katselin kummeleita ennen kuin katselin muumeja
22. Jos rehellisiä ollaan, mun mielestä muumeissa ei oo mitään kovin erikoista. Ne oli kivoja pienenä, mutta enään ei kiinnosta
23. Olen 150% koiraihminen. Rakastan jokaista vastaantulevaa koiruutta
24. Sen sijaan en ymmärrä kissoja. Mielestäni niissä ei ole mitään mielenkiintoista enkä ymmärrä miksi ihmiset rakastavat niitä. (Älkää murhatko mua, tiedän, että moni on samaa mieltä koirista, mutta meitä on jokaiseen veneeseen.)
25. Olen pitänyt koiraa hengissä ihan onnistuneesti pitkään (se tosin alkaa syömälakkoon aina kun ollaan kaksin kunnes käyn kaupassa ja ostan sille maksalaatikkoa, se on ovela) mutta en ole saanut edes kaktusta säilymään hengissä, saatikka sitten mitään muuta kasvia
26. Olen kohdassa 26. ja tällä hetkellä tuntuu, että en ikinä keksi näitä yli sataa
27. Mun oikeanpuoleinen ala-viisaudenhammas yrittää tappaa mut tällä hetkellä. Tyhmä hammas
28. Multa puuttuu perinnöllisesti toinen yläleuassa olevista pienistä hampaista (niistä jotka on etuhampaiden ja kulmahampaiden välissä) ja toinen on poistettu "kosmeettisista syistä"
29. Kieltäydyin raudoista ollessani 15(?) ja tällä hetkellä kaduttaa
30. Olen kirjoittanut livejournaliin somewhat päiväkirjaa jo vuodesta 2005

31. Joka kerta kun joku kehuu englannin aksenttiani, ilostun siitä suuresti, koska kuvittelen sen aina olevan pahempi kuin se onkaan
32. Viikko sitten nainen (luulen sen olleen englannista) luuli mua britiksi. Jos olisin ollut yksin, seisoisin varmaan edelleen siinä kadunkulmassa suu auki. Mitä mun aksentille on tapahtunut?
33. Onneksi tänään yksi jenkkityttö sanoi mun puhuvan todella jenkkiläisittäin
34. Aksenttini on siis jenkki / newyorker
35. Kuvittelen osaavani matkia englannin aksenttia A.) humalassa ja B.) kun olen ollut pari päivää Briteissä ja olen väsynyt
36. En ole ikinä puhunut suomiaksentilla englantia, vaan olen aina omistanut jotakuinkin kummallisen jenkkiperäisen aksentin
37. Tällä hetkellä kun palloilen päivittäin ranskan, englannin, suomen ja ruotsinkielien välillä, aivoni ovat välillä niin solmussa, että lauseessa on parhaimmillaan kolmea eri kieltä sekaisin
38. Mietin aina, miten ihmiset kertovat näkevänsä unia mustavalkoisina, mutta mä en ikinä muista onko ne olleet värillisiä vai ei
39. Näen unia usein, mutta muistan niitä kunnolla vain todella harvoin
40. Pienenä kaverini uskotteli minulle, että jos painajaisia ei kerro ääneen, ne toteutuvat. Voin kun 6-vuotiaana olisin tajunnut, että vaikka pitäisin mölyt mahassani, ei miekkavalat tulisi ja söisi mua

