11.3.2015

#ablecs15: Sporting


Palataanko taas ruotuun blogin puolelle? On tullut mentyä taas vähän liian suurella vaihteella liian pitkään, ja nyt on onneksi vihdoin muutama päivä aikaa vain olla, tekemättä liiemmin mitään.

Onnistuin tosiaan buukkaamaan kaksi matkaa melkein päällekäin, joista ensimmäisen aiheuttama jet lag teki tuhojaan aina siihen saakka kun piti uusiksi lentokoneeseen kiivetä. Eilen, palattuani edellisenä yönä kotiin, nukuttuani vihdoin hyvin ja purettuani kaksi matkalaukullista omaisuutta sinne, minne ne kuuluu, alkoi vihdoin tuntua taas siltä, että palaset alkaa taas olla jollain tasolla kohdillaan. Silloin on hyvä palata myös blogin pariin. 


Multa jäi tosiaan viime viikolta toteuttamatta molemmat #ablecs15 teemat, joten ajattelin tän - ja luultavasti myös ensi - viikon aikana olla tehokas ja ottaa tahdin taas kiinni. Asiaa tosin ei helpota se, että testaamattomissa olisi hirveästi kivoja lakkoja, enkä jotenkin osaa yhdistää teemalakkauksien keksimistä ja käyttämättömien testaamista toisiinsa. Ehkä mä tässä kevään mittaan vielä opin.

Ensimmäisenä rästiteemana jutellaan kuitenkin urheilusta. Mulle oli itsestään selvää, että nämä kynnet edustavat jollain tavalla omaa suosikkijoukkuetta sen ainoan lajin puolelta, jota oikeasti jaksan edes melko aktiivisesti seurata. Jääkiekko on se mun juttuni, tosin viime aikoina olen alkanut myös hyväksyä lentopallon mm-kisat jo sinne "voisi vaikka seurata" -listalle. 

Sm-liigaa taas on tullut seurattua Ilveksen tyttönä jo kohta parin vuosikymmenen ajan. Miksi? No koska koska Salla noin viisi vuotiaana ei voinut kannustaa samaa joukkuetta kuin isänsä. Mun ensimmäinen suosikki ikinä oli Kalpa, koska niiden logo muistutti koiraa. Sen jälkeen kun Kalpa putosi sarjasta, kannatin Jokereita, koska ne pelasi silloin vielä hopeisilla kypäröillä. Pitää rakastaa tätä lapsen logiikkaa, mutta sitten kun Jokereilta kiellettiin metallinhohtokypärät, iskä käski valitsemaan Ilveksen ja Tapparan välillä, koska tamperelaisena ne oli ne kaksi ainoaa oikeaa vaihtoehtoa. Noh, isä on Tapparan mies henkeen ja vereen, joten pakkohan se oli kiusallaan se toinen valita. Ja jostain kumman syystä siinä valinnassa ollaankin sitten pysytty jo pari vuosikymmentä. 


Tiedän, että Ilves on nykyään logona enää keltamusta, mutta koska noita keltaista ja mustaa logoissaan kantavia sm-liiga -seuroja on useampia, halusin lisätä myös sen vihreän lakkaukseen. Pohja on Essien Mademoiselle tasaisen pohjan antamaan ja kärkeen värittelin dotting toolin avulla Zoyan Pixie Dusteja keltaisena, mustana ja vihreänä. Tavaoite ei ollut varsinainen dotticure vaan enemmän vähän sellainen "epämääräisiä täpliä" meininki. 

Mulla tosiaan kynnet koki tässä reissatessa ihan totaalikuoleman ja nyt mennään taas niin lyhyillä versioilla, että ranskalainen manikyyri ei ehkä ollut se imartelevin mahdollinen vaihtoehto näihin. Toisaalta, jos tuota vihreä-kelta-mustaa teemaa olisi kamalan paljon suuremmalle alueelle jatkanut, olisi lopputulos saattanut julistaa enemmänkin jamaikalaisen kulttuurin ilosanomaa kuin suomalaista jääkiekkojoukkuetta... Oli miten oli, ainakin olen tyytyväinen, että yksi niistä "vaikeammista" teemoista tässä haasteessa on nyt takana - ilman että feilasin homman ihan täysin. 


Kynsillä:
Essie - Mademoiselle
Zoya - Solange
Zoya - Chita
Zoya - Dahlia
Nail Vinyls - French Tip  

2 kommenttia:

Thanks for taking your time and commenting

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...