Oikea lämpötila... Check!
Juoksevat lakat... Check!
Kärsivällisyyttä ja aikaa... Check!
Teippiä, vanulappuja ja topseja... Check!
Kauniit kynnet... Öööö...
Varmasti jokainen kynsiharrastaja, joka on koittanut vesimarmorointia - tai nekin jotka eivät ole koittaneet sitä - tietävät, että kyseessä on sellaista ydinfysiikkaa, joka saattaa aina välillä aueta sulle, mutta seuraavalla kerralla taas mikään ei onnistu. Siinä suurin syy sille, miksi minä harvemmin tiputtelen pieniä lakkapisaroita vesikippoon toivoen, että kaikki onnistuu sillä kertaa omaa silmää miellyttäen.
Vaikka näennäisesti tiedän millainen lakan koostumus tulee olla, jotta se toimisi marmoroinnissa, sekä veden lämpötilan hyvinkin tarkkaan, on aina suuri arvoitus millaisia kuvioita kynsilleni saankaan aikaiseksi. Välillä menee hyvin, mutta tämä oli taas yksi niistä päivistä kun koko kynsilakkavalikoimani vihasi itseäni.
Lakkasin marmorointien pohjaksi pari kerrosta keltaista Kikoa, jotta pohja olisi kiva ja kirkas. Katsoin siinä samalla euroviisuja, tein noin miljoonaa asiaa samalla ja pohjat saattoivat hiukan kärsiä. Ajattelin kuitenkin, ettei se ole ehkä ihan niin tarkkaa kun päälle tulee marmorointi - jep, hyvä vitsi - ja lähdin taas väärälle polulle jo heti alkuunsa.
Olisin halunnut marmoroinnin, jossa on keltaista, vihreää ja mustaa - selvästi olin Jamaikan kannalla euroviisuvoiton suhteen - mutta eihän mun musta lakkani toiminut alkuunkaan tässä tarkoituksessa. Joten option no. 2 oli keltainen, vihreä ja valkoinen läpikuultava shimmer. No ne toimivat vähän paremmin, mutta minimaalinen dotting tool, jolla kuviot tein, ei antanut mun tehdä niin pikkutarkkaa rajaa kuin olisin halunnut ja lopulta kynnelle syntyneistä kuvista jäi hyvin epämääräiset ja epäsymmetriset. Katselin vasenta kättäni hetken ja totesin, että en jaksa enää edes yrittää, ja vietin päivän huonostimarmoroidussa vasemmassa kädessä ja ruttulakkaisessa oikeassa kädessä. Ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa.
Miksi vesimarmoroinnin pitää olla niin pirun hit or miss hommaa? Näiden kynsien jälkeen ei oikein tekisi mieli lähteä uusiksi testaamaan tätä tekniikkaa, mutta taidan pakottaa itseni testaamaan, tässä jossain vaiheessa jotta saisin taas positiivisia kokemuksia, joiden avulla olisi ehkä energiaa yrittääkin marmoroida useammin. Jatketaan siis huomenissa kynsillä, joihin voi olla edes vähän näitä kynsiä tyytyväisempi...
Mikäs se veden oikea lämpötila sitten on? Mulla ei onnistu koskaan marmoroinnit. :(
VastaaPoistaihan asteen tarkkuudella en osaa sanoa, mutta itse aina onnistun parhaiten sellaisella "kosketukseen hiukan haalealla" vedellä. ei siis niin kylmällä kuin mitä huoneenlämpöinen olisi, mutta ei myöskään ruumiinlämpöisellä :) sen tarkemmin en osaa kuvailla kun tiedän itse sormen hanan alle laittaessa mikä tuntuu oikealta...
Poista