Across The Universe

Niin kauniina kuin Deborah Lippmannin neliönmuotoista, yksinkertaisen koristeellista, pulloa pidänkin, mun sormeni eivät selvästi tykkää taipua sen ympärille. Pitää yrittää muistaa seuraavan kerran kuvatessa, että rekvisiitaksi voisi kaivaa jotain muuta mukavaa. 

Kun sain viime perjantaina eilen esittelemäni Loveit-tilauksen näppeihini, piti tietenkin se kauiten haaveilemani lakka saada heti kynsille. Eikä tietenkään toivettakaan, että olisin vaikka nopeasti googletellut tämän lakan peittävyydestä niin kuin ehkä olisi kannattanut, vaan taas kerran lähdettiin kiipeämään sinne kuusee takalisto edellä. Ensimmäisen kerroksen jälkeen päätin sitten koittaa, miten todella ohut ja glittereitä lukuunottamatta melko vähäpigmenttinen lakka peittää. Arvatenkin melko huonosti.

Ylin kuva on otettu luonnonvalossa, jolloin lakkaa voi pitää mielestäni kolmella kerroksella melko peittävänä ja kertaakaan päivän mittaan en huomannut, että kynnellä näkyisi erityisen kaljuja kohtia. Alempi salamaa apuna käyttäen otettu kuva taas kertoo totuuden. Etenkin etusormessa ja nimettömässä ne kohdat, joihin ei ole glitteriä pahemmin eksynyt, ovat suoraan sanottuna aika kaljuja. Tietenkään kukaan tuskin kynsiäsi katsoo ihan niin lähietäisyydeltä kuin mitä nämä kuvat ovat, mutta silti, olin hiukan pettynyt. 

Lakka on glittereineen kaikkineen sävyltään juuri niin ihana ja hurmaava kuin mitä toivoinkin ja siinä on ihanaa syvyyttä, mutta piru vieköön, eikö tämän pohja voisi olla edes vähän tummempi hukuttamatta glittereiden väriä sekaansa? Pakko sanoa, että heikosta peittävyydestä huolimatta pidän tästä kyllä edelleen niin hurjana, että annan anteeksi nämä pienet rypyt rakkaudessa ja seuraavan kerran yritän kerrostaa tätä vaikka navyn lakan päälle ja toivon, että lopputulos olisi parempi. 

Mitä siis opin: kannattaisi googlettaa, miten peittäviä jellyglitterit on ennen kun pitää mennä kiroamaan oma tyhmyytensä jälleen kerran...