41. Vaikka olen mielestäni nuori, mietin jatkuvasti miten alle kymmenessä vuodessa olen kolmikymppinen
42. Tällä hetkellä olen varma siitä, missä haluan ensi syksynä olla: Tampereella, pienessä opiskelijaykiössä ja yliopistolla sisällä. Eihän se vaatinut kuin neljä vuotta palloilua maailmalla ja muita juttuja opiskellen, mutta jokaisesta itsensä löytämiseen käytetystä vuodesta olen onnellinen
43. En vanno, että olen enää puolen vuoden päästä samaa mieltä tulevaisuudensuunnitelmistani
44. Vaikka rakastan tamperetta ihan yli kaiken, olen vain koittanut paeta sieltä viimeiset vuodet. Tällä hetkellä tuntuu, että haluaisin asettua sinne aloilleni, omille, mutta kuitenkin lähelle perhettäni
45. Vaikka kammoan kaikkea sitoutumista ihan hirveästi, luulen tietäväni miksi haluaisin tulevaisuudessa lapsiani kutsua. En varsinaisesti ole koskaan asiaa pohtinut, mutta mulla vain on pari nimeä, joita olen rakastanut monia monia vuosia ja yhtäkkiä ne muokkautui baby nameiksi
46. Niistä puhuttaessa tulee mieleen Sophie Kinsellan Can You Keep A Secret? kirja, jonka luin tänään loppuun junassa. Se otti multa ennätykselliset 12 päivää lukemiseen
47. Vaikka pidän kirjoista ihan hirveästi, mulla ei ole ikinä aikaa niiden lukemiseen ja siksi sama pokkari pyörii usein laukkuni pohjalla monta kuukautta
48. Arvon tällä hetkellä aloittaisinko lukemaan Water for Elephantsia vai jotain random britti-romantiikkapläjäystä, joka sijoittuu Notting Hilliin
49. Notting Hill ei musta ole mitenkään kovin kummoinen paikka Lontoossa
50. Lontoota rakastan kaupunkina ihan mielettömästi, mutta asuttuani kahdessa eri miljoonakaupungissa, en ehkä haluaisi koskaan muuttaa Lontooseen, vaan pitää sen aika lähellä sydäntäni upeana lomakohteena

51. Kahden viikon päästä tähän aikaan toivottavasti tallustelen tuossa ihanassa kaupungissa
52. Lomassa tärkeintä olisi päästä näkemään vanhempiani kahden kuukauden tauon jälkeen
53. Odotan myös sitä, että kerrankin olisin paikassa, jossa ymmärrän mitä mulle puhutaan ja osaisin vastata takaisin. Täällä lauseiden sulatteleminen kun vie aikaa
54. Vaikka olen ollut poissa suomesta nyt 1,5 kuukautta ja olen puhunut perheelleni skypessä vain kahdesti, ei minulla ole ollut koti-ikävä hetkeäkään
55. Koen vahvasti, että tämä paikka ja Pariisi on juuri se, missä mun kuuluukin tällä hetkellä olla
56. Rakastan sitä, miten tämä kaupunki on aivan upea ja otat mistä tahansa asiasta kuvaa kaupungissa, siihen tulee oma pariisi-fiilis, joka tekee kaupungista upean
57. Rakastan suurkaupunkeja ihan mielettömästi, mutta olen pitäytynyt ihan liikaa kolmen ihanan, Lontoon, Pariisin ja New Yorkin, tutkimisessa
58. Yleensä rikon nappikuulokkeen maksimissaan kuudessa kuukaudessa. Nyt mulla on ollut kahdet kuulokkeet käytössä yli vuoden ja pelkään kuollakseni, että ne molemmat hajoavat samaan aikaan
59. Tykkään Scullcandyn nappikuulokkeista kaikkein eniten
60. Voisin ostaa Lontoosta taas uudet, ihan vain, jos noi päättää mennä rikki

61. Olen heart broken, koska veljeni sitten vihdoin näyttää pääsevän ylioppilaskirjoituksistaan läpi, enkä sitten ole suomessa julimassa herraa. Periaatteessa voisi olla mahdollista kysellä, josko pääsisin juhliin suomeen, mutta en vain näe fiksuna lähteä sinne joulukuun alussa pariksi päiväksi, tulla takaisin reiluksi kahdeksi viikoksi ja lähteä jouluksi kotiin. Tyhmä veli
62. Itsehän vedin kirjoitukset lukematta läpi ihan hyvillä arvosanoilla, joten minulta ei kannata kysellä lukuvinkkejä
63. Jos erehdyt kysymään, ne ovat luokkaa "lähde kavereidesi kanssa reissaamaan eurooppaan". Niin minä käytin lukulomani
64. Elän elämääni heittelehtien välillä jokaisen aallon matkassa, mutta juuri se tekee minut onnelliseksi
65. Tiedän, että missä tahansa tulenkin aikuisena elämään, sydän huutaa koko ajan useampaan eri paikkaan
66. Numerosta 66 tulee mieleen 666 ja saatananpalvonta
67. En usko jumalaan, enkä mielestäni ole koskaan uskonutkaan
68. Olen agnostikko
69. Mun mielestä jokainen saa uskoa ihan mihin vain, vaikka siihen, että likainen sukka lattiallani on jumalan ilmenemismuoto maan päällä, jos se tekee heidän onnelliseksi, eikä aiheuta hallaa muille, eikä sitä tulla minulle kurkusta alas väkisin syöttämään
70. Olen kerran Lontoossa melkein lyönyt yhtä islaminuskoista miestä, joka ei meenannut jättää mua rauhaan vaan tuli pauhaamaan mulle uskonnosta odottaessani äitiäni yhden liikkeen ulkopuolella

