Kaaos

Mulla oli eilen taas aina perusteellinen järjesteleminen käynnissä kynsilakkojeni suhteen. Moni ei varmasti ymmärrä, miten jaksan käyttää ikuisuuksia järjestellen lakkoja paikoilleen, mutta musta on hirmu kiva pyöritellä kaikkia pulloja kädessäni ja järjestää niitä. Ironistahan on se, että pystyn pitämään järjestystä yllä aina ehkä viikon ja sen jälkeen kaaos palaa valtakuntaan, koska en ikinä jaksa laittaa pulloja takaisin niiden oikeille paikoille. Napsin huvikseni kuitenkin muutamia kuvia iltani kulusta ja ajattelin ne tännekin postailla, uusia kynsiä kun ei ajan puutteen ja ilmakupliintumisen takia ole kenellekään näyttää. 

Tässä vaiheessa kun tajusin, että kuviakin voisi ottaa, olin ehtinyt jo kaksi laatikkoa järjestää hyvää iskuun. Toisen on valloittanut Barry M ja Color Club, toisen taas Models Own, Nfu Oh, Essie ja Zoya. OPIen kohdalla kaivoin kameran esiin ja tulin mm. siihen tulokseen, että mulla on 18 glitterlakoiksi kelpaavaa OPIa. 

Yhteen laatikkoon sain mahtumaan kaikki glitter ja shimmer-lakat. Oikeastihan tohon laatikkoon mahtuisi vielä luultavasti 14 lakkaa, jos haluaisi ihan täyteen tunkea, mutta kerrankin päätin järjestää kaikki lakat siisteihin riveihin. Toivo kun kaikkien OPIen yhteen laatikkoon mahduttamisesta oli jo menetetty. 

Creme-lakkoja toiseen laatikkoon. Kannattaa muuten ehdottomasti ostaa tuollaista muovimattoa laatikoiden pohjalle, jos säilytykseen käyttää Ikean Helmeriä tai jotain vastaavaa lipastoa (omani on kodin anttilasta hankittuja). Pitää lakat kiltisti paikallaan ja ehkäisee kamalaa kolinaa, jota lasiset pullot ja metalli voivat pitää. 

Ja vielä OPIn cremet. (Nuo keltaiset ei ole saman väriset, vaikka kuva niin ehkä vähän väittääkin. Kannattaa kuvata pokkarilla pimeässä kohdassa kymmenen aikaan illalla. Fiksu ihminen taas vaihteeksi.)

Pidän itseäni tyhmänä ihmisenä, kun en tajunnut ottaa kuvaa, missä olisin levittänyt kaikki nuo China Glaze sängylle ja siitä kun piti alkaa karsimaan ja järjestelemään, meenasin itsekin jo hukkua niihin pulloihin. Kannattaa kasata 145 lakkapulloa sängylle ja yrittää saada niihin jotain tolkkua. 

Lopulta sekin onneksi onnistui. Ekaan laatikkoon pääsi kaikki holot, glitterit ja metalliset lakat. Loppuviimein tilanpuutteen iskiessä oikeaan reunaan muutti myös Poolside kokoelma, eli kesäksi 2010 julkaistut neon-lakat, jotka myös tuolla taustalla näkyvät. 

Alemmassa laatikossa sitten taas shimmerit ja cremet. En tosiaan ollut varautunut ihan näin suureen lakkamäärään laatikoita järjestellessäni, kun soveltavana ratkaisuna jouduin muuttamaan kaikki Chinan cracklet lakat tuohon ylempänä olevassa kuvassa näkyvään puolillaan olevaan OPI-laatikkoon, jossa jo valmiiksi asui myös kaikki Orlyn lakkani. 

Se blogikirppis voisi olla aika todella tervetullut juttu minun lakkalaatikoilleni, mutta tällä hetkellä meillä on vielä sen verran kuherruskuukausi menossa näiden pullojen kanssa, melkein vuoden niistä erossa oltuani, että ihan vielä en pysty olemaan julma itselleni ja karsimaan näistä suurta osaa pois. Olen kuitenkin jatkanut kynsilakkojen luettelointia ja mulla on enää 1,5 laatikollista lakkoja kirjoittamatta listaan, ennen kuin pystyn kynsilakkakokoelmani julkaisemaan. (+ tottakai, vaikka olen nyt kolmesti jo käynyt nuo OPIt läpi, jotenkin siitä huolimatta laatikoista niitä löytyy kolme enemmän kun listasta tällä hetkellä, joten nekin pitää vielä kerran käydä läpi.) Hitaasti, mutta varmasti siis!

Ja koska nyt vuoden olen melkein seurannut ulkopuolisena kaikkea, mitä suomalaiset bloggaajat ovat ostelleet pääsemättä itse käsiksi samoihin aarteisiin, piti tänään käydä kaupungilla vähän etsimässä, mitä kaikkea tuonne onkaan tässä vuoden aikana ilmestynyt. Melkein pääsin tyhjin käsin kaupasta ulos, mutta eipä siinä ihan niin käynyt. Olen nimittäin tosi epälooginen asiakas, koska pyörittelin kynsilakkoja aikani kädessä, mutta olin jo päättänyt, etten osta mitään, koska en jaksa maksaa kassalla vain paria kynsilakkapulloa. Alepuolelta mun käsiin kuitenkin pomppasi huivi, joka oli aivan pakko saada. Saattaa nimittäin olla, että viime toukokuussa Lontoosta (onneksi vain Primarksilta) ostettu lähes identtinen huivi tämän kanssa, on nyt yhden kaveripojan luona Pariisissa, kun se vei sen multa (okei, mulla on sen Dieselin huivi edelleen, joten ehkä mun huivini on vain tunnearvoltaan arvokkaampi kuin tuo sen versio) ja mua edelleen vähän harmittaa, että tuskin tulen sitä huiviani enää näkemään. Tämä kuitenkin on kuvioinniltaan identtinen sen lontoon version kanssa, tuo mikä tässä huivissa on mintunviheää, oli vain edellisessäni limenvihreää, enkä nyt oikein edes osaa päättää kumpi miellyttää silmää enemmän. No mutta, mulla on ainakin uusi, samanlainen huivi nyt, ja maksoi alle viisi euroa.

Siinä kun jotain tärkeää ostettavaa oli siis jo löytynyt, päätin vielä kurkkia kynsilakat uudelleen läpi ja katsoa, jos sieltä jotain kivaa löytäisin. Models Ownin suloisenvihreä Edamame oli pyörinyt mielessäni jo hetken suloisen nimensä vuoksi (+ Edamame pavut on musta tosi hyviä!) ja ihanan shimmerinen Zest  A Peal piti myös kotiuttaa. Miyon tuoksuvista kynsilakoista päätin valita yhden aluksi testiin ja valinta osui Raspberry sävyyn, joka on pinkki pienillä kultaisilla glitterhippusilla. Nuo tosin kaikki olivat niin syötävän ihania, että jos tuo laadultaan vakuuttaa yhtään, luultavasti niistä saa useampikin muuttaa lakkalaatikkooni. Olen ihan liian heikko kaikkiin tuoksuviin juttuihin. 

Tässä voisi taas itselleen muistutella, että jos muistaisi päivittää blogia useammin kuin kerran kahdessa viikossa, voisi olla, ettei näitä postauksia tarvitsisi venyttää tällaisiksi miniromaaneiksi aina... huoh.