Lilac

Propsit väsyneelle maailman innovatiivisimmasta otsikosta ainakin ensimmäiseksi. Ei taas ajatus oikein jaksa juosta sitä rataa, mitä sen toivoisi.

Eilen illalla havahduin siihen, että kello tahtoi taas juosta jo seuraavan päivän puolella ja nukkuminen voisi olla ihan fiksu juttu, mutta kynnet loisti silti edelleen lakatta. Siksi nappasinkin käteeni ensimmäisen pullon, joka lattialla vielä lojui (ihailtava tapa säilyttää lakkoja, myönnettäköön) ja se sai toimia päivän sävynä.

Kyseessä siis Kikon 635 numeroinen lakka, jonka nimi taitaa olla Lilac. Kikon pulloissahan ei nimiä ole, pelkät numerot ja nettisivuilta näkee "nimet" jotka usein on vain selkeyttämään ihmisille millaisesta sävystä on kyse. Saisi kyllä olla ihan nimetkin näissä pulloissa, ärsyttää yrittää muistella kolmen numeron sarjoja lakoille. Ainoat, joille edelleen hyväksyn pelkät numerot, on Nfu Oh -lakat.

Tämä sävy on kuitenkin osa Kikon Sugar Mat -kokoelmaa ja sen creme-puolta tarkemmin sanottuna. Jännä periwinkle sävy jostain sinisen ja lilan välimaastosta, jollaisia ei liiaksi kynsilakoissa näe, mutta jotka on kauniita. Ei välttämättä kaunein sävy omaa kellertävää ihoani vasten, mutta koska varsinaisesti olen väslittänyt liiemmin siitä, jos lakan sävy vain omaa silmää miellyttää. 

Kuva näyttää myös positiivisen hyvin sen, miten tasainen rappauspinta lakalle jää kynnellä, koska esim China Glazen textuuri-lakat taitavat jäädä omalta osaltani kauppaan juuri sen takia, että olen kuullut niin paljon huonoa juttua siitä, että niillä on vaikea saada "tasaista röpyliäistä pintaa", niin tyhmältä kuin se ehkä saattaakin kuulostaa. 

Tämä lakka saisi kyllä varmasti asua kynsilläni useammankin päivän, ellei neiti säheltäjä olisi onnistunut länttäämään Opin Absolutely Alicen sivellintä keskelle oikean keskisormen kynttä, joka on nyt mielenkiintoisesti vähän kuorrutettu sini-kultaisilla glittereillä... 

Nyt siis pitäisi enää vaihtaa uudet lakat kynsille... Mitä mieltä muut on tekstuurilakoista, yey vai ney?