71. Olen aina kunnioittanut vanhempiani, mikä on johtanut siihen, että he luottavat muhun ja olenkin saanut mennä ja tulla niin kuin haluan käytännössä koko ikäni
72. En pelkää suurkaupungeissa yöllä yksin liikkuessani, mutta pikkupaikkakunnilla jokainen vastaantuleva elävä olento on mielestäni murhaaja
73. Katsoin aiemmin tänään huonon murhaleffan (The River Murders(?)) ja pelkään, että yöllä pelkään jonkun tulevan teloittamaan minut
74. Olen katsonut ranskassa ihan liikaa leffoja
75. Suosikkini on ollut varmasti Bad Teacher, aivan loistava pätkä, jonka aikana nauroin välillä kyyneleet silmissä
76. Olen todella huono katsomaan leffoja yksin, koska olen todella kärsimätön ja puolen tunnin jälkeen yleensä luovutan, oli leffa miten hyvä tahansa
77. Täällä olen kuitenkin katsonut vaikka mitä leffoja, kun joku muu ne on valinnut ja jään vaan tv:n eteen istumaan
78. Olen huonoa leffaseuraa kun vaihdan asentoa kuin hurrikaani kymmenen minuutin välein kun en vain osaa olla paikallani
79. Vihasin Uggeja kenkinä monta vuotta, kunnes tajusin eron aitojen ja niiden pahvipohajisten feikkien välillä. Sen jälkeen jalkani ovatkin rakastaneet joka talvi noita omia popojani ja ihmetellen katselen monien muiden kenkiä, joiden pohjat ovat lytyssä ja kengät näyttävät kylmiltä ja epämukavilta
80. Mä en pidä kengistä muutenkaan ja aina kun on mahdollista, potkin ne pois jaloistani

81. En ole luonut itse omaa facebook-tiliäni
82. Käyn ylläolevassa sosiaalisessa mediassa kurkkimassa mitä siellä tapahtuu miljoona kertaa päivässä, mutta statuksia yms. päivitän ehkä kerran kahdessa kuukaudessa
83. Tästä syystä seinäni oli pitkään täynnä pelkästään yhden ystäväni linkkejä yms. juttuja
84. Sosiaalinen media terminä on mielestäni idioottimainen. Samoin kuin moni muu mediaan ja journalistiikkaan liittyvä termi (kyyninen alan ex-opsikelija)
85. Olen materialistinen keräilijäluonne, joka tykkää haalia kaikkia kivoja juttuja ympärilleen
86. Jos päätän jotain haluavani, hankin sen itselleni, vaikka joutuisin tekemään paljon töitä yms. sen eteen
87. Olen aika itsepäinen ihminen
88. Äiti väittää mun olevan konservatiivinen ihminen perustanaan se, etten pidä asioiden muuttumisesta. Kuitenkin yleismaailmallisesti oma ajattelutapani on todella liberaali, ainoa, minkä en halua muuttuvan on se, jos kotona sokeria on säilytetty 16 vuotta samassa suloisessa kipossa, ei mielestäni ole mitään ideaa vaihtaa sitä tylsään ja typerään uuteen astiaan
89. Olen syntynyt vuonna -89, kolme päivää ennen vuosikymmenen vaihdetta ja vitsailen aina kaikille kultaisesta 80-luvusta. Paha vaan, että viimeksi vitsini ymmärrettiin vähän väärin ja mua kuviteltiin 10 vuotta vanhemmaksi kuin olenkaan.
90. En kerro ikinä edes ystävilleni kehen olen ihastunut

