9.5.2015

Hei minä marmoroin - taas!


Jotenkin tuntuu ironiselta ajatella, että vielä pari kuukautta takaperin mun vesimarmorointi-into kävi kylässä ehkä kerran vuodessa. Ja silloinkin yleensä se oli melkoista hampaiden kiristelyä ja kyyneliä: ei vain onnistunut. Nyt kuitenkin olen oikeasti alkanut treenaamaan ja yhden onnistuneen marmoroinnin jälkeen on kerta kerralta ollut helpompi tarttua lakkapulloihin ja tehdä testejä. Vieläkin on vähän hakuammuntaa milloin onnistuminen käy kylässä ja milloin ei, mutta vähitellen voin oikeasti sanoa pitäväni tästä koristelutyylistä ja samalla täyttäväni tuota tunnisteiden marbling tagia useammalla lakkauksella tässä kuussa kuin mitä aiempina vuosina yhteensä. 


Perinteisen lakat veteen ja dippaa sormet tekniikan lisäksi olen nyt pari kertaa koittanut tekniikkaa, jossa lakat pudotellaan veteen, tehdään pintaan kuvio ja lakkalaatan kuivuttua se nostetaan vedestä ja leikellään pieniksi palasiksi jotka liimataan kynsille. Tällä kertaa onnistuin tässäkin paremmin kuin viimeksi.

Tuo lakkalaatta kuivuttuaan on kyllä ihan taipuisaa, mutta niin pirun ohutta, että sitä on ajoittain vaikea käsitellä. Näihin kynsiin leikkasinkin 10 siivua lakasta, asettelin ne fiksusti puhtaan alustan päälle, jotta ne olisi valmiina kynsille. Sitten aivastutti ja lakkasiivut hiukan lentelivät... Onneksi onnistuin pelastamaan kaikki paitsi kaksi ja sain leikattua uudet siivut pilaantuneiden tilalle. 

Siivut kiinnitin taas Sechen pikakuivattajalla kynsille ja tykkäsin kyllä lopputuloksesta - etenkin kun värit ei ole niitä perinteisimpiä mitä yleensä käytän.


Kynsillä:
Kiko - 322
Kiko - 358
Kiko - 321
Kiko - 368
Barry M - White 
Orly Instant Artist - Gold glitter 

Onko joku muu testannut tätä marmorointitekniikkaa? Onko muillakin tuo lakkalaatta yhtä heiveröinen, että sen käsittelemisessä pitää olla extra-huolellinen vai pitäisikö mun saada enemmän lakkapisaroita kuppiin, jolloin se paksuuntuisi edes vähän? 

Ylipäätänsä on kiva seurata ihmisten blogeista, miten aika moni on alkanut onnistua marmoroinnessa ihan kohtuullisesti. Ei tämä siis ihan viimeinen tekniikka ole, jota ei opi millään... 

6 kommenttia:

  1. Tosi kivat värit! Ja muutenkin hienot kynnet :) Munki pitäis pitkästä aikaa kokeilla vesimarmoroida, mutta siihen hommaan pitää olla kyllä tietty mielentila. Sitä odotellessa :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä se on se viimeinen tekniikka, jota ei opi millään - näin se vaan on! Ainakaan minä. Mä oon tän vuoden pitänytkin oikein "vesimarmorointilomaa" - oon joskus ajatellut asiaa, ja naurahtanut että tuskin ryhdyn toimeen.. :D

    Mutta joo, huomioon ottaen kivat lopputulokset niin kyllähän tuon haluaisi taitaa. Nää on tosi onnistuneet kynnet, ja hauska tuo idea; valkoiset kehykset ja marmorointipalanen keskellä. Wau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä luulen et sen sun viime vuoden haasteen jälkeen pieni "loma" on ihan paikallaan... osaa tämä homma nimittäin olla harvinaisen raskasta ajoittain :D

      Poista

Thanks for taking your time and commenting

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...