Pilkkurokko

Mulla oli eilen illalla tarkoituksena ratsata lakkavarastoni taas tosi ankarasti ja karsia turhat lakat pois laatikoista. Se jäi kyllä toistaiseksi vielä toteuttamatta, mutta aloitin taas äsken tappelun kasvavaa lakkamäärää vastaan. Harmi vain, että olen parantumaton hamsteri, enkä haluaisi luopua mistään, mutta yritän parhaani parantaa tapani.

Ajattelin siksi kaivaa laatikosta pari sellaista lakkaa, jotka olen aina säästänyt tunnesyihin vedoten, mutta joita sitten koskaan en kuitenkaan muista käyttää. Essie julkaisi kolmen lakan North Folk kokoelman keväällä 2009 ja muistan, miten ostin nämä limited edition lakat aikanaan jenkeistä ja noh, näillä nyt on tunnearvoa enkä vieläkään oikein osaa päättää voittaako tunnearvo sen, etten oikeasti osaa käyttää näitä liian usein, kun sävyt ei ole ihan ominta minua. Kokoelma sisältää vihreän Greenportin, harmaan Sag Harborin ja sinisen Shelter Island lakan. Paremmat swatchit lakoista voi kurkkia vaikka täältä, jos haluaa. 

Mun alkuperäinen suunnitelma oli käyttää tuota sinistä lakkaa pilkkuihin, mutta se hukkui tuon vihreän päällä vähän liikaa pohjasävyyn, joten päätin sitten ottaa kuitenkin mustan ja valkoisen Orlyn Instant Artist lakan pilkkujen tekoon. Ne sattuvat vain olemaan maailman parhaat koristelakat ikinä ja rakastan käyttää niitä dotting toolin kansa.

Näistä lakoista harmaa Sag Harbor muistuttaa mua vähän China Glazen Pelican Greystä, koska tuossa on todella pientä hopeahkoa shimmeriä lakan seassa. Vihreä taas on likainen merenvihreä creme-lakka. Molemmat lakat levittyivät tosi kivasti ja olisivat olleet peittäviä jo kahdella kerroksella. Itse väkisin heitin taas sen kolmannen päälle tottumuksesta. Pilkkutauti yllätti lakat taas koristeluvaiheessa. Itse tykkään lakkauksista kyllä kovasti, pilkkuineen kaikkineen ja nyt yritän arvuutella, josko lakat saisivat jäädä rakastavaan kotiin lakkalaatikkooni, vai heittäisinkö ne myytävien kasaan. Jos käyttötahti on tämä sama, kerran kolmessa ja puolessa vuodessa, voi olla, että nämä ansaitsisivat kodin jostain muualta, mutta toisaalta... tunnearvo. Argh!