91. Kavereillani on usein se kuva, että he tuntevat minut tosi hyvin kun olen kova höpöttämään omasta elämästäni, mutta oikeasti vain todella harva tietää juttuja, jotka on jostain pintaa syvemmältä
92. Kun olin lapsi, mun suurin toive oli täyttää 15 vuotta. En muista miksi, mutta empä pienä ainakaan kurotellut tähtiin saakka
93. Olen uskomattoman hyvä unelmoimaan ja elän omissa haavemaailmoissani suurimman osan ajasta
94. Rakastan metrolla matkustamista
95. Mulla on aina olleet maailman parhaat esimiehet töissä
96. Olen tehnyt töitä käytännössä tauotta siitä kun olin 15-vuotias
97. En pidä teestä, enkä kahvista
98. Dolce Custo -koneella Café au Lait on kyllä maistunut täällä hyvin
99. Myös Starbacksin erikoiskahvit menevät
100. Starbuckseissa parasta on Caramel Frappuccino ja sekä mun lompakon, että mun painon pelastajana toimii se, ettei niitä saa ranskasta

101. En tykkää mokkapaloista yhtään, mutta browniet on maailman suurinta herkkua
102. Mun siskoni (13 vuotta) kysyi multa juuri toimiiko skype ilman nettiä
103. Mä alan vähitellen pelkäämään, että se löytää tän blogin pian, koska ainakin joistain mun kynsistä se kommentoi skypessä "Onko se ihan sun idea kun netissä oli samanlaiset"
104. On kulunut ehkä 20 tuntia tosta "yhyy veljeni pääsee ylioppilaaksi, enkä näe sitä" vuodatuksesta, jonka tähän samaan juttuun eilen kirjoitin, kun kuulin, että niitä lakkiaisia juhlittaisiin jo ehkä edellisenä lauantaina ja mahdollisuus parin päivän minivisiitille suomeen olisi hyvä
105. Rakastaisin meikkailla aamuisin oikein kunnolla luomiväreillä ja muilla, mutta oikeasti aikani riittää vain siihen viidenminuutin meikinpohjustin+meikkivoide+peitevoide+puuteri+poskipuna+ripsiväri -linjaan. Nukkuminen on kivempaa
106. Omaa naamaa on kiva laittaa esim. ulos lähtiessä hitaasti ja antaumuksella, mutten vain käsitä ihmisiä, jotka vaativat yli tunnin laittautumiseen joka aamu
107. 107 oli ranskanluokkamme numero lukiossa
108. Olen saanut maailman parasta kiinalaista ruokaa Dubaissa ja New Yorkissa
109. Hong Kongissa oli mahdotonta löytää hyvää ruokapaikkaa. Miten tämä liittyy, muhun, sitä en tiedä, mutta sanotaan nyt vaikka, että en tykästynyt Hong Kongiin kaupunkina yhtään
110. Kello on 20:37 enkä ole vieläkään syönyt päivällistä, ehkä kohta pitäisi

111. Puhuin äsken vanhempieni kanssa skypessä ja jo pelkkä koiran liikkeiden kuuleminen taustalla sai mut ikävöimään sitä hullua ihan mielettömästi
112. Haluan ihan ikioman koiran niin pian kuin mahdollista
113. Kuuntelin tänään junassa The Killersien Hot Fuss:ia, joka on tämänhetkisen levykokoelmani ensimmäinen levy, jonka olen itse ostanut (as in kokoelman, joka koostuu vain hyvistä levyistä, joita aloin ostaa noin 16-vuotiaana)
114. Ilmaisu baby love on kuulunut sanavarastooni jo vaikka kuinka monta vuotta, mutten voi enää ikinä käyttää sitä, koska Justin Bieber pilasi sen multa
115. Mua vähän hävettää, että ajatus lähti harhaileen niin pitkälle, että Justin Bieberkin pääsi mukaan näihin faktoihin. Lisäksi mua ärsyttää, miten tällä hetkellä puolet näistä päättyy pisteeseen ja puolet ei ja kohta mun pitää käydä lukemassa nää kaikki läpi ja poistaa pisteet

Jaksoiko kukaan loppuun saakka, vai nukahtiko kaikki?

