Brassiepäonnistus

Kun ensimmäisen OPIn Brazil kokoelmaa käsittelevän postauksen nimesin brassipettymykseksi, tuli tästä postauksesta -epäonnistus, vaikka tiedän, ettei se sana olekaan. Tällä kertaa nimittäin omat taidot lakkaajana olivat sen verran hukassa, että lakkaukset lähivät vaihtoon yhden hyvinnukutun yön jälkeen.

Lakat mielestäni olivat kauniin sävyiset yhdessä, eikä yhdestäkään näistä ole koostumuksen puolesta mitään moitittavaa. Jotain positiivista siis.

(Edit: Lakat ovat siis OPIn I Just Can't Cope-Acabana, Love.Angel.Music.Baby ja Don't Bossa Nova Me Around)

Koristelut sitten taas oli ihan toinen virsi. Mä ajattelin koittaa ensimmäistä kertaa fishtail-manikyyriä, sen ollessa mielestäni todella kaunis ainakin kaikilla muilla. Tein peukalot valmiiksi, enkä muista, koska viimeksi olisin saanut jotain niin hirveää ja epätasaista kynsille aikaan. Mun kalanruodot oli ensinnäkin aivan vinossa, täysin toispuoleiset ja niin epätasapaksut kuin vain mahdollista on. Viisaana olin onneksi koittanut koristeluja ensiksi peukaloihin, jotka ei koskaan kuvissa näy. 

Siinä vaiheessa kun peukalot oli valmiina, oli kello jo pitkälle aamuyön puolella ja muissa kynsissä vain pohjaväri lakattuna, joten turvauduin tuttuun vinomanikyyriin ja muutamaan pisteeseen tällä kertaa.

Jostain syystä pettymys omiin taitoihin oli niin suuri, että poistin lakkaukset jo seuraavana aamuna ja otin kuvat ihan vaan itselleni muistoksi, mutta nyt kun uudelleen aloin katsella näitä kuvia, ihan kivathan nuo lakkaukset loppuviimein olivat. Olisi ehkä kannattanut silloin uusia vain pelkät peukaloiden lakat... 

Mulla on muutenkin tällä hetkellä pieni kynsimasis taas meneillään kun tuntuu, että oikein mikään ei toimi haluamallani tavalla, eikä inspiraatiota löydy, mutta toivotaan, että kohta löytäisin sen kadotetun inspiksen taas takaisin.

ps. OPI-kalenteri -arvonnan voiti nimimerkki Chaos. Onnea! Pistän sulle sähköpostia viimeistään illalla, en ole varma ehdinkö ihan heti kun pitää kohta lähteä luennolle :)