OPI - Worth A Pretty Penne

Ostin OPIn Worth A Pretty Pennen muistaakseni joulun aikaan alennusmyynneistä, koska mielessäni on kummitellut ikuisuuden todella kaunis lakkaus sillä ja saman kokoelman vaaleansinisellä lakalla (gelato jotain?). Jätin lakan kuitenkin Suomeen kevääksi ja se alkoi heti kummitella itseäni käyttämättömien joukosta ollessaan ainoa OPI, jolla en ole vielä lakannut. En ehkä muuten ole maailman järjestelmällisin ihminen, mutta lakat on yleensä aina järjestyksessä, ja siksi omaan silmään haittasi, että yksi OPI oli erotettu muista kavereistaan käyttämättömyytensä johdosta. Ei kun lakkaamaan siis! 

Lakkasin aluksi ihan vaan lakan yksinään kynsille ajatellen, että pohdin koristeluja hiukan myöhemmin. Elin sitten vahingossa päivän lakalla ilman erillisiä koristeluja (josta kuvatodistetta alempana) ja seuraavana iltana mietin miten haluan kynnet koristella. Tiesin heti, etten tahdo mitään kovin suuritöistä, koska kynnet tulevat varmasti ottamaan osumaa seuraavana päivänä töissä, eli koristelut tuskin tulevat kestämään kynsillä päivää kauempaa. 

Onnneksi on olemassa pilvimanikyyrit, jotka on nopeita ja helppoja toteuttaa ihan ilman mitään erikoisempia välineitä. Yhdistin sinisen sävyjä metallilakan kaveriksi ja tykkäsin kyllä näiden kontrastista kovasti. Metallilakat ei yleensä ole omia suosikkejani, mutta tämä Penne on kyllä ihana. 

Lähtökohta manikyyrille oli siis kaksi kerrosta Worth A Pretty Penneä, joka on ihana metallinen kuparin ja ruusukullan sekoitus, josta tosiaan tulee mieleen pennin kolikot. Mä tykkään siitä, että tämä on tuollaista shimmeristä metallihitulaa täynnä oleva lakka, jolloin tässä ei siveltimen vedot näy laisinkaan vaan pinta on kaunis, mutta eläväinen. Ei kaduta yhtään, että tämän päätin kokoelmaani lisätä vuoden vaihteessa. 

Toimisikohan tämä liukuvärjäyksessä OPIn Designer... de Better lakan kanssa? 

Kynsillä:

OPI - Worth A Pretty Penne

OPI - What's With The Cattitude

OPI - Road House Blues 

Kiko - 32 Enchantment Blue 

Onko pilvimanikyyrit jo ihan menneen ajan juttuja nykyisten leimadecalien ja muiden ollessa suosiossa vai vieläkö joku muukin jaksaa syttyä näille yksinkertaisille koristeluille?