Breast cancer awareness

Mun käsittääkseni rosa nauha päivä on enemmän suomalainen juttu, kuin mikään kansainvälinen asia, vaikka lokakuu kaikkialla onkin Breast Cancer Awareness month. Pariisissa on tänään ollut suurempi juttu iPhone 4S:n julkaiseminen ja jonot Apple Storen edessä (siellä oli ihan oikeesti security miehiä miljoona ja kunnon jonotusalueet ja pyörittelin silmiäni menolle, mikä sai yhden niistä security-miehistä nauramaan mulle aika pahasti. Kyllä, pidän applesta merkkinä hurjasti, enkä vaihtaisi merkin puhelintani, enkä konetta pois vaikka mikä olisi, mutten kyllä silti jonottaisi montaa tuntia sen puhelimen tähden). Okei, hyppäsin ehkä vähän raiteilta.

Niin kuin olen aiemminkin sanonut, mulle syöpä ylipäätään on aika henkilökohtainen juttu. Vihaan sitä ja mun suhtautuminen siihen oikeasti epärealistisempi kuin monen muun. Olen ollut pitkään jo sitä mieltä, että syöpä on se, mikä mut kaataa ja vaikka moni on yrittänyt muuttaa mun mieleni, en vain osaa. Mielestäni koko rosa nauha -kampanja on mahtava juttu. Voisin kirjoittaa tästä aika pitkään, mutta se johtaisi joko siihen, että A) alkaisin itkemään puhuessani aiheesta tai B) saisin kaikki vihaamaan itseäni kyynisyyteni takia. Ennen kuin kumpaakaan tapahtuu, vaihdetaan kynsiin.

Keskiviikkona tein pinkit kynnet ja laitoin niihin tarroja, ajatellen, ettei ne kestäisi päivää kauempaa. Eilen illalla tulin siihen tulokseen, että tarrat on pysynyt yllättävän hyvinä ja en jaksa vaihtaa kynsiä, joten näillä mennään. Vaikka jotain uutta olisinkin tehnyt, en olisi mitään nauhoja yrittänytkään sormiini väsätä. Niitä kun tuntuu löytyvän vähintään kolmissa kynsissä neljistä tänään. Kukin tyylillään, tottakai, mutta ei ole mun juttu.

Lakkana ihanaakin ihanampi OPIn Strawberry Margharita. Olen himoinnut tätä ehkä 3 vuotta, mutta aina olen jättänyt ostamatta "just another pink" tekosyyllä. Mun suosikkidrinkkini (oikein valmistettuna) on mansikkamargarita ja jo nimensä takia tämän olen halunnut. Muutama viikko sitten ostin tämän jonain äkspoks-päivänä piristämään itseäni, mutta vasta nyt sain kynsille. Pullossa näyttää ihan vaan pinkiltä, kynsillä tämä on ihana. Tykästyin tähän välittömästi. Sopii omaan ihonväriini ja näyttää kauniilta. I love it!

Naked, and happy as a Muppet!

Ranskassa on sellainen kiva puoli, että täällä on Sephora. Ja niitä Sephoroita on kaupungissa ihan joka paikassa (enemmän kuin esimerkiksi New Yorkissa on). 

Se, että täällä on noita liikkeitä niin paljon, voi olla tosi haitallista ihmisen lompakolle myös. Tänään nimittäin annoin uuden, rakastavan kodin yhdelle rakkaalle, jonka perään olen haikaillut niin kauan kun se olemassa on ollut. 

Kyllä, Naked -paletti. Varmaan kaikki tietävät millaisen hypen tämä paletti on ympärilleen kehittänyt ja julkaisustaan saakka tämä on ollut melkein koko ajan loppuunmyyty joka pakasta, niin nettikaupoissa kuin ihan fyysisissäkin liikkeissä. Vaikka kuinka olen tätä himoinnut, mua ei vain oikein ole tehnyt mieli ostaa netistä tätä, jolloin ei voi olla varma saako palettia käsiinsä ollenkaan ja onko kyseessä sitten ihan se real deal kuitenkaan. Siksi olin jo vähän päättänyt sivuuttaa tämän, mutta jos asia tehdään sinulle niin yksinkertaiseksi, että voit kävellä kauppaan, napata tuotteen hyllystä ja kiikuttaa sen kassalle, voiko tilaisuuttaan sivuuttaa.

Mulla taitaa aiemmin olla ehkä kaksi näistä sävyistä muissa UD paleteissa joita omistan ja tässä on myös vain kaksi täysin mattaa sävyä (en tykkää mattaluomiväreistä). Paletin mukana tuli mini Urban Decay Primer Potion (se normiversio) ja sivellin. Rehellisesti sanottuna oisin melkein mielummin ottanut sen version, jossa on kaksipäinen 24/7 eyeliner, mutta menee tämä näinkin. En malta odottaa että pääsen kunnolla testaamaan tätä.

