Cloudy weather

Varsinkin viime kesänä blogeissa vilahteli hurja määrä erilaisia värikkäitä pilvimanikyyrejä. Ajattelin aina, että ehkä seuraavaksi yritän sitäkin koristelutyyliä, mutta jostain kumman syystä sitä seuraavaksi lakkausta ei vaan koskaan tullut. Vaikka mielestäni osaan ihan kiitettävän kauniisti lakata kynsiäni ilman, että lakat karkaavat kynsinauhoille pahasti, kuitenkin luotto omaan siveltimenkäsittelyyn on aika pientä. Tästä syystä tässä blogissa on vielä puolikuut ja ruffianit näkemättä. Useampaa pastellista lakkaa vierekkäin sovittaessani ajattelin, että ne kiljuvat hempeitä pilviä kynsille, joten ei kun yrittämään. 

Pohjalle valikoitui taas yksi Ciatén joulukalenterin lakkauutuuksista, persikkainen Ivory Queen. Tää on juuri sellainen sävy, josta joudun aina sanomaan samaa: kaunis kuin mikä, mutta riitelee ihan liikaa mun keltapohjaista ihonsävyä vastaan. Epäreilua. Lakkasin tätä kolme kerrosta peittävän lopputuloksen saamiseksi ja lakka levittyi kauniisti ja tasaisesti kynnelle. Rakastan tämän lakan hienojakoista kultaista shimmeriä. 

Pilviin käytin myös kolmea Ciatén minilakkaa, joista kutakin on yksi kerros. Halusin jättää pilvet hiukan läpikuultaviksi enkä täysin peittäviksi, missä mielestäni onnistuin hyvin. Alimpana on vaaleanlila Sugar Plum, seuraavana vaaleansininen Ferris Wheel ja päälimmäisenä vielä likainen violetti Pillow Fight. Kaksi ensimmäistä ovat mielestäni sävylleen uskollisia myös yhdellä ohuella kerroksella, mutta tuo päälimmäinen tarvitsisi selvästi useamman kerroksen löytääkseen todellisen sävynsä. Tai ainakin haluan uskoa, että kynnellä tuo ei kadota violettisuuttaan, minkä se näissä kynsissä teki. Tuota harmaata sävyä voikin sitten kutsua vaikka myrskypilviksi auringonlaskun jälkeen. 

Näitä kynsiä katsellessa pilvet näyttävät omaan silmiini kauniilta ja idealta, jonka voisi toteuttaa uudestaankin. Oikeassa elämässä nämä kynnet saivat aikaa kynsillä aivan liian vähän verrattaen siihen, kuinka kauan näitä väkersin. Iskin nimittäin toisen peukaloni harvinaisen kivuliaasti kattoon noin tunti näiden tekemisen jälkeen, mikä aiheutti geelin irtoamisen melkein koko kynnen matkalta samaisesta kynnestä. Seuraavana aamuna peukaloa huoltaessani olin saanut idean jo uusiin kynsiin, joten pilvet saivat väistyä kynsiltä tällä kertaa. Until next time, right?

Laskeskelin muuten tuossa justiinsa, että tähän mennessä olen käyttänyt kymmentä lakkaa, jotka sain Ciatén joulukalenterista. Myönnettäköön, että olen yritellyt yhdistää useita uusia lakkoja moniin manikyyreihin, jotta saisin tuntumaa mahdollisimman moneen lakkaan ja siihen, miten ne käyttäytyy, niin kynnellä kuin koristeluissakin. Tähän mennessä olen kyllä tykännyt kaikista kokeilemistani lakoista, mutta kovin uniikkeja niistä moni ei ole. Ainoastaan uuden vuoden kynsillä esiintynyt Locket on sellainen, josta harkitsen täysikokoisen pullon ostoa. Vaikka olenkin tykännyt sävyistä, on ne mielestäni tarpeeksi lähellä jotain jo omistamiani lakkoja, että selviän kyllä omistamillani lakoilla hyvin. Ainoa oikea miinus omissa silmissäni on lakkojen lyhyt sivellin. Tai siis siveltimen varsi. Pienestä korkista on vaikea saada tukevaa otetta ja toivoisin sen olevan hiukan pidempi, jotta lakkaaminen helpottuisi. Jos tuota ei oteta huomioon, voin sanoa olevani ainakin tähän mennessä todella tyytyväinen kynsilakkakalenteriini. Oli vaivan arvoista juosta pitkin Oxford Streetiä kaatosateessa Selfridgesille toiveissa se, että näiden myynti olisi aloitettu siellä jo lokakuun alkupuolella. Voin kertoa, että matkaseuralle ei oikein auennut, miksi pistää 42 puntaa periaatteessa sikaan säkissä ja sitten loppuloman näpistellä tuliaista paketin lävitse hymyillen tyytyväisenä. Jätin asian kuitenkin omaan arvoonsa, koska ei sitä ehkä ymmärräkään kukaan muu kuin toinen kynsilakkafrikki.