Kiko haul

Mä luulen, et meidän siivooja on pitänyt mua vähän hassuna jo niin kauan kun täällä olen ollut, mutta voi olla, että tää suomalaisen hulluuskerroin triplaantui, kun muokkailen täällä kuvia kynsilakkapulloista sen nenän alla. Jotenkin tuntuu, että varmaan lähemmäs seitsämänkymppiselle portugalilaisnaiselle ei ihan aukotta aukea se, miksi kynsilakkapulloista voi ottaa kuvia ja niitä sitten muokkailla. Okei, voi olla, että aika harvalle ihmiselle aukeaa, mikä tässä on niin hienoa. 

Kävin eilen vähän tekemässä tuhojani taas Kikolla ja kun kerrankin tuli ostettua vähän useampikin lakka kerralla, ajattelin niistä pienen haul postauksen tehdä. Aika hempeissä sävyissä mentiin, vaikka yleensä kaikki kirkas, räiskyvä ja kimaltava on sitä olennaisinta mua. Näistä sävyistä nimittäin mikään ei ole sellainen sävy, johon normaalisti tarttuisin. Vihreässä lakassa (#390) on hentoa shimmeriä, joka minut lumosi, vaikka harvemmin tämänsävyisistä vihreistä perustan. Nyt vain oli sellainen olo, että tuon haluan kynnelle. Maidonvaalea (#207) lähti ostoskoriin puhtaasti glittersandwich-tarkoituksiin, koska tiedän, että olen huono ostamaan kalliimpien merkkien ohuita lakkoja noihin tarkoituksiin, kun olen huono käyttämään "paljon rahaa tylsiin lakkoihin". Vaalea siniharmaanvihreä (#345) on sillä rajalla onko se liian vaaleansininen herättääkseni huomioni, mutta jotain siinä oli, mikä nappasi minut mukaansa.

Jos edelliset sävyt ei olleet ihan minun tyylisiä, niin tässä kuvassa mennään kyllä metsään vielä kuusi kertaa pahemmin. 

Ensinnäkin, vaaleanvioletti (#330). Vaaleanvioletti(!). Olen varmaan kyllästymiseenkin saakka kertonut täällä jo kammoni vaaleanviolettia väriä kohtaan, mutta kerrataan vielä uusille ihmisille: vaaleanvioletti vie mut suoraan ala-asteen kuudennelle luokalle, jolloin muistan, miten olin todella katkera äidilleni, kun en saanut lähteä kouluun lilaa luomiväriä kulmakarvoihin saakka levitettynä niin kuin yhdellä meidän rinnakkaisluokan tytöllä aina oli ja se oli mun mielestä niin hienon näköistä. Vaikka kuinka olen "opi omista virheistäsi, äläkä tee niitä uudelleen" tyylinen ihminen, pitää tässä vaiheessa palvoa maata äidin jalkojen alla ja olla iloinen siitä, että se on painanut jarrua oikeassa kohdassa. Nyt kuitenkin vaaleanvioletti lakka huusi nimeäni hyllystä ja tiesin heti, miten sitä haluan käyttää. T. eräs, jolla on tällä hetkellä ko. lakkaa kynsillä ja I'm loving it... (Tota, missä kohtaa ironisuuskerroin on kohonnut kuusiakin korkealle, koko blogipohja ja banneri kun kirkuvat tuota lilaa...)

Noh, ei niin minua linjaa jatkaa vaaleanpunainen ranskislakka (#211) joka tuli myös hommattua tuohon glittersandwich tarkoitukseen. Ruosteenoranssi (#367) taas on ihan väärä väri keltaisenlämpimälle iholleni, mutta siinäkin hopea shimmer vei sydämmeni ja haluaisin uskoa, että saan sen toimimaan ihonvärini kanssa. Luultavasti johtaa siihen, että kerran kokeiltuani tarjoan sitä postikulujen hinnalla uuteen kotiin, mutta ikinä ei voi varmasti tietää. Viimeisenä, muttei vähäisempänä persikka (#359), joka kruunaa tän koko salla-ostaa-kummia-juttuja haulin. Kun minun ihollahan ei persikka toimi kynsissä. Luomilla se imartelee mun sinisiä silmiä todella kauniisti, mutta kynsillä se saa vaan kuolleen vaikutelman käsiin yleensä. 

Hassua, miten olen jokaisesta lakasta yhtä lailla ihan hirmuisen innoissani, vaikka kaikki sävyt toistavat linjaa "tämä ei niin ole mun värini". Voimpa ainakin hyvällä omallatunnolla sanoa, että tuli hankittua lakkoja, joille ei varmasti löydy korvaavia versioita omasta kokoelmastani. 

Lakkojen lisäksi sorruin myös nail art siveltimiin niiden ollessa tosi kivassa alessa: 1,5e/kpl. Normihinta taitaa olla neljän euron paikkeilla. Lattapäinen 405 sivellin on mun lempparein juttu maailmassa kun se tekee kynsinauhojen siistimisestä niin helppoa. Nyt ostin toisen samanmoisen mm. one stroke kokeiluja varten. Sen lisäksi mukaan lähti dotting tool, pieni yksityiskohtasivellin ja striper-sivellin. Niin joo ja lasiviila. Tuo kikon lasiviila oli kanssa tarjouksessa 2,5 eurolla ja se on ihan naurettavan vähän ihan naurettavan hyvästä viilasta. Ihan oikeasti, jokainen tietää, että palvon sitä ihmistä, joka on kehittänyt Trindin lasiviilan ja en ikinä lakkaa vannomasta, että se parikymppiä, minkä siihen saa panostaa, on maailman pienin summa maailman parhaasta viilasta. Tämä pieni taskupaholainen ei ihan Trindin tasolle yllä, mutta pikkusisko tämä on tuolle maailman parhaalle viilalle. Ja mihin hintaan!

Omien ostosten vuoksi kartutin arvontapussia parilla uudella lakalla ja nyt mietinkin, pitäisikö mun jättää nuo lakat osaksi isompaa arvontaa, vai pistää arvonta tässä lähipäivinä pystyyn. Mun pitäisi huomenna käydä tutkimassa, jos löytäisin vielä pari suosikkilakkaa, tuollaisen siistimissiveltimen ja lasiviilan ainakin mukaan palkintoon + ehdottomasti combon joka omilla kynsilläni tällä hetkellä on, mutta sen jälkeen voisin olla valmis pieneen arvontaan... Tosin en tiedä kuinka pieni se enää on, jos arvontapussissa on jo ainakin 5 lakkaa tällä hetkellä ja mielessä on kolme, jotka sinne vielä haluaisin... Mutta kertokaa mielipiteitä, heitänkö noi erikseen arvottavaksi nyt lähipäivinä, vai heitänkö mukaan palkinnoksi isompaan arvontaan... Toisaalta voisin jakaa noita pariksi neljän lakan paketiksi, jotta yhden onnekkaan sijasta olisikin kaksi onnekasta... Kertokaa mielipiteenne, koska mä en nyt osaa päättää... 

t. eräs, jolla näköjään on taas kamala puheripuli...