Sephorassa mun riemuni ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään tuohon Nakediin, nimittäin törmäsin tällaisiin jalokiviin OPI hyllyllä. 

(Pahoittelen tärähtänyttä kuvaa, mutta kun mun pitää kohta lähteä, enkä edes itse tiedä onko se kohta minuutin vai puolen tunnin päästä, en ehtinyt ottaa uutta kuvaa.)

MUPPETS!

Diwine Swine, Gone Gonzo ja Rainbow Connection. 

Yritin puhua itseäni ympäri, että ostaisin nämä netistä, halvemmalla ja tilaisin ne jouluksi kotiin. Glitter kuitenkin vei voiton ja kun ei tuota OPI enää liiemmältä nettikaupoissa ole, niin päätin, että tämä on ihan oikeutettua. En tiedä koska nämä tulee nettiin myyntiin kun vasta yhdet swatchit näistä lakoista olen löytänyt, enkä vain voinut vastustaa kiusausta. Ovat aivan ihania, that's all I have to say!

Nyt tämä tyttö on onnellinen!

ops!

Jos jollain sattuu oleman tarvetta halvoille Konad laatoille tai lakoille, kannattaa kurkistaa Cesarsin alevalikoimaa, ihastua ja sen jälkeen lohduttaa lompakkorukkaa, joka saattaa alkaa itkeä. Itse saatoin tossa juuri köyhtyä 50 euroa ja sen rahan vaihdoin 10 Konad-lakkaan, 3 laattaan ja yhteen Color Clubin lakkaan. Ei oikeasti paha hinta.

Just puhuttiin eilen Sonnen kanssa konadlakoista ja mainitsin himottelevani ihan suunnattomasti ainakin pastellikeltaista ja minttua. Muutenkin puhuttiin siitä, miten olisi kiva omistaa noita mahdollisimman monissa väreissä, jotta olisi aina vaihtoehtoja joihin luottaa pigmenttisyytensä vuoksi. Noh, tämän tilauksen jälkeen omistankin jo suurimman osan noista lakoista. Mä ostan konad-lakkoja äärimmäisen harvoin ja nyt sitten tuli kertaheitolla ostettua kasa. Juuri sellaisia sävyjä, joista ei halua yli viittä euroa maksaa jos ei ole varma käyttääkö, mutta melkein puoleen hintaan saadessa on ihan oikeutettua ostaa.

Mä olen nyt ollut ostolakossa noin kaks kuukautta ja voi luoja miten ikävältä on tuntunut. Olen huomannut, että mulla selvästi vaikeampaa on se, että en saa ostaa. Normaalisti jos mulla olisi mahdollisuus ostaa juttuja, luultavasti tällä hetkellä ei olisi mitään paineita ostamiselle, koska nettikauppoihin ei ole tullut uusia kokoelmia ja ei ole mitään tarvetta ostoksille, mutta kun mulle on asetettu rajat, että et osta, niin mun sormet syyhyää ostamaan. Olen taas kuin viisi vuotias tämän asian suhteen, kun heti kun asettaa rajoja, niitä tekee mieli rikkoa.

Nyt kuitenkin on paketti matkalla ihan suomen päähän äidin hellään huomaan (se ei tasan ymmärrä mun tarvetta tällaisten juttujen suomeen valmiiksi tilaamiselle), mutta luultavasti sisko pääsee niistä ensiksi nauttimaan. Mun aivoissa on taas joku nystyrä pehmennyt kun piti tuolle yhdelle vekaralle lisätä tilaukseen yksi Color Clubin lakkakin. Mä luulen, että mun kynsilakkavarastot on aika ahkerassa lainailussa tuolla kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä, mutta ehkä on ihan hyvä vaan, että joku rakastaa niitä mun lakkoja sillä välin kun itse olen poissa.

Anteeksi, että jaarittelen taas ummet ja lammet, mutta mulla on ikävä tähän blogiin jaarittelemista. Kiitos muuten hurjasti kaikille blogisynttärionnitteluista, yritän vastata niihinkin kommentteihin tässä ihan pian!