Violettien creme-lakkojen puute

Eilen "helmereitä" kaivellessani tätä lakkausta varten huomasin jotain, minkä kyllä pitkään olen tiedostanut, mutta en tajunnut asian olevan ihan näin paha: mulla ei nimittäin ole violetteja creme-lakkoja melkein ollenkaan. Olen aina kuvitellut, että mun lakka-armeijastani löytyy kyllä lähes kaikkea, mitä yksi lakkailija voi tarvita, mutta ei näköjään kuitenkaan; jäin nimittäin punaiseen taittavaa violettia cremeä vaille eilen illalla. Tai myönnettäköön, että jokaista lakkapulloa en jaksanut käännellä läpi yksitellen, mutta mitään täydellisesti tarpeisiini sopivaa lakkaa ei vain löytynyt, vaikka kuinka etsin.

Tämän takia mun pitää aloittaa se sama miljoonassa blogissa vilahdellut tikkuprojekti heti kun vain mun swatchtikut löytää kotiin saakka, eli toivottavasti pian. Tilasin näin alkuun vain 10 pakkausta tikkuja (joista jokaisessa 50 tikkua) ja vaikka olen 105% varma, että se ei kaikille mun lakoille riitä, niin ajattelin, etten kuitenkaan haukkaa liian isoa palaa kakkua näin alkuunsa, vaan hitaasti laatikko kerrallaan lyön lakat tikuille. Oma kärsivällisyyteni tunnetusti kun ei ole mitään maailman huippuluokkaa...

Tarvitsin siis alunperin neljä violettia creme-lakkaa Nfu Fun uutuusviolettini alle. Tiesin, että tuo Nufu tulee olemaan melko hailakka tapaus, mutta vasta pullon kierteitä puhdistaessani tajusin, kuinka vaaleaa se lakka oikeasti vanulappua vasten olikaan. Mielessä oli onneksi idea violetista liukuvärjäyksestä, jonka päälle tätä lakkaa laittaisin, joten keittiösienen avulla taiteilin ensiksi liukuvärjäyksen kynsille ja sen perästä pari kimallekerrosta Nufua päälle.

Liukuvärjäyksessä pohjana toimi Barry M:n Berry Ice Cream ja sen päällä Boots Limited Edition, Bright Purple ja OPIn Funkey Dunkey tuputeltuina vuorotellen. Yllätyin itsekin kuinka hyvin värit sulautui yhteen kynnellä, vaikka tein kynsiä peristeisellä sata muutakin asiaa kesken samanaikaisesti -taktiikalla. Nfu Oh topperi on numeroltaan 084 ja viimeistelin kynnet parilla kerroksella sitä, mikä häivytti onneksi vielä enemmän violettien rajakohtia. Ylipäätään olen tosi tyytyväinen näihin kynsiin ja nyt kovasti pohdin itsekseni pitäisikö nämä vielä poistaa ja tehdä tilalle jotain vappuisempaa, vai lähteä vain kehittelemään näiden päälle jotain kivoja koristeluja, kun lakkojen poistaminen ei tällä hetkellä varsinaisesti jaksattaisi millään. 

Kävin tänään myös katsomassa josko kaupungilta olisi löytynyt jotain uutta kivaa kynsilakkarintamalla - lähnnä Jolly Jewelsejä olisin voinut haluta hipelöidä, vaikka lupasin itselleni, että en varmasti osta niitä  - mutta eipä sieltä mitään uutta kivaa oikein löytynyt. Muutaman alelöydöksen kuitenkin onnistuin nappaamaan mukaani. 

Essien Leading Lady on talvesta saakka kummitellut mun päässäni ja ollessaan -30% alessa meidän sokoksella, ei se enää voinut jäädä hyllyyn vaan sai rakastavan kodin minun luotani. Samoin puoleen hintaan ollut OPIn Huoston We Have a Purple lähti omassa matkassani kotiin, kun nuo OPIn Texas kokoelman sorbetit on itseäni kiehtoneet jo pitkään, mutta ei koskaan niin paljoa, että olisin sellaisen mennyt tilaamaan. Ja myönnettäköön, että pidän myös tuon nimestä ehkä vähän liikaakin. Viimeisenä vielä eurolla Seppälästä MIYOn tuoksulakka Tropicana. Omaksi epäonnekseni huomasin, että nämä näköjään poistuu seppälän valikoimista, enkä sitten ehtinyt keräämään itselleni kaikkia näitä viittä tuoksulakkaa, itseltä kun vielä se oranssi puuttuu. Mutta ehkä selviän tästä menetyksestä... Ainakin sen voimilla, että edelleenkin naurattaa spontaani treffi-kutsu, jonka sain kävellessäni keskustassa. Pariisissa oli jo tottunut sihen, että usein joku tulee ja yrittää aloittaa jonkinlaista keskustelua - yleensä juuri sillon kun haluasi kirota kaikki maailman ihmiset alimpaan helvettiin - mutta jotenkin kotikaupungin kaduilla kuvitteli aina saavansa kulkea ihan massaan sulautuen. Ei kuitenkaan näköjään aina... 

Vielä viimeiseksi haluaisin toivottaa kaikille ihanille lukijoille aivan mahtavan ihanaa, simantäytteistä, aurinkoista ja serpentiineillä kuorutettua vappua! Juhlikaa te munkin puolesta, itse kun taas kerran menen sillä mehulinjalla ja aikaisilla yöunilla vappupäivän pitkän työvuoron takia, mutta se ei onneksi estä muita nauttimasta. Voin edelleen ajatella, että viime vappu oli absurdiudessaan niin kummallinen, että tuli sitten juhlittua tämänkin vuoden puolesta.